pidän kaikesta kauniista
nauravista lapsista, linnuista
valkoapiloista auringolle tuoksuvista
puuskaisesta kesätuulesta
seikkailuista metsissä
nenältä tippuvista sadepisaroista
salamoista yötaivaalla
kauniista esineistä,
sydämenkääntävästä nyyhkymusiikista
kirjojen tuoksusta, yllätyslahjoista
pieneen vihkoon käsin kirjoitetuista
haparoivista runonpätkistä
pidän kaikesta lämpimästä
ihon kosketuksesta iholla
hiuksia pörröttävistä käsistä
nauravista suukoista
kun ei ole kiirettä mihinkään
kun saa puhua, kun saa kuunnella
kun on joku joka ymmärtää
joku jota saa koskettaa
mihin ne kaikki ovat elämästäni kadonneet?
nauravista lapsista, linnuista
valkoapiloista auringolle tuoksuvista
puuskaisesta kesätuulesta
seikkailuista metsissä
nenältä tippuvista sadepisaroista
salamoista yötaivaalla
kauniista esineistä,
sydämenkääntävästä nyyhkymusiikista
kirjojen tuoksusta, yllätyslahjoista
pieneen vihkoon käsin kirjoitetuista
haparoivista runonpätkistä
pidän kaikesta lämpimästä
ihon kosketuksesta iholla
hiuksia pörröttävistä käsistä
nauravista suukoista
kun ei ole kiirettä mihinkään
kun saa puhua, kun saa kuunnella
kun on joku joka ymmärtää
joku jota saa koskettaa
mihin ne kaikki ovat elämästäni kadonneet?
Vastaukset 35
Vanhimmat
jos löydät ne nii ilmottele minullekkin..
löytäväni vielä joskus
Eivät ne ole kadonneet.En siteeraa. Sanoit jo. Lisään. Meidän pitää ylittää myös talvi. Pimeässä nähdä, mistä polku kulkee, sen varrella elämä, sitä valaisee joskus vain kuu, josku tekovalo, joskus rakkaus. 2005 tuo valoa ja uuden elämän, jos sen kestät.
2005 tuo 365 vuorokautta lisää
on paras ystävämme, olen huomannut sen ajat sitten. Aika määrittelee mitä olet. Nyt olemme joulun ajassa,vuoden lopussa. UUden ajan lähellä. Minulle nämä ajat ovat aina olleet jotenkin jonkun uuden alkua, voimaa.
kuvittelin sirpaleeni näkymättömiksi
moneen kertaan särkynyt
epätoivo joka puristaa sisintä
sanat liian kipeät sanottaviksi ääneen
asiat joita ei pysty muuttamaan
asiat jotka on pakko unohtaa
minusta ei ole äidiksi
minusta ei ole vaimoksi
minusta ei taida olla edes ystäväksi
sinunkaan ei koskaan olisi pitänyt löytää minua täältä
en olisi saanut löytää sinua? Oletko kriisissä. Miksi olet katkera? Onko sinua kohdeltu kaltoin? Minäkin valvoin viime yönä. Yritä jaksaa. Älä tee äkkinäisiä liikkeitä, ne ei yleensä toimi.
Olen kriisissä, ollut jo viimeiset kolme vuotta. Selviän tästä kyllä. En tee äkkinäisiä liikkeitä, en ole koskaan tehnyt.
jatkan harhailuani
jatkan kirjoittamistani
yritän olla parempi ihminen
Minä löysin sinut täältä,
ja vaikka nyt olet epätoivossa,
on sinulla toivoa kuitenkin.
Ethän sinä muuten harhailisi,
kiertelisi ja kirjoittelisi.
Pidä vain toivoa yllä,
etsimäsi löytyy kyllä.
Useimmille se on harhailua,
vähän siitä on hallittua,
niin onkin parempi,
kannattaa jatkaa ,
jos pysähtyy,
tulee lumi ja peittää sinut,
niinkuin kivi,
ei voi paikkaansa valita,
tunne paremmasta pitää liikkeellä,
niinkuin tänään.
etsin mielenrauhaa
tasapainoa
paikkaustarvikkeita
rikkinäiselle sydämelle
lapiota jolla kaivaa kuoppa
tunteille joita ei saisi olla
päivä kerrallaan
ilta kerrallaan
yksinäinen
kyynel
kerrallaan
jos ei tiedä mitä on pysähtyminen
ei huomaa mitä on harhaileminen
pois pakkaslumet päältämme
sulatamme jokaisen hiutaleen
lämmöllämme
***************************************
Sinulla on kauniita runoja, Rike :)
***************************************
Viime yönä valvoessani tajusin, mitä minun on tehtävä selvitäkseni tästä. Täydellinen asennemuutos, itsesäälin lopettaminen ja hauskanpito ovat ainoat oikeat ratkaisut.
Älähän hätäile asioilla on taipumus loksahtaa kohilleen.
Uskotaan sitten siihen.
Illan hämärtyessä
maa peittyi uuteen lumeen
elämän eiliset merkit piilossa
tänään muistoissa
kaikki on puhdasta
myös me
harhailijat verkossa
etsimme lämpöä
joka sulattaisi katkeruuden
luminen maa on meidän
taivas tähtineen
kaikki mitä näemme
äänet joita kuulemme
kaikki kaunis on meidän
puhtaanvalkea
hahtuvalumi
ikiomamme
Kylmä on uuvuttanut kukan,
sen sydän sykkii silti hiljaa,
se toivoo kaikkea hyvää,
sateen kyyneleitä vuodattaa,
odottaen valon tuovan toivoa,
vähitellen silmut heräävät,
aurinko vapauttaa lopulta,
uskollisuus palkitaan,
siitä riemuiten kukka tarjoaa,
antaa kaikkensa, meden,
kiitokseksi olemisestaan,
Minun palkintoni on rakkaus.
Täällä tuntuu hyvältä.
Kerro jotain itsestäsi
Kauniiden sanojen keskellä
joka etsin timanttia. Olen ollut palstalla, varmaan oot huomannut. Olen avautunut jonkin verran täällä. Olen luonnosta kiinnostunut kaveri, ansaitsen lisätuloja luontoyrittäjänä Pirkanmaalla.
Ne ovat todella kauniita.
Kuin kesäiseen tupaan,
lämpöä joka huoneessa,
hiljaisuutta sopivasti,
kauneutta sanoissa,
ne jäivät soimaan.
jäin kiitoksen sanomatta,
lehtokerttu sanoi sen sinulle.
Minkä katosit. Älä ihmeessä väsy????
Koko nämä sivut jumiutuivat enkä päässyt kirjautumaan nikillä. Harmillista.
minulle helpoin tapa saada asiat perille. Viime aikoina runosuonikin jostain syystä välillä aukeaa.
Joulun lähestyessä tunteet tulee vielä enemmän pintaan. Mitäs sulle.
Oletko paljonkin täällä surffailemassa ja mitä haet tai haluut sanoo
Runosi kosketti minua syvältä. Se on nyt seinälläni kopioituna. Siinä on niin läheisiä asioita, jotka ovat mullekin tärkeitä. Jotenkin kiinnostuin, kuka tuntee näin, minkälaisissa tunteissa tallaisia ajatuksia tuodaan tänne palstoille. Kuinka on päiväsi sujunut, ootko saanut joulumieltä...
Kiitos kysymästä. Joulumieli on silti hukassa, syistä joita en tässä käy selittelemään.
Olen oikea ihminen nimimerkin takana ja tällä hetkellä minuun sattuu niin moni asia, että en jaksa niistä edes puhua. Eikä olekaan ketään, kenelle puhua. Yritän selvitä arjesta päivä kerrallaan. Olen päättänyt muuttaa elämänasenteitani, mutta se ei käy kovin yksinkertaisesti. Minulta on hukassa kyky nauttia elämästä ja sen pienistä iloista. Olen kadottanut kaiken sen, mitä joskus ennen olin ja tuntuu, että tukehdun parisuhteeseeni.
Haluan silti "kuunnella" ajatuksiasi,toivon edes hitusen siitä olevan sinulle iloa. Kyynelten vuodattaminen pimeään on varmaan huonompi vaihtoehto sille, että on "joku jossain" jolle voit kuiskailla ja jolta saat jopa vastauksia. Myötätuntoa. Täälläkin päässä keskustelut kumppanin kanssa ovat vähissä. Tänäänkin keittiöstä kuului torttujen teon lomasta perkeleitä ihan kiitettävästi. En saanut unta ja ajattelin tulla koneelle lukemaan viestejämme ja samalla kuunnella hyvää musiikkia. Tämä tuntuu jo melkein joululta, tuskin se tästä paranee vaikka kulissit on kunnossa.
Torttuperkeleet syntyvät usein siitä, että joku toinen leipoo ja joku toinen syö ja syödessään lukee lehteä tai antaa netissä ohjeita sydänsuruihin.
Etsiä polkua
se peittyi eilen
hän on täällä jossain
ehkä myös eksynyt
en kuule itkua
mutta tunnen lämmön
pulssi hakkaa
kyynel laskee poskelle
en pyyhkäise sitä pois
se on hänen kyyneleensä
aion kantaa sen loppuun saakka
kunnes kuulen itkua
poskemme painautuvat
kyyneleet kohtaavat
ei tarvita sanoja
vain yhteisen huomisen
on se päivä
annan sinulle kyyneleeni
sain sinulta niin paljon
ettei sekään riitä
annan aikaa
kuuntelen ajatuksiasi
jotka kimaltelevat
puhtaalla hangella
ja sitten odotan
seuraavaa kyyneltä