Useampi vuosi sitten kerroin miespuoliselle kaverilleni tunteistani häntä kohtaan, olin ollut syvästi ja palavasti rakastanut häneen varhaisesta murrosiästä saakka, mutta kerrottuani tunteistani, että olen rakastunut häneen ja rakastanut syvästi kaikki vuodet, hän vihaisesti pisti kaikki välit poikki johtuen ahtaista, ankarista, kapeista ja suvaitsemattomista näkemyksistään. Joskin kehon kielen, käytöksen ja eleiden puolesta olisi muuta voinut olettaa.
Se oli ja on elämäni raskain isku ja valtava lamauttava järkytys, niin paljon minusta sisältä, sydämestäni ja sielustani meni rikki. Myös usko ja luottamus ihmisiin sekä tietty perusturvallisuuden tunne - kun se elämän, lapsuuden ja nuoruuden läheinen kantava ihminen "katosi", hylkäsi ja jätti. Niin arvaamattoman kylmää, julmaa, raakaa ja rajua, armotonta. Hän oli ainut mies, jota koskaan olen rakastanut, yhtä syvää vetoa en ole myöskään ketään kohtaan kokenut, kuten en myöskään syvää henkistä yhteyttä.
Luulin, että hänkin koki, sillä aina arjessa keskustellessa hän katsoi syvälle silmiin pitkään ja kauan, ja häntä hymyilytti ja nauratti. Kun hän katsoi minuun ja olimme yhdessä tai juttelimme, hänen pupillinsa kasvoivat aina suuriksi, poskille nousi puna, jolloin usein hänelle tuli ujostumisen puuskia katseen laskeutuessa alas kohti maata samalla ja yskittämistä, niskan punoittamista, äänen vapisemista ja muminaa, käsi tai jalat saattoivat hieman täristä. Monesti, kun miehet/pojat ovat kiinnostuneita he istuessaan ja puhuessaan liikuttavat jatkuvasti jalkojaan, "vispaavat", niin teki hänkin. Moni muukin huomasi nämä reaktiot minua kohtaan...muille en huomannut hänen olevan sellainen. Hän oli suloinen, mutta hyvin pehmeän atleettinen, lihaksikas, mutta söpö, miehekäs ja äijämäinen. Pehmeän suloinen, mutta maskuliinisen miehekäs, komea hyvännäköinen, runsaan lihaksikas mies saa minut sekaisin. Nyt olemme kahdenkymmenen puolivälissä kumpikin. Eikä näinä vuosina ole ollut minkäänlaista keskusteluyhteyttäkään - tukahduttavaa. Kerrottuani tunteistani hän lakkasi puhumasta ja tervehtimästä, karua.
Hänellä on tietysti ollut naisia ja seksiäkin. Se sattuu ja tuntuu pahalta. Miten nuo naiset ovat tyydyttäneet häntä ja toisin päin, hän heidät. Minä en kelvannut ja minut sysättiin kokonaan elämästä pois. Olisin halunnut voida tyydyttää hänet, olla riittävä. Sekä tietenkin itse kokea olevani rakastettu, haluttu ja viehättävä miehen taholta; kokea luottamusta ja hellyyttä mieheltä - kaikkea mitä nuo naiset ovat saaneet, mitä hän heille on suonut ja antanut.
Tekee niin kipeää, miten hän on näitä naisia kohdellut, pitänyt hyvänä, romantiikka, erotiikka, seksi sekä viettänyt aikaa ja hetkiä yhdessä heidän kanssa. Kaikki tuo täysipainoisuus.
Kouraisee ja vihloo sydäntä pohjia myöten. Tuska ja suru, itkettää.
Ahdistaa.
Rakastin ja rakastaan häntä niin paljon. Kaipuu, ikävä, lohduttomuus.
Se oli ja on elämäni raskain isku ja valtava lamauttava järkytys, niin paljon minusta sisältä, sydämestäni ja sielustani meni rikki. Myös usko ja luottamus ihmisiin sekä tietty perusturvallisuuden tunne - kun se elämän, lapsuuden ja nuoruuden läheinen kantava ihminen "katosi", hylkäsi ja jätti. Niin arvaamattoman kylmää, julmaa, raakaa ja rajua, armotonta. Hän oli ainut mies, jota koskaan olen rakastanut, yhtä syvää vetoa en ole myöskään ketään kohtaan kokenut, kuten en myöskään syvää henkistä yhteyttä.
Luulin, että hänkin koki, sillä aina arjessa keskustellessa hän katsoi syvälle silmiin pitkään ja kauan, ja häntä hymyilytti ja nauratti. Kun hän katsoi minuun ja olimme yhdessä tai juttelimme, hänen pupillinsa kasvoivat aina suuriksi, poskille nousi puna, jolloin usein hänelle tuli ujostumisen puuskia katseen laskeutuessa alas kohti maata samalla ja yskittämistä, niskan punoittamista, äänen vapisemista ja muminaa, käsi tai jalat saattoivat hieman täristä. Monesti, kun miehet/pojat ovat kiinnostuneita he istuessaan ja puhuessaan liikuttavat jatkuvasti jalkojaan, "vispaavat", niin teki hänkin. Moni muukin huomasi nämä reaktiot minua kohtaan...muille en huomannut hänen olevan sellainen. Hän oli suloinen, mutta hyvin pehmeän atleettinen, lihaksikas, mutta söpö, miehekäs ja äijämäinen. Pehmeän suloinen, mutta maskuliinisen miehekäs, komea hyvännäköinen, runsaan lihaksikas mies saa minut sekaisin. Nyt olemme kahdenkymmenen puolivälissä kumpikin. Eikä näinä vuosina ole ollut minkäänlaista keskusteluyhteyttäkään - tukahduttavaa. Kerrottuani tunteistani hän lakkasi puhumasta ja tervehtimästä, karua.
Hänellä on tietysti ollut naisia ja seksiäkin. Se sattuu ja tuntuu pahalta. Miten nuo naiset ovat tyydyttäneet häntä ja toisin päin, hän heidät. Minä en kelvannut ja minut sysättiin kokonaan elämästä pois. Olisin halunnut voida tyydyttää hänet, olla riittävä. Sekä tietenkin itse kokea olevani rakastettu, haluttu ja viehättävä miehen taholta; kokea luottamusta ja hellyyttä mieheltä - kaikkea mitä nuo naiset ovat saaneet, mitä hän heille on suonut ja antanut.
Tekee niin kipeää, miten hän on näitä naisia kohdellut, pitänyt hyvänä, romantiikka, erotiikka, seksi sekä viettänyt aikaa ja hetkiä yhdessä heidän kanssa. Kaikki tuo täysipainoisuus.
Kouraisee ja vihloo sydäntä pohjia myöten. Tuska ja suru, itkettää.
Ahdistaa.
Rakastin ja rakastaan häntä niin paljon. Kaipuu, ikävä, lohduttomuus.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sellaista on homon elämä. Oli ehkä bi? Bi-seksuaali valitsee naisen elämänkumppanikseen. Kestävintä mitä homo voi bisen kanssa saavuttaa, on hyvä ystävyys. Rakkaudentunnustuksia joku voi pelästyä eikä ne ystävyyteen kuulukaan. Harmillista tietty mitä sulle kävi. Voi sanoa näin: Joskus riski kannattaa, joskus ei - ja tekevälle sattuu.
Ehkäpä oli hetero, joka ei ole kiinnostunut miehistä? Miten niin homo voi saavuttaa vain ystävyyden biseksualin kanssa? Eivät kaikki bimiehet valitse naista.
Suurin osa miehistä kuitenkin menee naisten kanssa joko sänkyyn tai suhteeseen. Siksi homot ovat vähemmistönä. Kaverisi on yksi näistä enemmistön edustajista, etkä missään tapauksessa pysty koskaan luomaan häneen haluamaasi suhdetta. Vaikka miten haluaisit.
Siksi nyt hieman realistisuutta elämään. Nyt lopetat tuon itsesäälissä rypemisen. Herätys! Maailmassa on muitakin ihmisiä kuin tämä kaverisi, eikä hänen elämänsä, vaikka polut ovatkin kohdanneet, ole sinun elämäsi. Et voi päättää hänen puolestaan, että hän rakastaisi sinua.
Parhaat kaveritkin, joilla ei koskaan ole mitään seksuaalista, ajautuvat erilleen elämän myötä. Mullakin oli parikymppisenä tosi hyviä luokkakavereita koulussa ja hyviä kavereita armeijassa, mutta eipä ole pidetty yhteyksiä. Ne, joiden kanssa pidetään, niin kenenkään avioliitoista tai lastenlapsista en ole kateellinen heille, eikä mun ole tarvinnut selitellä, miksei mulla ole lapsia tai sormusta.
Vikaa ei ole kummassakaan, kaverisi on vain halunnut elämältään muuta toisten ihmisten kanssa, vaikka se olisikin sinulle kipeä asia. Sinä vaikuttaisit jääneen käpertyneeksi henkisesti menneisyyteen, sen sijaan, että eläisit sitä omaa elämääsi, joka kuitenkin on vielä mahdollisuuksia täynnä. Antaisit kaverin olla ja katsoisit eteenpäin, josko sieltä löytyisi uusi kaveri, jonka kanssa asiat onnistuisivat paremmin.
Etpä paljon ole homoudesta oppinu. Jos bearia on uskominen, niin homot ei rakasta vaan pelkästään nussii.
--- ja jos sinua katkeraa on uskominen, niin sinua ne ei edes nussi :(
Sinuako ne sit nussii? Mene isäs kainaloon. Ehkä se nussii sua säälistä.
Niinkö sinulle on käynyt? Et ole vieläkään osannut kertoa tapauksestasi tarkemmin, vihjailet vaan.
Kyllä vaan mulla sitä iiiiiiiiiiiihanaa nussimiselämää daddyjen kesken on, ehkä just sen takia kun sä olet noin pissis ja karkoitat ne kunnon miehet mun luo ;D
Daddy sinä olet ainoastaan raiskaamillesi pikkupojille.