Olen siis 16v tyttö. Olen jutellut paljon huolistani eräälle naispapille ja nyt olen aivan rakastunut häneen. Hän on ainoa ihminen johon luotan. En yleensä luota yhtään kehenkään ihmiseen, mutta jos pitää luottaa johonkuhun niin se on tämä pappi. Mitä siis teen? Miten saan tukahdutettua tunteet? Rakastan häntä niin paljon, että tunteet jo sattuvat. Kaiken lisäksi en varmaan näe häntä enää ikinä. Hän siirtyi muihin papin hommiin. Hän kyllä sanoi voivansa puhua puhelimessa, mutta uskallanko soittaa hänelle? Vai pitäisikö etsiä joku muu jolle kerron huolistani? Auttakaa.
Auttakaa minua!
minätäällävaan99
8<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Menetetty tapaus jos on pappi :D
Pöh. Onhan meillä tämä julkkislesbopappikin, joka paistattelee mielusti julkisuudessa:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010102312573020_uu.shtml
Varmasti on muitakin lesboja seurakunnissa töissä.
Aloittajalle: jos hän on sanonut sinulle, että voi sinun kanssaan puhua puhelimessa, niin soita toki hänelle. Jos siis hän tosiaan on niin sanonut.
Kiitos vastauksestasi. :) Laitoin hänelle tekstarin jossa kysyin aikaa milloin voin soittaa hänelle.
Jos on sanonut, että voi jutella puhelimessa...
Eikun rohkeasti soittamaan, jos on huolia ja murheita-
Laitoin hänelle tekstarin, koska hänellä saattaa olla kiirettä töissä.
Täh? Onko joku muukin kiinnostunut papista? Huh. En ookkaan ainoo. Itsekin olen 16-vuotias tyttö ja ihastunut yhteen pappiin. Tietääkö se sun ihastus sun tunteista?
Nyt hän tietää.. Tunnustin sen hänelle kun hän kyseli mikä mieltäni painaa. Kysyin onko hän vihainen, mutta yllätyksekseni hän kertoikin olleensa pitkään minuun ihastunut. Hän kuitenkin sanoi ettei voi alkaa suhteeseen kanssani. Syy on se että häntä pidetään heterona. Todellisuudessa hän on kuulemma bi. Sovittiin että jatketaan niin kuin aina ennenkin, eli soitellaan, lähetellään sähköpostia toisillemme ja ollaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. No, ainakaan ei ole enää mitään salattavaa.
Nooh, mitäs arvon palstalaiset ovat mieltä? Millainen on henkilö, joka ei lähde suhteeseen vain sen takia, että muut luulevat häntä heteroksi? Siis jos nyt unohdetaan ikäero ja alaikäisyys tuosta jutusta ja mietitään sitä, että millainen on ihminen, joka ei lähde suhteeseen pelkästään sen takia mitä mieltä muut ovat tai mitä muut ihmiset luulevat tai eivät luule? Onko todellakin muiden ihmisten mielipiteillä noin suuri merkitys? Elättekö te muutkin ihmiset pelkästään muiden mielipiteiden armoilla ja tuhlaatteko tekin koko elämänne muiden ihmisten miellyttämiseen? Vain yksi elämä, kannattaisko siitä nauttia täysin rinnoin eikä piilotellen kaapissa ja vain muita miellyttäen? Eihän sitä tarvitse kaikille kuuluttaa seurustelevansa naisen kanssa ja voihan sitä hyvin matalaa profiiliakin pitää.
Itse olen hyvin femme lesbo ja minua luullaan hyvin usein heteroksi, mutta en minä sen takia jätä kenenkään kanssa suhdetta, että olen hetskun näköinen ja muut luulevat minua heteroksi...Femmen ulkonäön vuoksi usein minua luullaan binaiseksi, (siis esim. gaybaarissa), mutta en minä senkään takia jätä tutustumatta tai seurustelematta kehenkään naiseen.
Muistan, nuorempana minulla oli nainen, joka mielsi itsensä lesboksi, mutta pelkäsi todella kovasti esim. naapureidensa mielipiteitä ja "ryhtyi" heteroksi kulissisuhteeseen. Toinen lesbo taas antoi poikakaverinsa raiskata häntä, koska muiden mielipiteet menivät oman onnen ja hyvinvoinnin edelle.