Kysymys niille, jotka ovat vaihtaneet purjeveneestä moottoriveneeseen tai päinvastoin: oletteko huomanneet veneilytyylissänne tapahtuneen jotain muutosta, ovatko esimerkiksi retkikohteet vaihtuneet tai jotain muuta?
Itse vaihtoin viitisen vuotta sitten liukuvasta matkamoottoriveneestä purjeveneeseen. Kaksi muutosta olen huomannut: on tullut käytyä sellaisissa 10-20 mailin päässä Stadista olevissa kohteissa, joista ennen ajoi pysähtymättä ohi, kun olivat niin lähellä. Ja nykyään pidän kulussaollessa AINA pelastusliivejä, moottoriveneessä taisin 15 vuoden aikana panna ne kahdesti päälle. Jotenkin moottoriveneessä istui niin selvästi laitojen suojassa, etteivät liivit tuntuneet tarpeellisilta. Eikä tietysti myöskään ollut tarvetta mennä keulakannelle ajon aikana.
Jaa, yksi pikkujuttu tuli vielä mieleen: on tullut yhä vaikeammaksi muistaa, kummalla puolen styyrpuuri on, kun purkkarissa ohjauspiste on keskellä :) Moottoriveneessä se oli reunassa, niin siitä muisti. Tosin se englannin "port" oli siinä vielä vaikeampi muistaa, kun veneen pyrki aina ajamaan oikea kylki laituriin.
Itse vaihtoin viitisen vuotta sitten liukuvasta matkamoottoriveneestä purjeveneeseen. Kaksi muutosta olen huomannut: on tullut käytyä sellaisissa 10-20 mailin päässä Stadista olevissa kohteissa, joista ennen ajoi pysähtymättä ohi, kun olivat niin lähellä. Ja nykyään pidän kulussaollessa AINA pelastusliivejä, moottoriveneessä taisin 15 vuoden aikana panna ne kahdesti päälle. Jotenkin moottoriveneessä istui niin selvästi laitojen suojassa, etteivät liivit tuntuneet tarpeellisilta. Eikä tietysti myöskään ollut tarvetta mennä keulakannelle ajon aikana.
Jaa, yksi pikkujuttu tuli vielä mieleen: on tullut yhä vaikeammaksi muistaa, kummalla puolen styyrpuuri on, kun purkkarissa ohjauspiste on keskellä :) Moottoriveneessä se oli reunassa, niin siitä muisti. Tosin se englannin "port" oli siinä vielä vaikeampi muistaa, kun veneen pyrki aina ajamaan oikea kylki laituriin.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Itse vaihdoin purkkareista motorboottiin. Ensin oli puoliliukuva moottorivene ja nyt liukuva.
Nyt pääsen helposti yksinkin vesille ja saariin. Enemmän itse veneilyä ja vesillä oloa ja vähemmän sitä telakalla ja laiturissa kropaamista. Pääsen samassa ajassa kauemmas ja laajemmalle aluelle.
Nyt kun tähän on jo tottunut, tuntuisi oudolta vaihtaa takaisin hitaaseen purkkariin.
Tottakai purkkarissakin on omat hyvät puolensa. Sitä en käy kiistämään.
Olette molemmat oikeassa. Monipuolisuus on valttia. Minulla on pikku perätuuppari verkkoveneenä, helppo ja huoleton. Mutta purkkarilla mennään ajan kanssa. Jostain syystä minulle on tullut sellainen mieli etten mielelläni polta turhaa bensaa. Myös kuivalla maalla tätä noudatan. Siksi purjehdus miellyttää nyt enemmän.
Minä taas purjehdin muutaman vuoden, mutta sateella kaikki muu miehistö painui aina sisätiloihin ja jäin yksin ulos ohjailemaan, niinpä päätin vaihtaa moottoripurteen.
No siinä huomasin olevan maston vain turhaksi haitaksi, koska mitään purjehdusominaisuuksia ei ollut, joten vaihdoin isoon uppoumarunkoiseen moottoriveneeseen, sillä olen nyt ajellut 17 kesää ja hiukan talvellakin enkä enää muuhun vaihtaisi. Siitä veneestä löytyy kaikki mukavuudet pidempäänkin retkeilyyn.
Mitähän moottoriveneilijä tarkoittaa pidemmällä retkeilyllä? :) Oliskohan kokonaista kaksipäivää merellä ja 50 mailia :)
Näin kun eläkkeellä ollaan niin 4 kuukautta yhteen menoon on pisin reissu moottoriveneellä. Maileja en laske.
Entisenä moottoriveneilijänä en kyllä tuota kommenttia ymmärrä. Minunkin reissuni moottoriveneellä ylsivät Riianlahdelle ja Ahvenanmaalle.
Virhe! Tuon ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen sinun olisi pitänyt vaihtaa miehistö. Purjeneessä on hyvät purjehdusominaisuudet, moottoripurressa ei.
Sitten olisi pitänyt vaihtaa vaimo ja lapset, veneen vaihto tuli halvemmaksi
Olisit hankkinut kaikille hyvät varusteet, niistä homma on enimmältään kiinni. Toisaalta, vaikka tänä vuonna sateita on ollut enemmän kuin riittävästi, silti niitä sateisia matkoja on ollut vähän. Sadepäivä taas on sadepäivä joka veneessä sisällä.
Tosiasiassa kukaan teistä ei ottanut purjehdusta omakseen, sateista ei ollut kyse. Ja sehän on jokaisen oma asia, minkä lajin omakseen ottaa.
Itse hankin purjeveneen ohelle pari liukuvaa moottorivenettä, asun saaristossa. Minulla on 4 alle kouluikäistä lasta, joiden kanssa on hauska käydä lähisaarissa retkillä moottoriveneellä. Mökille mennään myös veneellä. Moottoriveneily on tylsempää, mutta jää enemmän aikaa lasten ongelmien hoitoon matkan aikana. Purjeveneily vaatii enemmän aikaa, kun taas töiden jälkeen voi tehdä vielä parin kolmen tunnin moottoriveneretken aina kellojen siirtoon asti lokakuun lopussa. Pidempi retki ulkosaaristoon pariksi päiväksi vaatisi paljon isomman moottoriveneen, enkä sellaista tule hankkimaan hinnan ja suuren polttoaineenkulutuksen takia. Moottoriveneet on purjeveneitä kalliimpia hankkia ja käyttää, kun tavoitellaan saman tason matkustusmukavuutta ja merikelpoisuutta.
Matkustusmukavuutta? Se sama matkustusmukavuus, että ollaan ulkona tuulessa ja sataa suoraan naamaan toteutuu jo esim. 4 m. perämoottoriveneessä.
Matkamoottorieneissä ollaan yleensä lämpimissä sisätiloissa ja se on oikeaa matkustusmukavuutta.
Avoveneessä viima on vauhdista johtuen 3-kertainen. Lapset ei sellaisessa viihdy, ellei ole reilusti vaatetta tai myötätuuli ja hellekeli. Sisäohjaamoveneessä taas on silti kova aaltojen pauke ja moottorin pärinä, ellei vene ole kallis ja iso. Kun on tottunut purjeveneen rauhallisuuteen ja omistaa sadevaatteet, tuntuu vaikealta tottua noihin juttuihin. Jos on tottunut moottoriveneeseen, purjeveneessä taas harmittaa varmaan jotkut toiset seikat.
Olen näin 47-vuotiaana veneillyt liki 40 vuotta... eli olen ollut todella onnekas nuori poika lapsuudessani... kaikki taidot on opittu... jollapurjehdus, purjelautailu, pahimmillaan cleaverillä varustetun liki 75kts kulkevan 1.5 tonnisen moottoriveneen ajo, H-vene, Hai, nostokölivene (Microtross), ...
2014 kesän ajoin pelastamaani & puoliksi uudelleen rakentamaani purkkaria... ja huomasin noin per heti, että homma ei toimi näin 6+9 vuotiaiden tyttärien isänä ja 40-hengen firman omistajana. Liikaa säätöä, liian vähän happeningia ja liian paljon rajoituksia "päästä saareen", "käydä siellä" ja niin edelleen.
Purjeveneiden suurin ongelma on säätämisen turhan suuri määrä, kulkemisen epävarmuus ja se "matkanteko on perillepääsyä tärkeämpää" - pakollinen ajattelu. Satamissa on myös helposti vallalla asenne, että vain purjeveneilijät on niitä "oikeita veneilijöitä" ja moottoriveneilijät on niitä vähän... lower cast porukkaa.
No, kummasti on jokainen noin tusinasta järveltä pelastamani purjehtija ollut tyytyväinen ammattitaitooni.
Jos lähdetään vetämään pitkää siivua merelle, missä aikayksikkö on viikko ja matkamitta on x kertaa sata merinpeninkulmaa, niin tottakai purkkari on oikea valinta. Ei ole ydinfysiikkaa päästää purkkarilla menemään 8-16 h päiväsessioita, ankkuroida johonkin ja jatkaa aamusta eteenpäin.
Jos (niin kuin minun tapauksessa) lähdetään sisävesille kahden tyttären kanssa kolmistaan työpäivän jälkeen tai vaikka "lauantaina vesille", niin purkkari on ihan jeesuksen tylsä ja huono ratkaisu. Nykyinen 22-jalkainen moottoriveneeni tekee 3600 rpm (max 6200 rpm eli noin 60% tehoilla) matkaa tarkalleen kilometrin minuutissa kulutuksella 0.80l/mpk vaikka neljä henkeä päällä. Eli on aika helppoa istahtaa kyytiin, valita kohde ja täräyttää sinne kahden vene-elämää janoavan nuoren tytön kanssa.
Kun vertaan tätä kesää edelliskesän purkkari - veneilykokemuksiini, niin ero on luokkaa 10:1.
Minun oli aika helppoa tehdä ratkaisu siirtyä tuollaiseen "järven kutistajaan". Tänä kesänä menee 1500e bensaan... mutta, olen ajanut tuolla määrällä oikeasti 1250mpk noin 31-33 kts nopeuksilla eli kokenut vaikka mitä siinä matkan varrella. Ei huono vaihtoehto sille, että maksaisin 4000-5000e koko porukan viikon matkasta Kreikkaan...
Niinpä, purjevene ei ole kiireisen valinta. Se vaatii aikaa vähintään 4 tuntia, kun taas moottoriveneellä voi lähteä jo tunniksi, kahdeksi.
Moottoriveneestä (20 vuotta) purjeveneeseen 5 vuotta sitten. Tässä muutamia omia kokemuksiani:
- purjehtiminen nykyaikaisilla perhepurjeveneillä on helppoa (rikin yksinkertaisuus, säädöt sitloorassa, kaikki ne elektroniset avut)
- jos purjehtiminen ei jostain syystä maistu niin päivämatkat jää lyhyeksi (liian tyyntä, liikaa tuulta/aaltoja). Ja toisaalta kun kelit ja huumori ovat kohdallaan sitten ei malteta pysähtyä
- turvallisuusajattelu tosiaan korostuu purjeveneessä (liivit, kannella liikkuminen, valjaat)
- reittisuunnittelua joutuu tekemään enemmän kuin moottorilla huristaessa
- säärintamia/ukkosia ei pääse suojaan yhtä sujuvasti, mutta nykyaikaisilla sääpalveluilla nuo melkein minuutilleen ennustetaan
- matkalla ateriointi on oma ohjelmanumeronsa jota ei moottoriveneessä ehtinyt/tarvinnut/pystynyt suorittamaan
Täytyypä kommentoida
Vaihdoin alumiiniveneestä, 5 metrisestä lähes samanmittaiseen kuntosoutuveneeseen.
Suurimmat huomiot on tullut siitä, että keskivartalolihavuus on vähentynyt, matkat ovat tulleet toistuvammiksi. Hengitys suorituksen jälkeen paljon parempi, myös yöunet ovat parantuneet. Fyysinen yleiskunto noussut.
Samoin grillaaminen on kääntynyt osin kasvisten syömiseen. Vatsa ei hangoittele. Koen olevan virkeämpi ja elinvoimaisempi, uskokaa, myös veneilykausi on pidentynyt, enää kylmä ei ole syy olla lähtemättä, sensijaan myrsky ja sade ovat.
Kaikenkaikkiaan positiivinen muutos, voin suositella!
Vastauksia on löytynyt, kiitos :) Tuohon aikafaktoriin sellainen huomautus, että itse epäilin etukäteen, sopeudunko matkavauhdin putoamiseen alle kolmannekseen aiemmasta. Ei se ole ollut ongelma, ehkä siksikin, että jo moottoriveneellä tuli koluttua aika laajalti Itämerta eli ehti häipyä se polttavin himo lähteä katsomaan, mitä "tuolla kulman takana" vaikkapa 50 mpk päässä on (tarkoituksella olla siellä parin tunnin päästä). Mutta sellainen muutos on tapahtunut, että loppukesän viikonloppureissut ovat lyhentyneet yhden yön keikoiksi. Moottoriveneellä ehti valoisan aikana vielä työpäivän jälkeen perjantaina vaikkapa Tallinnaan, purjeveneellä ehtii enintään johonkin Lähteelään tai Sipoon Kaunissaareen. Siispä tulee yleensä jätettyä se lähtö lauantaiaamuun.
Voi sitä purjehtia pimeässäkin. Ja toisaalta voi jäädä perjantaina lähemmäskin kotisatamaa, kunhan vain lauantaina herää aamulla veneessä.