Epävakaa persoonallisuushäiriö ja itsetuhoisuus

Kiitos vastauksesta! Niitä kriteerejä mietin tässä just, ja että kannattaako mennä lääkärillä käymään vai onko tässä kyse vaan jostai muusta. Esim lauantaina taas sain "kohtauksen", olin vihainen vähä niinku matto ois vedetty alta, iha hukassa enkä oikee tiiä mitä pitäs tehä. Mutta kun tulen esimerkiksi vihaiseksi en ala mitenkään huutaa yms vaan oon hiljaa ( esim tyttöystävälle en sano mitää) ja vetäydyn omaan kuoree. Ajatukset synkkiä, esim voin toivoa että kuolen mutta en oman käden kautta. Aloin jo vähän piristyä tästä, välillä tuntuu että oon ihan ilonen ja sit taas tulee joku asia mieleen ja masennun/ahdistun ja saatan tulla myös hieman vihaiseksi. Maanantaina taas tyttöystävä sanoi jotain merkityksetöntä hänen mielestään ja taas lähti multa matto alta..

Yleensä tuntuu että näitä "kohtauksia" on suurimmaks osaks/pelkästään tyttöystävän kanssa. Sitten kun vähän rauhoitun alan miettimään että jättääköhän hän kohta mut ku oon taas ollu aika lailla ilma syytä vihane ( itekkään en aina tiedä tarkkaa syytä miks oon) niin sitten alan taas puhumaan pienen pelon takia ja ehkä koitan jopa olla niinku mitään ei ois tapahtunu vaikka selvästi tapahtui. Elämme etäsuhteessa ja tekstaamme päivittäin joten pienikin muutos siinä on sitten helppo huomata.

Lisätään vielä että alkoholin käyttö on lisääntynyt, juon vähintään joka toinen viikko itseni humalaan, mutta en sen verran että oksentaisin, about 2,5-3 litraa mietoja. Rasvasen ja sokeristen ruokien/juomien syönti myös lisääntyny aika paljon.

Sori pitkästä tekstistä. Tässä on nyt jtn asioita tähä liittyen, että pitäiskö harkita lääkärillä käyntiä?

213213 kirjoitti:

Kiitos vastauksesta! Niitä kriteerejä mietin tässä just, ja että kannattaako mennä lääkärillä käymään vai onko tässä kyse vaan jostai muusta. Esim lauantaina taas sain "kohtauksen", olin vihainen vähä niinku matto ois vedetty alta, iha hukassa enkä oikee tiiä mitä pitäs tehä. Mutta kun tulen esimerkiksi vihaiseksi en ala mitenkään huutaa yms vaan oon hiljaa ( esim tyttöystävälle en sano mitää) ja vetäydyn omaan kuoree. Ajatukset synkkiä, esim voin toivoa että kuolen mutta en oman käden kautta. Aloin jo vähän piristyä tästä, välillä tuntuu että oon ihan ilonen ja sit taas tulee joku asia mieleen ja masennun/ahdistun ja saatan tulla myös hieman vihaiseksi. Maanantaina taas tyttöystävä sanoi jotain merkityksetöntä hänen mielestään ja taas lähti multa matto alta..

Yleensä tuntuu että näitä "kohtauksia" on suurimmaks osaks/pelkästään tyttöystävän kanssa. Sitten kun vähän rauhoitun alan miettimään että jättääköhän hän kohta mut ku oon taas ollu aika lailla ilma syytä vihane ( itekkään en aina tiedä tarkkaa syytä miks oon) niin sitten alan taas puhumaan pienen pelon takia ja ehkä koitan jopa olla niinku mitään ei ois tapahtunu vaikka selvästi tapahtui. Elämme etäsuhteessa ja tekstaamme päivittäin joten pienikin muutos siinä on sitten helppo huomata.

Lisätään vielä että alkoholin käyttö on lisääntynyt, juon vähintään joka toinen viikko itseni humalaan, mutta en sen verran että oksentaisin, about 2,5-3 litraa mietoja. Rasvasen ja sokeristen ruokien/juomien syönti myös lisääntyny aika paljon.

Sori pitkästä tekstistä. Tässä on nyt jtn asioita tähä liittyen, että pitäiskö harkita lääkärillä käyntiä?

Kuulostaa aika tutulta ja mulla on diagnosoitu epävakaa rajatilapersoonallisuus. Kyllä kannattaa mennä psyk.polille, mielenterveystoimistoon tms..

borderline kirjoitti:

Kuulostaa aika tutulta ja mulla on diagnosoitu epävakaa rajatilapersoonallisuus. Kyllä kannattaa mennä psyk.polille, mielenterveystoimistoon tms..

Kiitos vastauksesta! Pitääpä alkaa kerämään rohkeutta asian eteen viemiseen.