Yksinoloa mökillä

Mökki taajamassa kaikilla mukavuuksilla. Talviasuttava. Luonnonjoki on, mutta vaarallinen vanhalle uimapaikkana. Kylpytynnyrin kun vielä saisi.
Ottaisi sinne mielellään mummelimurmelinkin k-tynnyriin rypömään.

Alkoholiongelmaisena viinaryypit vain terveydenhoitoon. Viime torstaina oli sellainen hetki, että Jägermeisteriä sai lasin ottaa.

Nautin taannoin minäkin, takassa oli tuli ja Aito-kiuas lämpenemässä, Kota-pata lämmitti pesuvedet. Päijänteen vesistö tuli tutuksi; Vääksy- Lahti. Kalkkinen-Heinola-Vuolenkoski, Kuhmoinen-Jyväskylä jne. Jäljellä on enää muistot.

Nyt saan nauttia yksinäisyydestäni yli 30 vuotta autiona ollut synnynkodissani, kun siellä purkaan ränsistyneitä rakennuksia. Huomenna jatkan jos sää sallii; toivon sadetta, että uskallan sytyttää roskakasan.
Tosin aivan yksin en sielläkään ole saanut olla, sillä wanhat tavarat yhä kiinnostavat. Isoisäni aikaiset rattaat ja reet lähtivät jo viikko sitten, ja toissa päivänä vietiin myös vanha Vikstöm.

Yksin omissa ajatuksissaan on usein hyvä olla.

muistan jo aikoinaan erään kaverin kertoneen vieneensä vanhan kylpyammeen mökilleen ja siellä hän sytytti nuotion ammeen alle ja kylpi sitten siinä.
Nyt on suurta huutoa paljut, joissa myös puilla tapahtuu veden lämmitys. Näinköhän nekin lopulta unohtuu kun onhan niissä kuitenkin huoltamista mitä nyky ihiminen ei kauan viitsi.

Eikö se takkatuli tukala kun hellepäivä .Yksin juominenkin ikävää.

Mua pelottas yksin mökillä,
illatki alkaa pimentyä, huiii,
ei yhtää tiijä kuka hiipilee nurkan takana, metäsäki rasahtelee mikä millonki,
susia ja karhujaki on mettäsillä alueilla,
ei kiitos mökki elämää yksin,

Kyllä JOSKUS... Totta tuo kaikki silloin, kun kyse on omasta valinnasta. Kun yksinolo hiljaisella seudulla tulee pysyväksi, ja kun edessä on jatkuvasti viinilasi yksinäisyyttä poistamassa on tilanne jo toinen. Yksinäisyyttä on paljon. Liian paljon. Eikä se ole omaa valintaa.

Olin Lapissa, ihan yksin kuuden hengen mökissä. Kaikki mukavuudet, täydellinen keittiö, sauna ja komea takka.
Takkaan en sytyttänyt tulta, koska makkaraa en edes osta.
Kun mökissä on lattialämmitys ei siellä palellut ja ulkona kastuneet vaatteet sai kuivatettua pyykinkuivaus kaapissa, pyykkikonekin siellä on, likaisissa ei tarvinnut kotiin palata.

Nautin rauhasta. Ikkunasta sai katsella rauhalliselle suolle. Porot kulkivat omaa polkuansa, joku kurkisti ikkunasta sisäänkin. Vaaran laelta näkee kauas. Hiljaisuuden kuulee, levollinen mieli on taas palkkana vaelluksista pitkin polkuja. Taidenäyttely antoi ajatuksia tunnetun taiteilijan sielunmaisemien kautta, ateljeessaan istuin keinutuolissa ja sieluni silmin näin hänet siinä valkoisessa maalarin takissaan, joku lätsä päässä viimeistelemässä suurta maalausta tukevassa telineessä.

Yksinäinen en ollut, vaikka olin yksin. Siinä on suuri ero, olla yksin omasta halusta ja nauttia siitä, eikä yksinäinen pakon sanelemana jolloin se on kidutusta.

Kaipaan sinne takaisin.
Mistä saisin rahaa matkustaa vaikka kerran kuukaudessa.... erämaahan, vaikka yksin.

Olemme mökkeilleet kumppanin kera paljon tänä kesänä. Mökissä ei ole takkaa, emmekä sitä edes kaipaa. Muutama aurinkopaneeli sähköä tuottamassa. Sauna, sellainen hirsistä rakennettu, on suuri ilo. Joka päivä savu tupruaa sen piisistä ja me istumme mielestämme maailma parhaissa löylyissä. Välillä on mukava piipahtaa uimassa, vaikka vesi ei ole tänä vuonna kovinkaan lämmintä.
Maisema on mielettömän kaunis näkymän avautuessa siniselle järven selälle.

Aika mökillä ei käy pitkäksi, kuten mukavuuksin varustetussa kodissamme. Muun aherruksen lisäksi nyt marjastuksen alkaessa riittä yllinkyllin tekemistä.
Emme kaipaa liikaa ylellisyyttä pikku mökillemme, sen uskomaton rauha on suunnaton voimavara. Kuin menisi erämaahan, kun tulemme mökillemme. Silti voimme piipahtaa pienen matkan päähän ihmisten ilmoille, jos niin haluamme.

Mieltymykset luonteen mukaan. Hienoa kenellä siihen on mahdollisuus.

Joskus olen viihtynyt yksin tunnin tai pari elokuisessa, lämpimässä yössä rantanuotiolla tekemättä mitään.

Mökkeilyymme riitti kaksi kesää. Ne menivät rakentelussa ja sitten kun paikka alkoi olemaan suunnilleen valmis niin emme enää viihtyneetkään. Tulipahan kokeilluksi.
Veneilyn kanssa sama juttu . Kaksi kesää Saimaalla uudella retkiveneellä. Riittävä perusvarustus. Myös kaupunkien vierassatamat tulkivat tutuiksi. Syksyisin oli tunne, ettei lomaa oikeastaan ollutkaan.
Kolmantena kesänä reilun puolen vuoden palkkani verran roikkui narun jatkeena satamassa meidän ollessa autolla Keski-Euroopassa.
Tuon jälkeen mökkimme ovat olleet kaupunkien keskustoissa, rannassa olevissa kerrostaloissa.
Yksi etelä Savossa ja toinen kaakkois Espanjassa. Pääasunto Etelä-Karjalassa, kerrostalossa muttanoin 400m. rantaan matkaa.
Lienee sitä "tyylillään taaplaamista"?

Me jokainen olemme erilaisia mieltymyksinemme, mutta erilaisuushan on rikkaus.
Uskon, etten viihtyisi minäkään kovin kauan vaikkapa veneilemässä. Rannan rauha on parasta antia omalla kohdallani.
Aikoinaan etsimme asuntoa niin Floridasta kuin Espanjastakin. En olisi viihtynyt siellä mitenkään. En tahtoisi asua kummassakaan mainitsemissani paikoissa edes talvella.
Suomessa viihdyn ja mökkimme rauhallisilla rannoilla.
Minulla pitää olla mielekästä puuhaa. Silti mökillämme ei ole nurmikoita tai paljon istutuksia. Luonnollinen ympäristö on kuin omaa sisintäni.

Kuten jo kerroin, emme ole asuneet kummassakaan paikassa, vaan katselleet mahdollista asuntoa sieltä hotelleista käsin.
Floridan Lantana ja Espanjan Alicante. Noista paikoista etsimme.
Hämmästelin mm. Floridan saamaa mainetta, joka ei vastannut lainkaan odotuksiani. Liian suurta ääntä jostain, joka ei todellisuudessa ollut juuri mitään. Tapasimme suomalaisia paljon, jotka asuivat aina talviajat siellä ja jopa viihtyivätkin. Itse ajattelin kammoksuen aikaa, jolloin istuisin tai makaisin päivät pitkät vain auringossa, kuten monilla oli tapana.
Jokainen voi valita, mitä haluaa elämältään, jos siihen vain on mahdollisuus. Kaikilla ei ole, mikä ei tasa-arvon nimessä ole oikein. Mutta se on oma mielipiteeni ja aivan vapaasti voi olla asiasta toista mieltä.
Onnea uskon vahvistusmatkallenne!

Olen pahoillani puolestasi kertoessasi mahdollisesta sairaudesta. Elämä tuo ja vie, vuoroin iloa ja surua, joskus jopa toivottomuuttakin.
Minäkin pitäisin matkustelusta tietyissä puitteissa, mutta elämäntoverini ei tahdo juuri enää lähteä ulkomaille, koska hänellä oli useita vuosia sitten suuret operaatiot sydämenverisuoniahtautumien vuoksi. Nykyisin hänellä ei ole ollut enää mitään oireita edellä mainitusta, kuten ei samoihin aikoihin ilmenneen kakkostyypin diabeteksen oireitakaan, sillä olemme panostaneet paljon terveemmän elämän eteen.
Aikoinaan, silloin kun mistään terveysongelmista ei ollut mitään huolta, emme suhtautuneet kovinkaan vakavasti juttuihin, kuinka omaa terveyttään voi edistää elämäntavoilla. Nyt tiedämme asian olevan totta. Olemme löytäneet monta asiaa, joista toivomme iloa ja terveyttä vielä pitkäksi aikaa.
Sitä samaa toivon sinulle ja vaimollesi!
"Nauti elämästä niin kauan kuin voit," on mottomme! Joten olemme iloisia ja onnellisia jokaisesta hyvästä asiasta elämässämme silloinkin, kun ei välttämättä siltä tunnu.

Yksin noloa mökillä.
Yksin olen. Ei ole mökkiä. Joskus haaveilin, mutta on saaneet turhat haaveet karista pois jo kauan sitten. Yhden tai kaksi yötä olen saanut toisen mökillä olla kylässä.
Noloa tai ei, yksin olen kuitenkin.

Näinä lamavuosina vanhojen asuintalojen hinnat ovat romahtaneet ainakin 50%. Vain hyvätuloisilla on mahdollisuus remontoida niitä.
Remonttikulut nousseet, niin ettei pankki niin heikkoja kiinnitystakuita vastaan voi antaa lainaa.
Onneksi kerrostaloja on niin paljon, että energiasyöppöjä niistäkin joudutaan purkamaan. Vanha sopeutuu kerrostaloonkin pakon edessä.

Ja tää on vasta alkunylkyä. Asuntolainojen korkomenoista korvataan yhä vähemmän. Asuntotukia leikataan.
Yhteiskunnan tukiverkkoon putoaa tässä onnettomassa lamakierteessä aina vaan lisää väkeä.
Ihan hyvältä ei näytä, mutta sen verran kuitenkin, että kyllä tässä syksy katsotaan.

Mökki puheet ovat täyttä paskaa...