Koska olen monen monta vuotta hautonut asioita ja ongelmia mielessäni yksin. Minulta on puuttunut ja puuttuu edelleen ystäviä, joiden kanssa jakaa asioita. Jos olen ollut seurassa, en uskalla tarpeeksi aidosti ilmaista tunteitani ja ajatuksiani. Se on lopulta kovin epäterveellistä. :/ Haudon asioita jatkuvasti. Lähinnä kaikkea, mitä jo pitkään olen kaivannut elämässä ja asioita, mitkä on jäänyt saavuttamatta. En uskalla toimia tarpeeksi asioiden eteen ja muille en aina uskalla ilmaista, mitä haluan. Tuntuu että asioista on vaan selvittävä lopulta yksin. Se todennäköisesti johtuu siitä että, kun 10 vuotta sitten aloin vetäytyä muista ihmisistä. Aloin häpeämään itseäni voimakkaasti ja pelkäämään sosiaalisia tilanteita. Sosiaaliset tilanteet onkin tuntuneet suorituksilta, joissa ei olisi luvallista kertoa aidoista kokemuksista, etenkään ongelmista, jotka haittaa elämää. Ammattiauttajille ei siksi myöskään ole kovin helppo puhua, kun ei kykene olemaan tarpeeksi oma itsensä ja avautumaan. Tuntuu jopa vaikealta olla omalle lähipiirille se, mitä on.. Muut ehkä luulevat, että siedän tilanteeni jotenkin, mutta kokoajan masentaa..
Haluisin lopettaa yksin hautomisen, oppia ilmaisemaan itseäni paremmin sekä aidommin, rohjeta tekemään uusia asioita ja pyytää tukea kun tarvitsen.
Haluisin lopettaa yksin hautomisen, oppia ilmaisemaan itseäni paremmin sekä aidommin, rohjeta tekemään uusia asioita ja pyytää tukea kun tarvitsen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä se helpottaa kun saa ääneen ilmaista ajatuksiaan jonkun kanssa. Tavallaan puhuu huolet ulos. Puhuessa saa myös uusia oivalluksia ja suhtautumista todellisuuteen. Päiväkirjan kirjoittaminenkin on tyhjää parempi.
Nykypäivän ongelmana onkin, että niitä pinnallisia ihmissuhteita on mutta todellinen kohtaaminen ja syvällinen ajatusten vaihtaminen puuttuu.
Tuo itsensä vähättely ja häpeäminen on sinulla este, ettet osaa lähestyä ja avautua. Tietenkin on totta ettei ole aina siinä vireessä, että se sisimmän purkaminen onnistuu. Ammattiauttajassakin on se puoli, että kun aika on, niin onko silloin juuri siinä vireessä, että jaksaa ja on tarve puhua. Hyvä kun se jutusteluhetki syntyisi ihan luonnollisesti arjen keskellä. Ystävyydessä on yleensä se puoli, että molemmat puolet saavat ja myös jakavat ja silloin se yhteys ja luottamus syntyy.
Jospa nyt alat pikkuhiljaa kokeilla jäätä ja avautua häpeän kuoresta ja raottaa sitä surullista puolta itsestäsi. Yllätys saattaa olla, että se kuulevana oleva osapuolikin ilahtuu ja toteaa, että ihan samaa hänkin haluaa: puhua pintaa syvemmältä.