Unelmajätkä(kö)

Kylmä. Siltä musta tuntuu nyt. Oikeastaan mä tärisen. Kauttaaltaan. Se saattaa johtua siitä, että mä seison pelkkä t-paita päällä pihalla pakkasessa. On mulla farkutki, tietysti. Taivas on tumma ja täynnä kirkkaita tähtiä. Kyyneleet valuu mun poskilla, ei sen takia että mä olisin surullinen, päinvastoin ne on ilon kyyneliä. Koska mä olen maailman onnellisin tyttö.
Se auttais varmaan teitä ymmärtämään paremmin, et mitä on tapahtunut, jos mä kertoisin koko jutun alusta alkaen.
Tää kaikki alko noin vuosi sitten, aiemminki. Kun mä pääsin lukioon siellä mä kavereitten pari ensimmäistä kuukautta kuolattiin vain jätkien perään. Aina löytyi vaan uusia ja uusia ihanuuksia.
Lopulta mä iskin silmäni yhteen niistä. Harmikseni sain huomata, etten ollut ainoa. Siinä oli just se kaikki mitä mä halusin. Suklaanruskeet silmät, joihin olis voinu hukkua. Auringossa ruskettunut iho. Ja ihanimmat hiukset, joita olis pelkästään voinut katsoa ja kosketella. Sillä oli paras kroppa, mikä oli vastaan tullu. Se oli oikea unelma.
Kunnes mut pudotti pilvilinnasta yks päivä mun toinen parhaista kavereista.- Tiesiks sä et Miika on 18? Ronja täräytti mulle päin naamaa. Jotenki mä katosin toiseen ulottuvuuteen. Miika..Mmiika..mm.. Mitä 18? - Sillähän on sit auto, hienoki varmaan. Mä koitin vastata ja toivoin ettei Ronja osais lukea ajatuksia.- Niin ja yks juttu vielä. Sillä on muijakaveri tokalta luokalta.
Mun onnelliseen ilmeeseen jumittunu naama venähti sekunnissa niin, et silmät meinas tippua päästä.- M-m-MUIJA? KAVERI? - Nii, kuulin ku Silja puhu tuol luokassa. Ronja lisäsi. - Anna ku arvaan joku ylikurvikas blondi vai? Mä ärähdin. - Aika lähelle liippas, Ronja sanoi. -Blondi se on mutta hirveen laiha, melkein ku luuranko, joten ei sillä mitään kovin suurta varustusta voi olla.
Ihan ku mun päivään ei olis muutenki voinu olla jo ihan hirvee, hissan maikka piti jonkun hiton pistokokeen. Huuhkajan näkönen ja varmaan joku erakko. Mun haaveilessa ja ajatellessa koko luokka oli jo ehtiny palauttaa laput ja mä väänsin loppujen lopuks vaan jotain päästä paperille.
Kun koulu loppu mä odotin Ronjaa ja Iiristä aulassa. Kolmistaan me sit käveltiin kotiin. Kotona mä vaan haahuilin paikasta toiseen ja päädyin sängylle makaamaan ja kuuntelemaan jotain tunnelmaista ja surullista musiikkia.
Mahan pohjasta sattu ja sydäntä särki. Muijakaveri, blondi, muijakaveri.. Ne kaks asiaa soi mun päässä. Mä menin peilin eteen kattoon itteeni. Peilistä näky 170 cm pitkä tyttö. Hiukset oli ruskeet joissa oli vaaleita raitoja. No ne sais kyllä värjättyä, jos Miika blondia hakis. Isot uteliaat ja tummat silmät. Ehkä se johtuu silmäpusseista. Siks Miika ei oo huomannu mua. Tai ehkä just sen takia se ottiki sen blondin. Kaikki on kyl aina sanonu, ettei mulla oo silmäpusseja. Niin varmaan.
En mä kyllä mikään laihakaan oo. Jos se luurankoa etsii. Mut en mä kyl laihduttamaankaan ala. Vai johtuukohan se lihaksista. Uimareilla kyl pitäis olla ihan hyvät lihakset. Vai onkohan se pömpöttävä maha...
-Erika, me lähdetään ny, vauhtia, pitää ehtiä vielä viemää Jesseki lätkäharkkoihin samalla. äiti huusi. - JOO JOO! Mä huusin ja pakkasin uimapuvun ja muut tavarat reppuun ja lähdin alas.

Kannattaisko vielä jatkaa tätä lisää? Vai onko turhaa? Kiitos jo etukäteen niille, jotka jakso vaivautua vastaamaan. :)