Hoitaja jatkaa...

Niin pitkään kun nykyinen lainsäädäntö on voimassa, ei tuohon sinun kysymykseen löydy vastausta.
Tietenkin siellä varmasti käy niitä, jotka oikeasti tahtovat päästä riippuvuudesta irti (ja heitä on varmasti paljon helpompi hoitaa), mutta käy myös niitä, jotka pyrkivät välttämään rangaistukset.
Sellainen hoito, mihin ei passitettaisi, olisi hyvä :)

"Nyt haluaisinkin kuulla millainen hoito olisi paremmin raittiuteen pyrkimyksiä tukevaa?"

Sellainen hoito joka annetaan ennenkuin ihmisistä tulee huumeiden tapakäyttäjiä.

Tämä nykyinen systeemihän toimii kuin suppilo. Suppilon laveassa yläpäässä poliisit hoitaa asioita, keskellä olevasta osuudesta ei kukaan tiedä yhtään mitään ja suppilon kapeasta alapäästä tipahtelee terminaalinarkkeja tai huumeiden tapakäyttäjiä joille ei voi enää puhua edes kohtuudesta.

TIEDÄN että kaikkein tärkein hoitomuoto on tavoittaa käyttäjät silloin kun he kokeilevat tai ovat ensimmäisiä kertoja ajautumassa tapakäyttöön. Koska nämä ihmiset eivät vielä ole ongelmissa ja huumeet ovat laittomia eivät nämä ihmiset koskaan pääse kontaktiin niiden kanssa jotka voisivat kertoa asioista realistisesti ja palauttaa hiukan maan pinnalle ennenkuin tilanne menee pahemmaksi.

Monessakin tapauksessa varmaan hoito aloitetaan ihan liian myöhään sen kannalta että asiakkaat pitäis itseään ja elämäänsä "huononevana" ja siksi etsis apua. Ennemminkin useimmilla teidän asiakkailla taitaa elämä olla jo jotakuinkin täysin rikki ja siksi ihminen on jo oppinut hyväksymään ja elämään sen "uuden elämäntavan" ehdoilla.

Samoin se miten aloittelevia, kokeilleita, kokeneita, tapakäyttäjiä, huvikäyttäjiä ja nistejä käsitellään ei todellakaan pitäis olla sama. Jokaiselle omalle ryhmälleen... ja yksilölleen ... pitäis olla oma lähestymistapansa. Ennenkaikkea elämää säilyttävä ja realiteetteja korostava lähestymistapa; ei huumeet automaattisesti kieltävä lähestymistapa koska sitä vastustaa hyvin moni.

HIV:iäkään ei voi parantaa. Mutta se voidaan tehdä asiaksi joka on hallussa oleva osa elämää. Mun mielestä huumeisiin tulis suhtautua samoin.

Koitan vastata sinulle.

Ihan ensin voinemme yhteen ääneen todeta, että nykyinen päihdeongelmaisille tarjottu hoito ei vain yksinkertaisesti sanottuna toimi. Tarjonta ja se oikea kysyntä eivät kohtaa.

Jokainen päihdeongelmainen on aina oma tapauksensa. Taustalla on ongelmien rypäs jota päihteillä koitetaan paeta. Monesti taustoista löytyy alhainen huonomenestyksinen koulutus, rikkonaiset perhesuhteet, jo lapsuusaikana alkanut alkoholiongelma, vaikeuksia raha-asioissa, maksuhäiriömerkintäjä, varattomuutta, rikosrekisteri ja isoja velkoja. Myös etniset taustat sekä lokaatiosidonnaisuus vaikuttavat kuviossa.

- On itseasiassa aika sairastakin olettaa heikon mielen kestävän selvänä tämäntyyppisessä pyörityksessä ilman, että kukaan näiden asioiden hoitamisessa tukisi.

Tässä päästään itse ongelmaan, joka ei itseasiassa lepää sinun eikä muidenkaan kollegoittesi panoksessa asiaan. Meidän kaikkien taskuun pissii yksi iso instanssi, valtio -jolle yksilön hyvinvointi tänä päivänä on yhtä arvoton asia kuin viikon sateessa pehmenneet kulkukoiran jätökset. Säästämisfetississä kieriskelevät päättäjät keskittyvät ainoastaan ongelmien piilossapitämiseen, eivät millään tavalla siihen miten niitä saataisiin ratkaistua.

Nykypäivän voimassa oleva lainsäädäntö epäonnistuu tärkeimmässä tehtävässään -yksilön turvallisuuden ja koskemattomuuden takaamisessa. Se ei pysty takaamaan edes sitä ettei sinua pystyttäisi huijaamaan, saati sitten että sinun omaisuutesi olisi turvattu.

Lainsäädäntö epäonnistuu myös sortuneiden ylösnostamisessa ja tekee samalla nostajien työstä epämielekästä, koska nostettavat usein eivät edes halua seisoa omilla jaloillaan, koska tietävät että se matto nykäistään kuitenkin jalkonen alta ennemmin tai myöhemmin.

Sinun ei tarvitse olla insinööri tajutaksesi sitä faktaa, että jokainen yhteiskunnan elätti maksaa valtiolle huomattavasti enemmän, kuin se että tämä yksilö itse elättäisi itsensä, vaikka tuloverottakin. Todelliset selviytymisen mahdollisuudet ruokkivat myös ongelmaisen selviytymistä uuteen alkuun. Rahoitusyhtiöille tällainen ongelmainen tietää luottotappioita kun velat jäävät maksamatta. Mutta edelleen, tällainen ihminen tekee myös heille enemmän tuloa mikäli hänen niskassaan olevat velat eivät häntä syrjäytä yhteiskunnasta.

Kaiken kurjuuden takana on ahneus, sekä se tosiasia että seassamme asuu lukuisa määrä ihmisiä joiden elämän tarkoitus on olla parempi kuin toinen. Olla korkeampiarvoinen paremmilla eduilla ja toimeentulolla. Sinällään siinä että yrittäminen palkitaan -ei ole mitään vikaa, mutta siinä on, jos koko elämän ajan kestänyt yrittäminen johtaa yksilön ennenaikaiseen kuolemaan, luovuttamiseen. Jokainen menehtynyt luovuttaja on valtiolle tappio. Yksi menetetty sijoituskohde joka ei tuo sijoitettua pääomaa takaisin.

Tästä vuodatuksesta varmaankin tuli jo ilmi, että minä en katso kovinkaan suopeasti tämän hetken volvoilevaa keskiluokkaa optioineen ja muine etuineen. Hyvinvoiva ei valita. Se hurraa. Sadat tuhannet suomalaiset elävät mittaamattomissa kärsimyksissä volvoilijoiden takia. Moni menehtyy koska yhteiskunta ei halua panostaa heidän hyvinvointinsa eteen.

Koko kansakunnan hyvinvointi, sinun työolosi, narkomaanin kuntoutuminen ja tulevaisuuden BKT lepäävät kaikki sen varassa millaisia päätöksiä tulevien aikojen päättäjät tekevät. Minä toivon sydämestäni, että isoilla jakkaroilla istuisi entistäkin enemmän humanisteja joille isoimmat motiivit eivät olekaan osakeoptioiden ja varakkaiden yhteiskuntaluokkien pauloissa -vaan siinä että tämä kankea yhteiskunta alkaisi vihdoinkin katselemaan asioita ruohonjuuritasolla, ongelmia ja virheitä korjaten.

Eräitä tärkeimpiä asioita korjattavien listoilla on maamme päihdelainsäädäntö kokonaisuudessaan. Paljonko tämä asia on ollut esillä viime eduskuntavaalien jälkeen medioissa? Kyllä, likimain täysi nolla, jos Rosan toilailuja ei oteta huomioon.

Naapurin äijä
h u u m e v a s t a i n e n
- hampun kotikasvatuksen puolesta