Voisitko sinä

Vielä tovin. Sitten saat armahduksen ;)

Mä en lähde sieltä mihinkään, kun et säkään kerran jätä minun aivojani rauhaan! :P

Vaikka sä olet aika pieni...taikka, sopivan pikkuinen, ei mun aivotkaan niin häävin suuret ole, eikä sinne näemmä mahdu muuta kuin sinä!

Vähän pelottaa ajatella, että miten sä mahdut mun mielestä pois;
sä olet kaikkeni, mun koko ajatusmaailmani! Mitä jää, kun sä olet poissa? Mä pelkään, että mun tyhjä kuoreni lysähtää maahan, kuin märkä lattiarätti. Ja mitä kautta sä edes tulisit, nenästä?

Kaikki on tympeää, kun tiedän etten näe enää sinua päivittäin ja haluan vain takaisin uneen, jossa voin jälleen tavata sinut. Mutta ajatus siitä, että sä lähdet kokonaan pois on liian kauhistuttava. Enkä voi käsitellä asiaa, koska heti kun yrittää, tuntuu, että sydän pysähtyy, henki salpaantuu, pyörryttää ja itku tulee.

Vaikka yritän ravistaa sinut ajatuksistani, ja olen jo vuoden yrittänyt aktiivisesti unohtaa sinut, ikään kuin "nauhoittaa" sinun kuvasi päälle aina jotain muuta kun olet mielessäni, se on vain liian raskasta, koska sinä olet koko ajan päällimmäinen ajatukseni ja koko ajan pitää yrittää väkisin yrittää tuumiskella jotain muuta. Ei tule mitään! Se on sellaista jatkuvaa pinnistelyä, että aivot ovat jo maitohapoilla! Mä en saa sua erkanemaan mun päästäni. Mulla ei ole sellaisia lihaksia mun kallossani.

Ehkä aika parantaa, mutta pahoin pelkään, että en elä niin pitkään...tarkoitan, vaikka minulla on hyvät geenit, en odota eläväni 10.000:tta vuotta.

Ja vitut mä mitään olisin silloinkaan unohtanut.

Poliisi epäilee F1-mestari Buttonin teoriaa röyhkeistä murtomiehistä.

Samat sanat sinulle ( eräälle miehelle)