Kirjoitan romaania, ja yksi keskeisistä päähenkilöistä "harrastaa" spiritismiä ja magiaa yleensä... En haluaisi kuitenkaan ujuttaa käsikirjoitukseen minkäänlaista väärää tietoa/ suvaitsemattomia ennakkoluuloja. Jos viitsisitte vastata näihin kysymyksiin:
Miten suoritatte esim. loitsut? Ovatko ne itse keksittyjä? Onko magia teille samanlainen arkiaskare kuin joillekin esim. rukoilu, joka sujuu tuosta vain, vai "valmistelettoko" sitä, sytytätte kynttilöitä ja kenties jotain muuta... Minkäänlaisia "tuloksia"?
Pyytäisin jonkinlaisia selityksiä siitä, millaista magian harrastaminen ON. Jos mukaan livahti tyhmiä kysymyksiä, antakaa anteeksi tietämättömälle. ;)
Miten suoritatte esim. loitsut? Ovatko ne itse keksittyjä? Onko magia teille samanlainen arkiaskare kuin joillekin esim. rukoilu, joka sujuu tuosta vain, vai "valmistelettoko" sitä, sytytätte kynttilöitä ja kenties jotain muuta... Minkäänlaisia "tuloksia"?
Pyytäisin jonkinlaisia selityksiä siitä, millaista magian harrastaminen ON. Jos mukaan livahti tyhmiä kysymyksiä, antakaa anteeksi tietämättömälle. ;)
Vastaukset 10
Vanhimmat
...olisi fiksumpaa kirjoittaa kirja jostain asiasta josta jotain tietää..
Monet älähtävät pienestäkin virheestä. Ja pienetkin virheet tosiaan saattavat loukata monia, joten... no perehdy edes asiaan, jos nyt välttämättä tahdot kirjoittaa siitä. Ja ei myöskään kannata kirjoittaa liian "paljastavasti" asioista.
...YRITÄN saada tietää enemmän. En kirjoita asiasta kirjaa, mutta haluaisin yhden päähenkilön harrastavan magiaa, koska se on niin tuntematon juttu ja saisi olla jonkin verran enemmän esillä... Unohtuisivat kaikki satanisti-epäilytkin jne. (??)
(Olen aina ollut kiinnostunut magiasta, taikauskosta, symboleista, vanhoista uskomuksista jne. ja ennustelen silloin tällöin...)
Loitsujen "suoritustyyli" riippuu täysin henkilöstä, loitsusta ja suuntauksesta. Jotkut loitsut voi vain "suorittaa" ajattelemalla päässään ja "suuremmat" loitsut saattavat vaatia eräänlaisen kehän, joka muodostetaan kutsumalla kaikki elementit ja ehkä muutakin paikalle ja, äh, ei se ole merkittävää. Oikeastaan vain wiccat tekevät noita ympyröitään. Jos tarvitset tarkempia tietoja juuri tuosta, niin kysy. Loitsuja on niin monia erityyppisiä... Voit oikeastaan kirjoittaa niiden suorittamisesta mitä tahdot, mutta kannattaa välttää elävien olentojen uhraamista ja naurettavaa "hokkuspokkusta". Kynttilät ovat tosiaan melko yleisiä käytettäväksi ihan esteettisessäkin ja myös symbolisessa merkityksessä.
Tulokset saattavat ilmetä heti, mutta yleensä vaikutusten ilmenemiseen menee jonkin verran aikaa. Loitsujen pyrkimyksenä on sitten yleensä jotain hivenen järkevämpää, kuin esimerkiksi muuttaa ilkeä naapurin setä kukkaruukuksi. Tuollainen ei muuten ihan kepeästi onnistuisikaan.
Niin... Kysy lisää, jos selitin epäselvästi.
En ole koskaan kuullut kenenkään vakavasti otettavan maagikon harrastavan spiritismiä, voisit vaikka aloittaa tietojesi keräämisen siitä.
Sama neuvo kuin joskus muillekin, jos todella haluat oppia tuntemaan romaanihenkilösi (josta täytyy tietysti löytyä syvyyttä luovia sisäisiä ristiriitoja, jotka kannattelevet hahmoa eteenpäin ja antautuvat dialogiin lukijan kanssa) täytyy sinun päästä hänen kanssaan aitoon vuorovaikutukseen, tutkimusmatkailla hänen luonteessaan.
Ja näkemystä syventävä tutkimusmatkailu magianharrastajaan sujuu käytännössä näppärimmin lukemalla tämän palstan kirjoituksia taaksepäin sen minkä sielu sietää. Puhkikuluttavan järjestelmällisyyden sijaan ehdotaan kuitenkin intuitiivista hyppelyä ketjusta toiseen, ennakolta ei voi tietää minkä paskan seasta kultajyväset löytyy, ja paskaa on liikaa jotta kaiken viitsisi seuloa.
Takaan, että tulokset ovat avartavampia kuin odottaa valmista mallia kultatarjottimella.
Sellaista sanan mahdin käyttäjää, jonka täytyy kysyä, mitä loitsu tarkoittaa, täytyy epäillä vakavasta itsetuntemuksen ja taitonsa ymmärtämisen puutteesta. ;)
Vai eikö romaanisi tarkoitus ole tenhota vastaanottajaa sanojensa lumovoimalla?
ite en o jaksanu taikuudel paljoo leikkint. Mul o pari oikeeta manaamis kaavaa sekä pahan hengen pois manaamisee, että (minkä tahansa) esiinmanaamisee. Oon itseasias keksiny omiaki loitsui, mutten viel mitekä koekillu, joitai mustan raamatun aka mooseksen 6/7:n kirajnloitsuist kokeillu, ja ainaki yks toimi =)
Taian toteuttamisee tarvii paljo enemmä ku johoki rukoilemisee, ruokoilemisee riitää ku ristii kädet ja höpisee jotai, mut taikuudes, tarvii rekvisiittaa, lausuu oikei tietyt sanat (sehä auttaa jos osaa tietyn kielen). Se riippuu väh loitsut et kui paljo tarvii mitäki, eli kui vaativa loitsu o.
Puuttumatta sen enempää Evilonin höpinöihin, Luna selitti aika hyvin. Myös rukoukset ovat "loitsimista", magiahan on pohjimmiltaan vain mielen ja tahdon työtä.
Jos englannintaidot riittää niin spammailen vielä tätä
http://www.angelfire.com/mi3/tomekeeper/
Yksi väärinkäsitys mielestäni on se, että magiaa voisi "harrastaa". Magia on pikemminkin elämäntapa, vakaumus ja elävä kokemus. Realistinen kuvaus spiritismiä harrastavasta maagikosta on aika hankala, koska spiritismi-aiheesta ei juuri löydy minkäänlaista substanssia eikä sitä käsittelevissä lähteissä ole paljonkaan pointtia, ja koska monet spiritistit ovat olleet puhtaasti vain silmänkääntäjiä.
Periaatteessa, jos haluat päästä realistisempaan lopputulokseen, suosittelen hylkäämään ajatuksen spiritismia harrastavasta henkilöstä. Lähdemateriaaliksi lue joitakin hyvällä maulla toteutettuja ja oikeaan antropoligiseen tutkimukseen perustuvia kirja, joissa käsitellään EI parapsykologiaa ja spiritismiä, vaan aitoja olemassaolevia tai edesmenneitä maagisia traditioita. Esimerkkejä tällaisista tulee mieleeni esim. Vodou ("voodoo"), egyptiläinen sielutiede, kreikkalainen theurgia, itämainen soturimystiikka ja demonologia, keskiaikainen noituus ja kristillinen henkioppi, aasian kansojen esi-isien palvonta, germaaninen shamanismi ja riimumagia, suomalainen pakanauskonto jne.
Moderni (oikea) maagikko todennäköisimmin tutkisi ja soveltaisi omaan elämäänsä tällaisten oikeiden traditioiden menetelmiä kuin "harrastaisi spiritismiä".