mä tein viime keväänä abortin en kylläkään omasta tahdostani vaan poika ystäväni pakottamana,poika ystäväni uhkaili minua sillä että hän jättäisi minut jos en tee aborttia, enkä halunut toisena vaihtoehtona jäädä yksinkään lapsen kanssa. Abortti oli minulle todella rankka kokemus. Olen vieläkin yhdessä poikaystäväni kanssa, hänen siskonsa on nyt raskaana ja hyvä ettei poikaystäväni palvo häntä jalkojen juuressa. Minuun sattuu todella paljon, ensin hän pakottaa minut tekemään abortin ja sitten kun hänen siskonsa tulee raskaaksi niin kyllä sillon ollaan niin iloisia ja huolehtivaisia, entä minä kun oisin tarvinnut sillon tukea, en minä mitään tukea saanut, olen joutunut elämään yksin tämän asian kanssa tähän päivään asti.Minun on todella vaikea olla tämän siskon lähellä, pidin ennen tästä siskosta mutta tänä päivänä inhoan häntä,minä elän varjossa ja hän valossa. Onko kellään kokemuksia?
viha
iitu
101525
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
vähän julmalta kuulostaa mun mielestä. Miks se poikaystäväsi pakotti sut siihen,eikö hän yksinkertasesti vaan halunnu lasta vielä?
vai oisko ollu se et se ei halunnu ketään siihen teijjän väliin? vähän niinku mustasukkasuutta?
Ymmärrän jos tuntuu pahalle nyt kun poikaystäväsi
sisko oottaa lasta.Mut muista se että se lapsi on sille vähän eri asia kun se lapsi mitä sä ootit...olisihan se ollut hänenkin ja häbellä olisi ollut velvollisuuksia sitä kohtaan,jos se pelotti sitä?
Mutta luulis että poikaystäväsi olisi tukenut sinua siinä asiassa,kait puhuit että tuntuu pahalle? Ja kannattaa nytkin puhua eikä hautoa sisällä asioita.SAno poikaystävällesi että sinusta tuntuu pahalle kun hän on niin ilonen siskonsa puolesta ja pakotti sinut aborttiin...luulis ymmärtävän. Jos hänellä on tunteita sua kohtaan niin varmasti välittää myös sinun tunteistasi.
ja miksi sinä sitä poikaystäväsi siskoa vihaat?
Hänellä on oikeus omaan raskauteen,vaikka poiaystäsi teki sinulle niin.
viha on se tunne joka nousee pintaan. Se on psyyken puolustusmekanismi. Salli se tunne hänelle. Se häviää kyllä aikanaan. Viha tulee myöhemmin kohdistumaan hänen poikaystäväänsä ja suhde kairutuu.
Aika parantaa 95%. 5% jää harmittamaan, mutta vuosien päästä ymmärrät itseäsi. Ja otat opiksesi.
Arvosta itseäsi. Harkitse suhdettasi uudelleen. Tarvitset aikaa, etäisyyttä ja sellaisia ihmisiä ympärillesi jotka tukevat sinua ratkaisuissasi, eivät tee niitä puolestasi.
Älä syytä itseäsi! Tilanteesi on tosi kamala, olisi kiva jos voisit ammatti-ihmisen kanssa keskustella siitä.
Todella toivon voimaa ja lämpöä sinulle, pääset kyllä eteenpäin ja löydät onnen vielä elämääsi!
kiitos teille kun jaksatte tukea ja auttaa! Mä inhan itseäni koska alistuin itse viime keväänä poikaystävälleni, tein mitä hän halusi, missä olin minä itse, missä oli minun mielipiteeni asiasta, ei missään olin hukassa ja peloissani. Kun olin tehnyt abortin makasin sängyssä itkin monen monta päivää putkeen. Olen todella lapsirakas ihminen, mua kaduttaa todella paljon, välillä mietin miksei kukaan herättänyt mua, ravistellut ja kysynyt missä olet iitu?missä sun omat mielipiteet on? eihän se ole kenenkään tehtävä mut sillon oisin kaivannut ulkopuolista ihmistä herättämään minut. Kun poikaystäväni sisko tuli raskaaksi olo oli kuin olisin herännyt jostain unesta, heräsin todellisuuteen tajusin kuinka paha olla mulla on ollut koko tää aika, mua hävettää ne tunteet mitä tunnen poikaystäväni siskoa kohtaan, eihän se ole hänen vikansa eikä mun pitäisi vihata häntä, mutta väkisin se viha kohdistuu häneen koska poikaystäväni tekee hallaa minulle hänen siskonsa kautta ilman että hän edes tajuaa sitä. mun poikaystävä ei ole koskaan kysynyt miltä musta tuntuu tänä päivänä?
Anteeksi raadollisuuteni mutta elämässä tulee monta tilannetta jolloin tarvitsee tukea ja ymmärrystä osakseen ja poikaystäväsi ei tullu sellaiselta. Älä katkeroidu, mutta entä jos katsot häntä monta vuotta, voitko antaa anteeksi tapahtunee kun hän ihailee (kummina?) siskonsa lapsia? Sinuna antaisin haavojen parantua ja etsisin kunnollisen miehen, heitä kyllä on.
Tiedän suunnilleen miltä sinusta tuntuu. Olin vuosikaudet odottanut turvallista miestä, jonka sitten löysinkin. Ja hän oli seurustelun alussa innoissaan, että tulisi isäksi ja oli sitä mieltä että minusta tulisi hyvä äiti hänen lapselleen.
Sattuikin niin, eli meille tapahtui pieni ihme. Tulin raskaaksi, mutta samoihin aikoihin mieheni valehteli minulle asioita joista sain tietää oikeankin version. Raskaana ollessa tunteet ja hormonit ovat "pikkaisen sekaisin".En tiennyt miten meidän suhde pysyy kasassa, kun oli valehtelua ja muutto toiselle paikkakunnalle oli vielä edessä. Eli kaikki siis kaatui päälle.
Päätin tehdä abortin, eikä mies, joka aiemmin oli vastustanut aborttia henkeen ja vereen, estellyt abortin tekemistäni.
Heti aboritin jälkeen olo oli helpottunut, pääsinpä irti kaikesta siitä oksentelusta...mutta pari päivää abortin jälkeen olimme mieheni sukulaisilla, jossa saimme tietää että siellä odotettiin vauvaa. Silloin tuntui samalla tavalla pahalta kuin sinä koet. Ja mieheni oli yhtälailla innoissaan siellä kyseisestä raskaudesta.
En saanut mieheltäni tukea, hän ei uskonut että voisin kokea surua, hän ei ymmärtänyt raskaudenaikaista pahoinvointiani (keskeytys tehtiin juuri ennen 12 raskausviikkoa), koki vaan sen häntä satuttavana että meillä ei ollut paljon seksielämää! !!! jos toinen on kaikenaikaa vessanpöntöllä niin ei siinä oikein seksi tule mieleen.
Näiden asioiden kanssa olen tässä painiskellut.
Tuttavani saivat kuulla toisen version, en voinut mennä heille kertomaan että vauva oli ok, mutta äiti ei ollut(siis minä) ja siksi abortti.
Se raskausaika, se alkukin on niin herkkää aikaa, että koin itseni turvattomaksi kaiken sen valehtelun keskellä ja muutosten keskellä, että en pystynyt antamaan lapselleni elämää.
Vieläkin parin vuoden jälkeen asia painaa, mutta on juttuja joita ajatellessa koen, että kenties näin oli oikein.
Lapsemme olisi kärsinyt siitä, että en olisi ollut henkisesti läsnä.
Iso halaus sinulle.
Mieti onko kys. poikaystävä sinulle oikea.
Elä elämäsi itse, älä toisen kautta.Ei se vauva paikkaa suhteessa olevia "säröjä", monesti me teemme lapsen siksi että olemme edes jollekin korvaamattomia, näin siis itse ainakin koen. Tosin onhan ne lapset ihania! ja tarpeellisia. Itse olen noita virheitä tässä paikkailemassa.
Olen periaatteeltani aborttia vastaan. Ei nyt kuitenkaan siitä sen enempää. Harmillista että poikaystäväsi sai sinut tekemään abortin vasten tahtoasi. Oletko kertonut sen hänelle? Tehtyä ei tietenkään saa tekemättömäksi, mutta puhuminen voisi auttaa. Ja mitä tulee miehesi siskoon, niin hänen on varmaan helpompi iloita raskaudesta kun ei ole ns. omaa lusikkaa sopassa. Et kuitenkaan varmaan toivoisi tälle siskolle samaa kuin itsellesi? Kuitenkin vaikka poikaystäväsi ei halunnut lasta, ei hän olisi saanut ylipuhua sinua mihinkään mihin itse et ole valmis. Näin vain kävi. Loppujen lopuksi valitsit kuitenkin itse suostumalla aborttiin. Anna vihan tulla ulos. Sano asiat suoraan. Mielestäni kuitenkaan painostus ei kuulu hyvään parisuhteeseen, joten sinulla ei liene mitään menetettävää...
jollekin tutulle tai ammattiauttajalle..suosittelen! Ei se asia muutu miksikään, eikä olosi helpotu jos et käsittele asiaa mitenkään vaan tuskailet sen kanssa yksin. Vihan tunteesi ja paha olosi vain kasvavat ja pitkittyvät jos et tee asialle mitään. Minä sain kokea aikanaan syvän masennuksen, johtuen mitä luultavimmin siitä, etten puhunut asiasta kenellekään vaikka olo oli todella tuskainen. Vasta sen jälkeen, kun olin rohjennut puhumaan oloni alkoi helpottaa ja asiat selviytyä. Sitä luulee selviänsä yksin eteenpäin, mutta eipä sitä pääkopan ajatuksia juurikaan muuteta, selvittämisestä puhumattakaan jauhamalla päivästä toiseen sitä samaa yksinään.
miestä.
Miten vielä voit olla sellasen miehen kanssa, joka pakotti sut tekeen aborttin, vaikka olisit halunnut pitää lapsen? Samalla tavalla se oli vastuussa sun raskaudesta kuin sä, jos ei käyttänyt kondomia. Pillerit ja kierukka voi pettää.
Olisi eri asia, jos molemmat olisitte halunneet aborttia.
Kukaan ei ole korvaamaton, joten laita se ukko kiertoon. Se ei arvosta sua. Se pompottaa sua vielä muissakin asioissa. Suomesta varmasti löytyy kunnon miehiä.