Luin lehdestä uutisen, jossa kerrottin terveestä, englantilaisesta sairaanhoitajasta, joka päätyi itsemurhaan eli eutanasiaan.
Miksi juuri sairanhoitaja tähän päätyi?
Asianomainen oli päätynyt ratkaisuunsa kokemuksensa perusteella. Se kohtelu, jonka vanhukset joutuvat kokemaan, oli liian hirvittävä itse koettavaksi.
Miksi juuri sairanhoitaja tähän päätyi?
Asianomainen oli päätynyt ratkaisuunsa kokemuksensa perusteella. Se kohtelu, jonka vanhukset joutuvat kokemaan, oli liian hirvittävä itse koettavaksi.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tässä on juuri eutanasia miinuspuoli: siihen tulisi saada lupa, ja vain sairauden perusteella. Ei ihmisellä ole oikeutta lopettaa elämäänsä vain pitkästymisen vuoksi.
Kukaan ei voi tulevaisuuttaan tietää, ja 75-vuotias, kuten tämä henkilö, voi elää hyvää elämää vielä vuosikausia.
Ainahan itsemurhia tapahtuu, mutta ei niitä saa ruveta tukemaan ja antamaan välineitä ja tekopaikkoja niiden suorittamiseen.
Itsemurha on aina lopullinen ja omaisille usein pelkkää murhetta ja katkeruutta tuottava. Hänhän osoittaa ettei välitä perheestään ja läheisistään, ja aiheuttaa tarkoituksella heille ahdistusta ja itsesyytöksiä..
Se on juurikin eutanasian plussapuoli, että jos se olisi luvallista eli laillista, niin lääkärit ja muut alan asiantuntijat tutkisivat ja punnitsisivat joka puolelta ihmisen fyysistä tilaa ja henkistä kapasiteettia, jatkomahdollisuuksia yms., jotta saataisiin selville onko tilanne oikeasti eutanasiaa vaativa vai onko kyseessä vain masentuneen ihmisen väärät ajattelumallit.
Sinäkö olet se oikea henkilö, joka annat muille heidän oikeutensa?
Eutanasia sana tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa "hyvää kuolemaa".
Sinä katsot oikeudeksesi määrätä ihmiset kärsimään yksin ja kuinka vaikeissa sairauksissa tahansa.
Nyt on perustettu laitoksia vanhuksille, jossa heidät ikään kuin lahotetaan hitaasti kuoliaaksi. Hoitoa annetaan siinä määrin kuin se riittäväksi ja sopivaksi katsotaan.
Kustannukset kyllä tästä "hoivasta" peritään maksimaalisesti. Ensin menee hoivattavalta varat ja sen jälkeen astuu kuvaan Suomen valtio eli me, verovaroin.
Kustannukset hoivattavaa kohti ovat n. 4000 euroa kuukaudessa /henkilö.
Suuret ulkomaiset hoitolaitokset valloittavat Suomen kun rikastumismahdollisuudet ovat näin hyvät.
On jokaisen harkittu asia kun tekee henkilökohtaisen ratkaisun mitä tekee tulevalle elämälleen. Ei siihen tulokseen pääseminen ole mikään sim-sala-pim-ratkaisu, harkintaa se asianomaiselta on vaatinut ja vaatii. Siksipä en mene arvostelemaan kenenkään henkilökohtaista ratkaisua, johon on päädytty monien vaiheiden kautta varsinkin elämän neljännen ikävaiheen kohdatessa.
Tulevaisuus, sairaudet, yksinäisyys, lähipiirin etääntyminen yhäkauemmaksi, median informointi ikääntyneiden huonosta kohtelusta hoitolaitoksissa ja kotipiirissä. Ihme ei sitten olekaan minkä johtopäätöksen ikääntyvä on tehnyt.
Olemme elämän tuleentuvaa viljaa joka pikkuhiljaa korjataan uuden sadon=ikäpolven tieltä korjuuseen, kuka minnekin, joko omasta tahdosta tai yhteiskunnan taholta sen SAS-mallin mukaisesti. Sosiaaliväki meidät luokittelee mallina Selvitä-Arvioi-Sijoita, siihen päätökseen ei -tuleentuvan viljan -
ikääntyvällä- ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa. Sitten vain körökyydillä joko omaan kotiin yksin selviytymään tai kroonikko osastolle sänkyyn pyöriteltäväksi, kello määrää milloin mikin toimenpide tehdään Oma yksilöllisyys on täysin menetetty- siis itsemääräämis oikeutta ei omasta elämästä ole, ellei ole varautunut oman henkilökohtaisen ratkaisun tekemiseen.
Kiitos Luojalle tämän paremmin en ole elämäni leiviskää käyttää, tämä on minun ratkaisuni.
Yrjö Jylhän kynästä on peräisin runo Häätanhu, jonka Mauno Kuusisto esittää. Vaikka runon sisältö onkin synkistä synkin, kuvaa se hyvin elämän moninaisuutta kun aina ei mene elämä käsikirjoituksen mukaan. Elämä on jokaisella moninaisen vaiherikasta ilosta - suruun ulottuen.
https://www.youtube.com/watch?v=I081qyFa0kU
Runo mielestäni sopii hyvin ketjun aloitukseen.
Tämä se meidän ikääntyvien osa on. Onneksi voimme itse vielä vaikuttaa varsin paljon miten päivämme vietämme ja mitä niiltäodotamme.
Aina tähdet tuikkivat uusia mahdollisuuksia elämänmme päiviin. Ei vaivuta toivottomuuteen, oman elämämme ohjakset ovat vielä omissa käsissäämme.
Huommmmmenne on jälleen uusi päivä, täynnä uusia mahdollisuuksia.
eevertti hoi!
Mikä ihmeen kysymys toi on? Minä en anna mitään lupia, minä edellytän, että yhteiskunta määrittelee tarkoin, milloin ja missä tapauksessa saa lääkinnällisen avun oman elämänsä päättämiseen. Sitähän eutanasia tarkoittaa. Avustettua kuolemaa.
Sitä ei tule yhteiskunnan tukea, jos ihminen vain on kylläkseen elämästä saanut ja pitkästynyt arkeensa.
Jos siihen ei tule tarkkoja sääntöjä, niin tulee aika, jolloin perillisten mielestä mummuparka on niin elämäänsä kyllästynyt, että nyt olisi aika...
Tai sitten riitaisessa perhedraamassa yksi perheenjäsen marssii terveyskeskukseen saamaan myrkkypiikin SIITÄS SAITTE-tunnelman vallassa.
Tuosta aloituksen sairaanhoitajasta oma arvioni on, ettei hän ollut ihan henkisesti tasapainossa. Hänellä itsellään oli työssään mahdollisuudet toimia toisin ja esimerkiksi muille, ei hän ollut pelkkä sivustakatsoja.
Moni vanha näyttää elävän kuolemanpelossa ja hautoa edessä olevaa tuntematonta. Nyt lietsotaan kaikenlaisia pahoja asioita ihmisten mieliin niitten taholta, jotka aina muistakin asioista valittavat.
Paha kello kuuluu aina kauemmas, mutta epäkohdat esiin nostamalla vain voidaan korjaukset tehdä. Paljon on hyvää ja antaumuksellista hoitoa ja huolenpitoa olemassa. Siitä vähemmin ääntä pidetään, me olemme hieman laiskoja kiittämään.
Kun olemme uskaltaneet elämän vastaanottaa ja kokea tänne asti niin mennään nyt rohkeasti loppuakin kohti, joka voi ihan yllättäen loppua.
"Koskaan ei tiedä,
onko aikaa paljon vai vähän.
Yhtäkkiä vain huomaa,
se päättyi tähän."
Mitä tarkoitat uskaltamisella? Ei syntyvä lapsi tiedä yhtään mitään mihin joutuu.
Vaihda tuo vastaanottaa sanaan elää, niin ymmärrät mitä tarkoitin.
Katsoin juuri äsken tv 1:ltä ohjelman ruotsalaisesta Mikael Anderssonista, joka syntyi ilman käsiä ja jalkoja. 39-vuotiaana hän on kuntoileva perheenisä ja suosittu luennoitsija. Mikaelin salaisuus on itsepäisyys ja tahdonvoima. Niiden avulla hän on saavuttanut tavoitteensa.
Ei todellakaan Mikael syntyessään voinut tietää mihin joutuu, mutta joillakin löytyy uskomattomia elämänvoimia suurienkin vaikeuksien voittamiseen.
Katsoin tuon ohjelman minäkin, ei voi kuin ihailla miehen rohkeaa sinnikkyyttä vammoistaan huolimatta. Palkintona on nyt rakastava perhe, lapset, ja voimaa riittää vielä luennoida ja kannustaa muita vammaisia. Upeaa!
Suomi on maailman johtavia maita itsemurhatilastoissa miksi ihmetellä englantilaisen päätöstä.
Jos Suomi kerran on maailman johtavia maita tässä asiassa, niin ei täällä tarvita yhteiskunnan tukea ja avustusta itsemurhien suorittamiseksi.
Siihen on pystytty hyvin ilman avustuksiakin tähän saakka.
Kyllä avustusta tarvitaan. Omien keinojen käyttö voi olla muuksikin kuin kuolemanvaaraksi
Itsemurhalla ja eutanasialla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
Ei asia aivan noinkaan ole. Yksinäinen ja sairas ihminen kyllästyy elämäänsä ja "lähtee omin käsin" kun eutanasiaa ei ole saatavissa.
Yeap, silloin jutun nimi on itsari ja se on väkivaltaa omaa itseä kohtaan. Eutanasia on kaunis, rauhallinen ja armollinen tapa muuttaa olomuotonsa rajan toiselle puolelle.
Mietityttää, kun ystäväpiiri pienenee, kuka milloinkin ja millätavalla vaihtaa hiippakuntaa. Aukko siihen ystävien, tuttavien piiriin aina tulee kun sanomakellot soivat. Samoin mieleen juolahtaa kuinka paljon aikaa minulla on vielä jäljellä, toivon sitä olevan vielä monia vuosia.
Eilen tapasin entisen työkaverini pihoilla ja juttelimme niitä näitä. Hän 82v kertoi rintakipujen vuoksi menneensä ensi-apuun, lääkärin tutkiessa ystävä sai sydänpysähdyksen, johon oli heti valmius aloittaa elvytys. Kun hän vajosi koomaan hetkeksi kertoi miten autuaallisen hyvän olon tunne hänet valtasi, sitten tuntui rintakehällä voimakkaat painallukset ja hän heräsi. Tämän kokemuksen jälkeen hän totesi, en pelkää loppua, sen hyvän olon tunteen tiedostettuani, hävisi kaikki pelot elämän lopusta. Tapahtuma oli noin 3 viikkoa sitten, ihan levollisin mielin hän oli menossa viikonloppu ostoille lähikauppaan.
Senverran minua kosketti ystävän kokema tapahtuma, kotiin tultua aloin siivoamaan kaappia, josta löytyikin aika paljon roskiin menevää tavaraa.
Lähipäivinä jatkuu siivousoperaatio, kaappi kerrallaan siitähän se jatkuu.
Elämääni sisältöä olen järjestänyt. Ostin konserttiliput syyskaudelle, Kinossa on syyskaudella jälleen ooppera esityksiä maailman konserttilavoilta, jokunen syksyn aikana. Viikko Rokuan kuntoutuskeskuksessa ryhmämatkan mukana syyskuun alkupuolella. Siellä voi latautua syysruskaa ihaillessa luonnon moninaisiin vuodenaika vaihteluihin. Lapin herkkuja maistellessa, myös nappaskengät ja "Ykkös"vaatteet ovat mukana. Irtautuminen kotiympäristöstä
antaa uutta puhtia elämään. Näillä eväillä sitä porskutellaan kohti talvea ja uutta kevättä.
Jos kuolemaa on pakko ajatella, niin siihen pitäisi löytää myönteisyyttä ja kauneutta, rauhaa ja sopusointua. Muuten kannattaa ajatella enemmän elämää ja sen asioita niin kauan kun elämää on. "Ei vuosia elämään vaan elämää vuosiin" on hyvä muistisääntö ja elämänohje.
Noin kaksi viikkoa sitten ihmettelin kun olin tavakllisella kävelureissullani läheisen järvenkiertävällä polulla .
Poliisi tuli hiljaa moottoripyöröllä ,katseli rantoja , aavistin että jotain on tarvinnut tapahtua. kotio tultuani kohta kuulin ampulanssinhälytysäänen . ---Sittenkun menin taasen ulos sainkin naapurilta kuulla että viereisestä talosta oli Pikkusen vanhempi mies ,kun minä .noin ehkä 83v löydetty järvestä kuolleena.
Tiesin että hän oli ollut jo kauan sairaas ,mutta kuitenkin tapasin häntä ulkosalla , hän oli kova ollut kanssa käveleen samaa polkua .hän kertoi sairastavansa syöpää
Tänään juttelin hänen Rouvansa kanssa --hän kertoi kuinka raskasta se oli ollut hänen miehensä sairautta seurata --kun näki ettei hän siittä kuitenkaan enään parane -paheni vaan
Ja kuinka mies oli n 3 kilometrin päästä kävellyt Sairaalasta -- harkiten mennyt järveen , lähelle tänne kotia---se oli itsemurha .
Kyllä sitä on vaikea sanoa -- voi kuitenkin itse lopettaa ,kun ei saa muilta apua -
Rouva kuitenkin hyväksyi sen kun ei Sairaalassa annettu enään muutakun vähän aikaa miehelle.