Arvoisa puheenjohtaja! Puolueen puheenjohtaja ja varapuheenjohtajat, puoluetoimisto, eduskuntaryhmä, kunnanvaltuutetut, hyvä puolueväki! Arvoisat median edustajat ja kansainväliset vieraat!
On kulunut reilu vuosi siitä, kun perussuomalaiset liittyivät Euroopan parlamentin ECR-ryhmään. Poliittiset kilpailijamme ja suomalainen media kävivät eurovaalien jälkeen ankaran kampanjan, jotta meitä ei hyväksyttäisi ryhmän jäseneksi. Kun tämä yritys epäonnistui, samat tahot ryhtyivät vakuuttelemaan perussuomalaisten äänestäjille, että ECR:n jäseninä joudumme myymään kaikki periaatteemme ja pettämään kaikki vaalilupauksemme.
Ensimmäisen vuoden jälkeen minulla ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa uudesta ryhmästämme. Olemme päässeet haluamiimme ja perussuomalaisten prioriteettien kannalta tärkeisiin valiokuntiin, näkemyksemme on otettu hyvin huomioon ryhmän kantoja muodostettaessa, ja meihin on yleisesti ottaen suhtauduttu arvostuksella. Erityiskiitoksen ansaitsee entinen kollegani, nykyinen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terho, jolla oli keskeinen rooli uuteen ryhmään asettumisessamme.
Toimittajat kysyvät usein mepeiltä, mitkä asiat ovat tapetilla Euroopan parlamentissa. Vastaus riippuu tietenkin siitä, keneltä kysytään, koska jokainen joutuu paneutumaan ennen kaikkea oman valiokuntansa kysymyksiin, mutta jos täysistuntojen asialistaa voi käyttää minkäänlaisena ilmapuntarina, kaksi teemaa on hallinnut keskustelua viimeisen vuoden ajan ja tulee ilmeisesti hallitsemaan jatkossakin: ensinnäkin euroalueen kriisi ja siihen liittyen Euroopan unionin kehitys kohti velkaunionia ja tulonsiirtounionia, ja toiseksi Välimeren siirtolaiskriisi ja rakenteilla oleva taakanjakomekanismi. Nämä kaksi asiakokonaisuutta, liittovaltiokehitys ja siirtolaisuuden hallinta, kuuluvat myös kolmen tärkeimmän syyn joukkoon, kun perussuomalaisten äänestäjiltä kysytään, miksi he äänestävät perussuomalaisia.
On selvää, mihin euroalue on menossa. Se on menossa kohti yhteistä verotusjärjestelmää, pysyviä tulonsiirtoja ja yhteisvastuuta jäsenmaiden veloista. Me perussuomalaiset olemme ainoa puolue, joka ei ole sitoutunut euroon. Tämä on hyvä lähtökohta, mutta yhä useampi kysyy, mitä se tarkoittaa. Missä on se piste, jonka jälkeen on todettava, että jäsenyys eurossa sotii kansallista intressiämme vastaan? Onko se piste kenties jo saavutettu? Tätä kysymystä emme voi loputtomiin kiertää.
Eurooppaan kohdistuu tällä hetkellä ennennäkemätön siirtolaispaine. Yhä suurempi osa Välimeren ylittäjistä ei ole pakolaisia, vaan elintasoerojen liikkeelle ajamia siirtolaisia. Euroopan maat, Suomi mukaan lukien, ovat epäonnistuneet surkeasti jo nykyisten maahanmuuttajiensa integroinnissa, ja on selvää, mikä on edessä, jos määrät lähivuosina dramaattisesti kasvavat. Poliittinen paine Suomen kaltaisia maita kohtaan on kova, mutta juuri vaikeat ajat edellyttävät johtajuutta ja poliittista tahtoa. Sitä äänestäjämme meiltä edellyttävät. Meitä äänestetään, koska olemme vaihtoehto. Ja meitä äänestetään vain niin kauan kuin olemme vaihtoehto.
Perussuomalaiset, etenkin yksi perussuomalaisten kansanedustaja, ovat olleet kovan vyörytyksen kohteena viime viikkoina. Tässä ei ole minun nähdäkseni kysymys vasemmasta ja oikeasta vaan siitä, että on olemassa kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka uskovat demokratiaan ja toimivat sen säännöillä, ja niitä, jotka ovat omasta mielestään demokratian yläpuolella. Perussuomalaiset ovat demokraattiseen prosessiin sitoutunut puolue. Jokainen kansanedustajamme – mukaanlukien äskenmainittu kansanedustaja – istuu eduskunnassa äänestäjien eli kansan tahdosta. Jokainen vaaleilla valittu kansanedustaja on osoitus siitä, että hän on valinnut parlamentaariset keinot, eikä muita keinoja.
Demokratian vihollisiin kuuluvat paitsi veistä heiluttavat vastarintaliikkeen miehet ja kiviä heittelevät antifasistit. Mutta myös ne pääkirjoitustoimittajat ja kolumnistit, jotka eivät kunnioita kansalaisten vaaleissa osoittamaa tahtoa, vaan pyrkivät sanelemaan, millaisia mielipiteitä eduskunnassa saa olla edustettuna.
Lähi-idässä on eräs valtakunta, jossa jokainen parlamenttiin pyrkivä ehdokas, joutuu hakemaan valvojien neuvoston hyväksynnän, jossa varmistetaan se, että hän on ideologisesti riittävän oikeaoppinen.
Ikävä kyllä Suomessa on paljon tahoja, jotka haluavat vastaavaa järjestelmää Suomeen.
Mutta toisin kuin demokratian viholliset, me luotamme kansaan ja tyydymme sen vaaleissa antamaan tuomioon. Me emme kerro vihreille, rkp:lle tai sosialisteille, millaista politiikkaa niiden tulee tehdä. Me emme liioin ota niiltä vastaan ohjeita oman politiikkamme suhteen. Demokratia ilman vaihtoehtoja ei ole demokratiaa.
Hyvä puoluekokousväki. Toivotan teille miellyttävää ja antoisaa puoluekokousta, hyviä henkilövalintoja ja painavaa poliittista debattia.
On kulunut reilu vuosi siitä, kun perussuomalaiset liittyivät Euroopan parlamentin ECR-ryhmään. Poliittiset kilpailijamme ja suomalainen media kävivät eurovaalien jälkeen ankaran kampanjan, jotta meitä ei hyväksyttäisi ryhmän jäseneksi. Kun tämä yritys epäonnistui, samat tahot ryhtyivät vakuuttelemaan perussuomalaisten äänestäjille, että ECR:n jäseninä joudumme myymään kaikki periaatteemme ja pettämään kaikki vaalilupauksemme.
Ensimmäisen vuoden jälkeen minulla ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa uudesta ryhmästämme. Olemme päässeet haluamiimme ja perussuomalaisten prioriteettien kannalta tärkeisiin valiokuntiin, näkemyksemme on otettu hyvin huomioon ryhmän kantoja muodostettaessa, ja meihin on yleisesti ottaen suhtauduttu arvostuksella. Erityiskiitoksen ansaitsee entinen kollegani, nykyinen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terho, jolla oli keskeinen rooli uuteen ryhmään asettumisessamme.
Toimittajat kysyvät usein mepeiltä, mitkä asiat ovat tapetilla Euroopan parlamentissa. Vastaus riippuu tietenkin siitä, keneltä kysytään, koska jokainen joutuu paneutumaan ennen kaikkea oman valiokuntansa kysymyksiin, mutta jos täysistuntojen asialistaa voi käyttää minkäänlaisena ilmapuntarina, kaksi teemaa on hallinnut keskustelua viimeisen vuoden ajan ja tulee ilmeisesti hallitsemaan jatkossakin: ensinnäkin euroalueen kriisi ja siihen liittyen Euroopan unionin kehitys kohti velkaunionia ja tulonsiirtounionia, ja toiseksi Välimeren siirtolaiskriisi ja rakenteilla oleva taakanjakomekanismi. Nämä kaksi asiakokonaisuutta, liittovaltiokehitys ja siirtolaisuuden hallinta, kuuluvat myös kolmen tärkeimmän syyn joukkoon, kun perussuomalaisten äänestäjiltä kysytään, miksi he äänestävät perussuomalaisia.
On selvää, mihin euroalue on menossa. Se on menossa kohti yhteistä verotusjärjestelmää, pysyviä tulonsiirtoja ja yhteisvastuuta jäsenmaiden veloista. Me perussuomalaiset olemme ainoa puolue, joka ei ole sitoutunut euroon. Tämä on hyvä lähtökohta, mutta yhä useampi kysyy, mitä se tarkoittaa. Missä on se piste, jonka jälkeen on todettava, että jäsenyys eurossa sotii kansallista intressiämme vastaan? Onko se piste kenties jo saavutettu? Tätä kysymystä emme voi loputtomiin kiertää.
Eurooppaan kohdistuu tällä hetkellä ennennäkemätön siirtolaispaine. Yhä suurempi osa Välimeren ylittäjistä ei ole pakolaisia, vaan elintasoerojen liikkeelle ajamia siirtolaisia. Euroopan maat, Suomi mukaan lukien, ovat epäonnistuneet surkeasti jo nykyisten maahanmuuttajiensa integroinnissa, ja on selvää, mikä on edessä, jos määrät lähivuosina dramaattisesti kasvavat. Poliittinen paine Suomen kaltaisia maita kohtaan on kova, mutta juuri vaikeat ajat edellyttävät johtajuutta ja poliittista tahtoa. Sitä äänestäjämme meiltä edellyttävät. Meitä äänestetään, koska olemme vaihtoehto. Ja meitä äänestetään vain niin kauan kuin olemme vaihtoehto.
Perussuomalaiset, etenkin yksi perussuomalaisten kansanedustaja, ovat olleet kovan vyörytyksen kohteena viime viikkoina. Tässä ei ole minun nähdäkseni kysymys vasemmasta ja oikeasta vaan siitä, että on olemassa kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka uskovat demokratiaan ja toimivat sen säännöillä, ja niitä, jotka ovat omasta mielestään demokratian yläpuolella. Perussuomalaiset ovat demokraattiseen prosessiin sitoutunut puolue. Jokainen kansanedustajamme – mukaanlukien äskenmainittu kansanedustaja – istuu eduskunnassa äänestäjien eli kansan tahdosta. Jokainen vaaleilla valittu kansanedustaja on osoitus siitä, että hän on valinnut parlamentaariset keinot, eikä muita keinoja.
Demokratian vihollisiin kuuluvat paitsi veistä heiluttavat vastarintaliikkeen miehet ja kiviä heittelevät antifasistit. Mutta myös ne pääkirjoitustoimittajat ja kolumnistit, jotka eivät kunnioita kansalaisten vaaleissa osoittamaa tahtoa, vaan pyrkivät sanelemaan, millaisia mielipiteitä eduskunnassa saa olla edustettuna.
Lähi-idässä on eräs valtakunta, jossa jokainen parlamenttiin pyrkivä ehdokas, joutuu hakemaan valvojien neuvoston hyväksynnän, jossa varmistetaan se, että hän on ideologisesti riittävän oikeaoppinen.
Ikävä kyllä Suomessa on paljon tahoja, jotka haluavat vastaavaa järjestelmää Suomeen.
Mutta toisin kuin demokratian viholliset, me luotamme kansaan ja tyydymme sen vaaleissa antamaan tuomioon. Me emme kerro vihreille, rkp:lle tai sosialisteille, millaista politiikkaa niiden tulee tehdä. Me emme liioin ota niiltä vastaan ohjeita oman politiikkamme suhteen. Demokratia ilman vaihtoehtoja ei ole demokratiaa.
Hyvä puoluekokousväki. Toivotan teille miellyttävää ja antoisaa puoluekokousta, hyviä henkilövalintoja ja painavaa poliittista debattia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Punaposki fasisti puhuu kuoluttamattomalle typeryslaumalle!
Ei aivan niinkään. Hyväuskoinen ja tyhmä demari on helppo "nakki" politrukeille.