Elokuun lämpimyys jatkuu. Käyn uimarannalla, uin, käveleskelen, analysoin naisilta saamaani huomiota ja tarkastelen miehiä, heidän kehojensa treenattuutta, heidän olemistaan kumppaniensa, toistensa, lastenkin kanssa. Punttisalin jälkiä näkyy paljon, mutta kaiken kaikkiaan tunnen solahtavani joukkoon ilman että särähdän kovin pahasti silmään.
Siinä käsitänkin taas, että olen aina pitänyt itseäni vähän muita huonompana. Että en koskaan ole oikein muuttunut mieheksi, että nuo muut ovat saavuttaneet jotakin joka on jäänyt minun ulottumattomiini.
Mistä tuo sitkeä käsitys on syntynyt, että minä en ole oikea mies, että minä olen jokin kaksiulotteinen kuva, pahvimies, ei oikeasti kelvollinen kumppaniksi, säälittävä isäksi, naurettava mieheksi naiselle? Jonkinlainen varjo oikeista miehistä, jotka korskeina ja elämänsä hallitsijoina kävelevät ympäri ämpäri maailmaa.
Siinä käsitänkin taas, että olen aina pitänyt itseäni vähän muita huonompana. Että en koskaan ole oikein muuttunut mieheksi, että nuo muut ovat saavuttaneet jotakin joka on jäänyt minun ulottumattomiini.
Mistä tuo sitkeä käsitys on syntynyt, että minä en ole oikea mies, että minä olen jokin kaksiulotteinen kuva, pahvimies, ei oikeasti kelvollinen kumppaniksi, säälittävä isäksi, naurettava mieheksi naiselle? Jonkinlainen varjo oikeista miehistä, jotka korskeina ja elämänsä hallitsijoina kävelevät ympäri ämpäri maailmaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Litteä mies..