Tänä syksynä tulee kuluneeksi 10 vuotta siitä, kun meidän piti aloittaa lääkiksessä. Olimme kolmen kaveruksen joukkio, mukana myös valmennuskurssilta mukaan tarttuneita tuttavuuksia. Nuoruuden innokkuus, halu lääkäriksi, unelmat palkasta, jolla pärjää. Pitkiä iltoja Galenoksen parissa, valmennuskurssimateriaaleja, lukemattomia iltoja kirjastossa.
Meistä kolmesta kukaan ei päässyt lääkikseen. Minusta tuli kemisti, ystävästäni sairaanhoitaja. Yhdestä mielenterveysongelmainen, ei työelämässä vuosiin. Valmennuskurssimme kaveripiiristä yksi pääsi lääkikseen. Hän sairasti jo tuolloin anoreksiaa. Nykyisin ilmeisesti jonkin sortin mielenterveyskuntoutuja.
Ajatella, että 10 pitkää vuotta on kulunut tuosta, kun meidän piti aloittaa lääkiksessä. Vaikeaa kuvitella, millaista elämä olisi, mutta olen onnellinen nykyiseen tilanteeseen. Silti aina ajoittain mielessä käy lääkis. Varsinkin, kun olen ollut työttömänä pari vuotta.
Meistä kolmesta kukaan ei päässyt lääkikseen. Minusta tuli kemisti, ystävästäni sairaanhoitaja. Yhdestä mielenterveysongelmainen, ei työelämässä vuosiin. Valmennuskurssimme kaveripiiristä yksi pääsi lääkikseen. Hän sairasti jo tuolloin anoreksiaa. Nykyisin ilmeisesti jonkin sortin mielenterveyskuntoutuja.
Ajatella, että 10 pitkää vuotta on kulunut tuosta, kun meidän piti aloittaa lääkiksessä. Vaikeaa kuvitella, millaista elämä olisi, mutta olen onnellinen nykyiseen tilanteeseen. Silti aina ajoittain mielessä käy lääkis. Varsinkin, kun olen ollut työttömänä pari vuotta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Elämänasenteesi on täysin väärä! Et ole vielä täyttänyt kolmeakymmentä(?), mutta olet pohdinnoissasi kuin keinutuolissa istuva eläkeläinen.
Älä mieti mitä elämäsi voisi olla, jos mennyt olisi kulkenut toisin. Vaan mitä elämäsi voi olla niiden päätösten perusteella, joita teet tänään!
Tuleeko melkein kaikista, jotka eivät pääse lääkikseen, mielenterveysongelmaisia tai työttömiä? Vai olivatko nämä jo valmiiksi vähän ??? ja siksi eivät päässeet sinne lääkikseen?
Tarinasi on kaihoisa, melkein runollinen, tulee mieleen Anssi Kelan biisi 1972. Lyriikkaa pitäisi vain vähän säätää muotoon: Meistä piti tulla lääkäreitä jne.
Sellaistahan elämä on, ei mene aina putkeen.
Pyritte lääkikseen, ette sillä kertaa päässeet, kuten ei 80-90% saman vuoden hakijoista. Hae uudelleen jos vielä kaihertaa, haikailu täysin hypoteettisen sisäänpääsyn perään tuskin vie mihinkään.
http://www.bbc.com/
Pakko vastata tähän, on sen verran kaihoisa kirjoitus.
Kymmenen vuotta todellakin on aika pitkä aika, mutta mietipä tätä: olet nyt "vasta" 30 v. eli lääkis on vielä mahdollinen unelma! Sulla on vielä paljon työvuosia edessä, vaikka valmistuisit 36-vuotiaana niin ehtisit silti tehdä pitkän uran, useat lekurit painaa duunia vielä 70-vuotiaina! Ota pääsykoekirjat esille ja ala opiskelemaan pääsykoetta varten jos unelma on yhä saavuttamatta!
Ite pääsin nyt toisella yrittämällä sisään, päättäväisyyttä ja ahkeruutta se kyllä vaatii, tsemppiä!