Diagnoosi ja työelämä

Minä en todellakaan halua kenenkään tietävän minun psykiatrista diagnoosia. En edes usko koko diagnoosiin, että se on totta. Ja ihmiset nyt ovat edelleenkin kuin keskiajalla. He pitävät "mielisairautta" hirveänä asiana, ja suhtautuvat siihen niin kuin sata vuotta sitten.Minulla on siitä kovat kokemukset. Lääkäri sanoi minulle, etttä me olemme koittaneet puhua julkisuudessa näistä asioista, että ihmiset oppisivat ymmärtämään mielisairaita, mutta suurelle osalle heidän valistuksensa ei ole mennyt perille. Ja ainakaan minä en halua olla minkään mlelisairauden mannekiini. Koittaisi vaan lääkäri itse elää yhteisössään leimattuna mielisairaaksi. Vai pitäisikö minun sanoa ihmisille, että minä nyt olen mielisairas, koittakaa ymmärtää minua. Se vaatii kovan ja vahvan luonteen, että sellaiseen pystyy. Herkät romahtavat sellaisen paineen alla. Eikä 'mielisairauksia' edes ole olemassakaan,vaikka sellaista propagandaa jatkuvasti syötetään.

Toihan tarkoittaa että SÄ ite ajattelet noin... Kyllä ihmiset pelkää aina jotain, on monia muitakin sairauksia, joissa leimataan esim. Aids, pahat ihottomat ym, silti nämä ihmiset käyvät töissä, eivätkä ole eläkkeellä. Kuulostaa kyllä siltä, että itse liioittelet ongelmaa ja ei sitä diagnoosia tarvitse kertoa muille paitsi ehkä työterveyshuoltoon ja sen jälkeen mietitään eri vaihtoehtoja töissä. Ei pahalla mutta aina voi muuttaa ja tavallaan aloittaa alusta.. Sitä paitsi ei eläkkeelle kovin helposti pääse pelkän psykiatrisen diagnoosin perusteella, tosin tuntuu siltä ettei sinua työnteko voisi vähempää kiinnostaa...

melissa25 kirjoitti:

Toihan tarkoittaa että SÄ ite ajattelet noin... Kyllä ihmiset pelkää aina jotain, on monia muitakin sairauksia, joissa leimataan esim. Aids, pahat ihottomat ym, silti nämä ihmiset käyvät töissä, eivätkä ole eläkkeellä. Kuulostaa kyllä siltä, että itse liioittelet ongelmaa ja ei sitä diagnoosia tarvitse kertoa muille paitsi ehkä työterveyshuoltoon ja sen jälkeen mietitään eri vaihtoehtoja töissä. Ei pahalla mutta aina voi muuttaa ja tavallaan aloittaa alusta.. Sitä paitsi ei eläkkeelle kovin helposti pääse pelkän psykiatrisen diagnoosin perusteella, tosin tuntuu siltä ettei sinua työnteko voisi vähempää kiinnostaa...

Katso otsikolla " Itse en menisi ikinä psykiatrille" ketju. Kerroin siinä nimimerkillä 35W, mitä jouduin kokemaan mielisairaaksi leimautumisella, ja onko se niin OMAA suhtautumista vai ihmisten suhtautumista. Jätin siinä mainitsematta, että siitä pitkään jatkuneesta stressaavasta tilanteesta tuli romahduksen seurauksena pitkä sairaalakierre, ja fyysisen kunnon täydellinen romahtaminen. Kaikenlisäksi juoru oli täysin perätön.Siitäkin voisi jotkut ottaa oppia, että kaikkea ei kannata uskoa, ja levittää eteenpäin. Siitä voi olla tuhoisat seuraukset juoron kohteelle, niin kuin minulle tapahtui.