Joskus tulee niin ikävä, että on pakko jonnekin saada purkaa. Silloin kirjoitan tänne, koska epäilenpä, ettei kukaan ystävistäni vain voi ymmärtää tätä vaan pitäisi hölmönä tai jotain. Enkä jollain tasolla haluakaan kertoa mitä tunnen, he eivät tunne sinua. Ehkä jollain tasolla haluankin pitää sinut ja kaipaukseni omana tietonani.
Yli viisi vuotta siitä kun viimeksi näimme nainen
loppumatonta
26<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Missä näitte viimeisen kerran?
Ei minullakaan ystävät oikei ymmärrä. Silloin kauan sitten alussa kerroin heti ystävilleni, silloin kyllä ymmärsivät minua ja tukivat minua, näin jälkikäteen mietin, että ei olisi kuitenkaa pitänyt. Ehkä siellä joku kade tai mustis ystävä on saanutkin kipinän kostaa minulle jotenkin ja sitten tapahtui mitä tapahtui ja kävi näin. Siksipä en enää oikein ystävilleni erityisesti tästä enää uskalla jutella. Osaan ystävistäni luotto on mennyt ertyisesti tämän asian takia, nykyään niitä ystäviä minulla on niin erittäin vähän;( Kaikki ovat heittäytyneet kateellisiksi tai mustasukkaisiksi.
Jotenkin tosi yksinäistä kun pitää pitää tunteet omana tietona eikä voi oikein kenellekään kertoa yhtään mitään.
Ehkä se johtuukin tuosta epävarmuudestasi. Jos olisit täysin varma juttu etenisi.
09?
Näin se käy ja vuodet vierii.
aike ei
aika ei
Muistot jää elämään vaikka aika jatkaa kulkuaan. Ehkä sitten vanhana muistisairaus poistaa muistot?
Se muistoista ja nyt tähän päivään, eli kamat kasaan ja kuudeksi salille. :)
Kirjoittaisit enemmin viestiä puhelimeen...
Muistan kyllä vieläkin hänen numeronsa. Ei vaan ole kovin helppoa kirjoittaa mitään pitkän hiljaisuuden jälkeen.
Kysy vaikka mitä kuuluu...
Oletko varma, että hänellä on vielä sama puhelinnumero?
Laita viestiä, sama nro edelleen. Lupaan vastata heti! ;)
Siitä en ole varma onko sama numero enää. Sehän ei selviäisi kuin soittamalla ja en siihen pysty ilman mitään vastaantulemista hänen puoleltaan. Jos hän lukisi tämän ja haluaisi minun ottavan yhteyttä niin osaisi varmasti miettiä jotain sellaista vinkkiä minkä vain minä ja hän voisimme tietää.
Lähetä kys. numero johonkin numeropalveluun, niin sieltä tulee numeron omistajan tiedot. Jos se on hänen numeronsa edelleen, niin hänen tiedot saat.
No toi mun nimimerkki oli jo vinkki, joten jos et tunnista niin molempien hän on edelleen hakusessa... onnea jatkoon, toivottavasti löydät kaipaamasi! :)
Jos sä oot hän, jonka mä näin viimeksi yli viisi vuotta sitten... Mun puhelinnumero on luultavasti vaihtunut. Vaihdoin numeroa muistaakseni joskus silloin, kun ei enää nähty. Jos haluat mun numeron, mulle voi laittaa viestiä sähköpostiin (sekin muuttunut, mutta sä voit tietää sen (oli vinkki)), tai johonkin yhteisöpalveluun, jossa mä oon, kuten facebook jne. Niihinhän voi laittaa myös yksityisviestin, jonka vain mä nään. Tässä muut vinkit: yhteisellä kaverilla oli koiria, retket luontoon, illanistujaiset, huoltoasemien kahvilat, ravintolat, pyöräilyretki.
Hienoa huomata,että miehetkin tuntee ikävää.Jotenkin oon ajatellut,että vain naiset poraa menetetyn rakkauden perään.Miehet kun ovat niin vahvoja,harvoin todellisia tunteitaan tuovat julki.Kyllä on raapaissut tämä kaipauksena oleva nainen pintaa syvemmältä,kun vuosien ,kuluessa vielä häntä ikävöit!Hieno nainen varmaankin kaikin puolin.Ei tähän ikävään koskaan totu,muuttuu osaksi elämää,repii sydäntä riekaleeksi.Mutta pakko ajatella että onneksi oli se lyhyt onnen aika ja sydän avoinna rakkaudelle.Tsemppiä kaikille yksinäisille ja myös onnellisille yhdessä eläville.
Minun tapauksessani oltiin tekemisissä enemmälti vuonna 2009, mutta on nähty senkin jälkeen lyhyitä aikoja. Tosin mies ei yleensä paljoakaan reagoinut läsnäolooni, joten lakkasin sitten käymästäkin kokonaan siellä, missä nähtiin sitten muutaman kerran...tuntui ettei välittänyt minusta kun vetäytyi aina syrjään, eikä osoittanut minkäänlaista kiinnostusta asioihini. Kerran kaupassakin törmättiin, mutta sielläkin siirtyi sitten muualle ja jätti minut juttelemaan sille toiselle ihmiselle.
Aina ei voi täysin näyttää tunteitaan vaikka haluaisi, pitää olla oikea ympäristö ja oikeat ihmiset (jos nyt ihmisiä ollenkaan) läsnä.
Just noin,mielellään ei muita ihmisiä silloin/jos/kun hänet(m) onnistun jossain kohtaamaan.
Mäkin olin ihastunu yhteen mieheen kauan aikaa sitten. Oltiin kylläkin vasta kaverivaiheessa. Sitten tapahtu jotain... ja tiemme erkanivat. Kun sitten myöhemmin yritin ottaa yhteyttä mieheen, mies oli jo muuttanut pois ja vaihtanut puhelinnumeroa ym.. En enää voinut ottaa mieheen yhteyttä. Tuntuu vieläkin, että se ihmissuhde on kesken ja että siihen pitäisi saada joku selvyys... Jos voisi edes nähdä ystävinä, puhua puhelimessa tai jotain.
https://youtu.be/QG_ncBfER-w
Tämäkö mullakin on edessä!?!
Kevyttä kauraa. Itselläni 15 v, ja vielä haikailen aikoja.
Tunnen myötätuntoa, viisi vuotta, se on pitkä aika. Itsellä vuosia on kaksi.