Itselleni "omituinen" kohtaaminen, jossa en nähnyt mitään arveluttavia asioita. Ei läheskään ensi ihastus, mutta ensi kertaa tunne, etten muuttaisi mitään naisessa. Ainoa muutos olisi syy miksi kaikki päättyi. Kaikki päättyi siihen, ettei hän pysty vielä johtuen entisen suhteen tapahtumien vuoksi? Kunnolla ei ehditty edes tutustumaan. Haluan kokeilla kaikkea uutta, niin miksei tätäkin foorumia sitten voisi kokeilla. Alustavasti kirjoitin vain mietteet itselleni ylös... Välttämättä tästä ei pysty koko totuutta tulkitsemaan, en edes itse, mutta reagointi lähes kolmekymppiseltä jantterilta on seuraava:
Olit meistä se, joka halusi jatkuvasti nähdä ja panostit suhteen alkamiseen, joka sai kiinnostukseni heräämään. Kaikki loppui kuitenkin kuin seinään. Olimme jyrkänteen huipulla, kunnes kaikki vain valahti ilman merkkejä. En tiedä mitä pelkäät ja mitä tarkalleen sinulle on joskus sattunut. Haluaisin, että jaat nämä asiat minun kanssani ja pystyt luottamaan minuun ja unohtamaan menneet. Varautuneisuutta huomasin heti alussa ja sinun lukemisesi oli erittäin vaikeaa. En etsi itselleni jotain, jota muuttaa tai hoitaa. Etsin itselleni henkilöä, joka tuntuu oikealta ja pystyy avautumaan silloin, kun jotain jaettavaa on mielessä. Tapahtumat, asiat ja murheet eivät muuta sitä, mitä olen jo löytänyt. Myönnän etten pysty tarjoamaan sellaista, että jokainen sekunti tulisi olemaan ruusuilla tanssimista, mutta kaiken minusta olisit saanut.
Mikä tekee ihastuksesta niin mielenkiintoisen on juuri se hetki ennen kuin päivä päättyy. Tällöin huomaa, etteivät nämä päivän arveluttavat sekunnit ole huonoja. Sitä huomaa, ettei muuttaisi päivästä mitään ja on voinut löytää ihmisen, jota sanoin on vaikeaa kuvailla; päivät ovat päiviä eivätkä yrittämisiä ja tekoja.
Toiseksi parasta ovat aamut, kun jännitys sekä odotus nousevat pintaan, eikä yksikään murhe pyöri ajatuksissa. On vain tunne jostain hyvästä ja suuri odotusarvo tulevasta. Jokainen hetki on kokemus uudesta. Rutiinit unohtuvat ja huomaa ympärillä tapahtuvan kasvun ja loisteliaisuuden. Päivän uutisotsikolla ei ole väliä, melu on vain taustamelua eikä millään pienillä arjen asioilla ole merkitystä.
Jokainen tuntee omaavansa vikoja, murheita ja epäonnistumisia. Nämä ovat vain inhimillisiä piirteitä, joita on aivan kaikilla. Aina nämä eivät toisen silmissä vioilta näytä. Toinen voi nähdä kiinnostavan ihmisen ilman vikoja, näyttäisi se itseltä kuinka mustavalkoiselta tahansa. Suhteen lopettaminen jonkun menneen tai vallitsevan asian johdosta on täysin turhaa. Jos nämä asiat pystyttäisiin jakamaan, niin toinen joko ymmärtää ne tai ei ymmärrä. Lopputulos on joko sama tai paljon parempi. Jos haluaa nojautua, niin silloin tulee nojautua. Jos olisit pystynyt ottamaan askeleen eteenpäin ja poistamaan lukot, voisi maailmankuva näyttää täysin erilaiselta.
Tämä ei edes vaadi täysin itsevarmaa ihmistä. Tämä vaatisi vain hetkellisen riskinoton, josta palkinto on lunastettavissa nopeaa. Se saattaa hetkellisesti tuntua kivulta, mutta toisessa vaihtoehdossa kipu on pidempiaikaista. Vain toisesta vaihtoehdosta on mahdollista löytää haavan paikkaavan siteen nopeasti.
Viikkoja on nyt kulunut ja en näe tälle tarinalle enää jatko-osaa. Eteenpäin on nyt pyrittävä jatkamaan, vaikkei se heti kunnolla onnistuisikaan. Yhteisistä hetkistä olen enemmän kuin tyytyväinen. Väännän tässä täydellisen tapaamisen viimeisintä virttä. Hankala sinut on unohtaa, mutta takertuminen on yhteisen hyvän vastaista. Olen selvästi osoittanut, että voit olla yhteydessä, jos siihen pystyt. Kulunut aika alkaa kuitenkin näyttää lopputulostaan.
Onkohan kohtalon ivaa, että silloin kun itse oikeasti kiinnostuu, niin kaikki hajoaa huipussaan?
Olit meistä se, joka halusi jatkuvasti nähdä ja panostit suhteen alkamiseen, joka sai kiinnostukseni heräämään. Kaikki loppui kuitenkin kuin seinään. Olimme jyrkänteen huipulla, kunnes kaikki vain valahti ilman merkkejä. En tiedä mitä pelkäät ja mitä tarkalleen sinulle on joskus sattunut. Haluaisin, että jaat nämä asiat minun kanssani ja pystyt luottamaan minuun ja unohtamaan menneet. Varautuneisuutta huomasin heti alussa ja sinun lukemisesi oli erittäin vaikeaa. En etsi itselleni jotain, jota muuttaa tai hoitaa. Etsin itselleni henkilöä, joka tuntuu oikealta ja pystyy avautumaan silloin, kun jotain jaettavaa on mielessä. Tapahtumat, asiat ja murheet eivät muuta sitä, mitä olen jo löytänyt. Myönnän etten pysty tarjoamaan sellaista, että jokainen sekunti tulisi olemaan ruusuilla tanssimista, mutta kaiken minusta olisit saanut.
Mikä tekee ihastuksesta niin mielenkiintoisen on juuri se hetki ennen kuin päivä päättyy. Tällöin huomaa, etteivät nämä päivän arveluttavat sekunnit ole huonoja. Sitä huomaa, ettei muuttaisi päivästä mitään ja on voinut löytää ihmisen, jota sanoin on vaikeaa kuvailla; päivät ovat päiviä eivätkä yrittämisiä ja tekoja.
Toiseksi parasta ovat aamut, kun jännitys sekä odotus nousevat pintaan, eikä yksikään murhe pyöri ajatuksissa. On vain tunne jostain hyvästä ja suuri odotusarvo tulevasta. Jokainen hetki on kokemus uudesta. Rutiinit unohtuvat ja huomaa ympärillä tapahtuvan kasvun ja loisteliaisuuden. Päivän uutisotsikolla ei ole väliä, melu on vain taustamelua eikä millään pienillä arjen asioilla ole merkitystä.
Jokainen tuntee omaavansa vikoja, murheita ja epäonnistumisia. Nämä ovat vain inhimillisiä piirteitä, joita on aivan kaikilla. Aina nämä eivät toisen silmissä vioilta näytä. Toinen voi nähdä kiinnostavan ihmisen ilman vikoja, näyttäisi se itseltä kuinka mustavalkoiselta tahansa. Suhteen lopettaminen jonkun menneen tai vallitsevan asian johdosta on täysin turhaa. Jos nämä asiat pystyttäisiin jakamaan, niin toinen joko ymmärtää ne tai ei ymmärrä. Lopputulos on joko sama tai paljon parempi. Jos haluaa nojautua, niin silloin tulee nojautua. Jos olisit pystynyt ottamaan askeleen eteenpäin ja poistamaan lukot, voisi maailmankuva näyttää täysin erilaiselta.
Tämä ei edes vaadi täysin itsevarmaa ihmistä. Tämä vaatisi vain hetkellisen riskinoton, josta palkinto on lunastettavissa nopeaa. Se saattaa hetkellisesti tuntua kivulta, mutta toisessa vaihtoehdossa kipu on pidempiaikaista. Vain toisesta vaihtoehdosta on mahdollista löytää haavan paikkaavan siteen nopeasti.
Viikkoja on nyt kulunut ja en näe tälle tarinalle enää jatko-osaa. Eteenpäin on nyt pyrittävä jatkamaan, vaikkei se heti kunnolla onnistuisikaan. Yhteisistä hetkistä olen enemmän kuin tyytyväinen. Väännän tässä täydellisen tapaamisen viimeisintä virttä. Hankala sinut on unohtaa, mutta takertuminen on yhteisen hyvän vastaista. Olen selvästi osoittanut, että voit olla yhteydessä, jos siihen pystyt. Kulunut aika alkaa kuitenkin näyttää lopputulostaan.
Onkohan kohtalon ivaa, että silloin kun itse oikeasti kiinnostuu, niin kaikki hajoaa huipussaan?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hienosti kirjoitat :) kaikkea hyvää elämääsi. :)
Oma sydämeni,
Salli minun olla vastedes sääliväisempi,
Salli minun elää
Omaa alakuloista itseäni kohtaan
Lempeänä, hyväntahtoisena,
Ettei tämä tuskainen mieli
Enää tuottaisi itselleen lisää tuskaa.
En halunnut kenellekkään mitään pahaa,
Olin tyhmä,
Anteeksi!
Jäi vähän epäsleväksi, että tapailitteko vai oliko vasta ihastumisen asteella?
Hetken aikaa ehdittiin tapailla.
Sen verran pitää tarkentaa, että kyllä voisi vielä ihastukseksi kutsua. Ei kuitenkaan niin paljoa ehditty toisiimme tustustua.
Minä olen tilanteessa, jossa voisin avautua, kertoa elämästä paljon. Mikään asia ei ole yksistään sellainen, jota ei voisi kertoa, mutta kun elämä ei ole ollut kukkatarhassa kävelyä eikä kehumista, vaikeita elämänvaiheita monesta syystä on toinen toisensa perään ollut eri syistä, harva itsestä johtuvaa, huonot kortit jaettu vain. Ja jotkut vaikeat asiat vaikuttavat edelleen elämässä ja ympäristössä niitä edelleen on useita ja silti elän mahdollisimman normaalisti. Ja toinen luulee, että olen sulkeutunut, ei.. Vaan suojelen häntä itseään, koska ei todennäiköisesti kestäisi kuulla lyömättä jotakin leimaa otsaani sen jälkeen. Minulle on kerrottu jotkain kokemuksia, joista on selvitty, miten itse kerron toiselle, että kokenut niin monta asiaa läheltä pahempana, joista ei ole selvitty, eikä tulla selviämään, ja asioita on useita. Olen mieluiten tylsä, luulkoot, että sulkeudun, kun ei kestäisi eikä haluaisi kuulla. Oi kun pitäisi olla se ihanne.. se niin kiinnostava ja ihastuttava ihminen..
Miten kertoa ne niin, että toinen tajuaa edes laidasta ja miten niiden jälkeen pitää ihmistä millään tasolla kiinnostavana ihmisenä. Haluaisi tutustua ihan arkitasolla, ei sillä, että kertoo elämästään vaikka viisi isoa vaikeaa palaa, joista jo yksikin voi herkimmille olla liikaa. Kysymys ei ole luottamuksesta, ei vain usko, että toinen pitää ihan ok-luokan kansalaisena jos kertoo kokemuksiaan. Kysymys siitä, että joku odottaa, että avaudut - mutta ei osaa kuvitellakaan mitä avaudut, kerrot yhden, toisen, viisi isoa asiaa.. Miten et vaikuta joko a) todelliselta luuserilta b) negatiiviselta huonojen asioiden näkijältä, c) säälin kerjääjältä d) niin, että toinen ei joko säikähdä tai järkyty niistä liikaa ja häviä pölynä ilmaan..
Tilanne on kieltämättä hankala. Monia asioita on varmasti vaikea unohtamaan, puhumattakaan kokemusten jakamisesta. En painostaisi kertomaan, jos ei ole tähän valmis. Riittäisi kertominen, ettei pysty tai halua näitä ainakaan vielä jakaa. Avautuminen ei tarkoita täydellistä avautumista. Täytyy kunnioittaa toisen toivetta ja antaa hänelle tämä oikeus mukaan lukien tilaa ja aikaa. Tapailun jatkuminen voi tietenkin tarkoittaa, että joitain asioita paljastuisi pakostakin. Tässähän voisi pyrkiä tutustumaan toiseen ja selvittää kuinka avomielinen ja vahva henkilö on kyseessä, jos se on mahdollista paljastamatta sitä, mitä ei halua paljastaa. Eri asia on, jos ei itse vain yksinkertaisesti pysty mihinkään suhteeseen eri asioiden takia. Siihen en osaa sanoa mitään.
Erittäin avomielisiä ihmisiä löytyy, joten olisin toivonut, että hän olisi halunnut tämän minusta selvittää. Avomielisyyden lisäksi tarvitaan juuri myös henkistä vahvuutta. On tietenkin vaikea tietää kuka on henkisesti vahva henkilö, jos todella raskaita asioita ei ole henkilö kohdannut. On harmi, jos entiset kokemukset vaivaavat niin paljon, että joutuu luopumaan jostain tulevasta kokonaan. Toivotan sinullekin kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät vastukset kysymyksiisi, koska minulla ei ole niitä antaa. Vain omia ajatuksia voin jakaa.
Toisen suojeleminen sillä, että joutuu itse kärsimään tuntuu liian kiltiltä. Koska en tiedä mitä on sattunut, niin hankala kyllä suoraan mitään tuosta on todeta ja en ryhdy enkä voi väittää, ettei tapahtumat voisi toisen mielipiteisiin vaikuttaa. Huolimatta siitä kuinka vahvalta toinen vaikuttaa. Tämä olisi vähättelemistä asioista, mistä en itse tiedä.
Tässä taas muutamia pohdintoja: a) Henkilö on itse luuseri, jos luokittelee toisen tähän menneiden asioiden perusteella. Jos ei ole kävellyt toisen kengissä, niin vain luuseri tuomitsee. b) Jos on kokenut jotain, mitä harva kokee, niin olisi väärin toiselta luokitella henkilöä aivan näinkään... c) Toiseen tutustumiseen kuuluu tiedon vaihtaminen. Osa voi olla myös syvällisempää. Toisen ei ainakaan pitäisi pitää tätä minään kerjäyksenä vaan vain jaettuna tietona. d) Tähän en rehellisesti pysty antamaan omaa mielipidettä tai ottamaan kantaa. Ainut mieleen tuleva asia on kysymys, että voiko se olla riskin arvoista?
En halua vaikuttaa sanomallani, että nämä olisi jotain ohjeita tai faktoja. Nämä ovat vain ajatuksia ja ehkä haluan myös sanoa, että erilaisia ihmisiä löytyy. On mahdollista kohdata oikeanlaisen henkilön, vaikkei tämä tieto asiaa välttämättä helpotakaan. Omassa tapauksessa oli vain toive, etteivät menneisyyden varjot estäisi tutustumista, jos tämä oli luopumisen ainoa syy.