Tarvitsen apua, olen yksin.

Kunpa osaisinkin auttaa... mutta ehkä sää siellä amiksessa tutustut uusiin ihmisiin ja saat uusia kavereita..? Itsellä katkes yläasteen jälkeen yhteydenpito lähes kaikkien kavereiden kanssa ja olin todella yksinäinen niihin aikoihin. Amiksessa kuitenkin tutustuin pariin luokkakaveriin, joista sitten tulikin hyviä ystäviäni. Ihan vaan sillain tutustuttiin kun juteltiin luokassa jotain ja sit kysyin heiltä, että voinko tulla heidän kans syömään kun en tunne ketään luokasta. Rupesin sit käymään heidän kanssaan aina syömässä ja aluksi se olikin aika kiusallista, eikä kukaan oikeen viitsinyt sanoa mitään, mutta meni viikko ja sit me puhuttiinki jo tosi paljon. Meni kuukausi ja me oltiin jo niin hyviä kaveruksia, että hengattiin myös vapaa-ajalla.

Oot homo!

Ja tuota minä en halunnut kuulla! Haluan tietää onko mitään tehtävissä vai olenko ikuisesti eristetty muista.

Itse ainakin löysin netistä hyvän ystävän, ollaan jo pari vuotta tunnettu.. Muut "ystäväni" ovat täysiä kusipäitä ja jään aina kolmanneksi pyöräksi.. ":)" saatanan ihana tunne..

Ihan ku oisin omaa elämäntarinaani lukenut... paitsi että oon lukiossa :D onks sul kik?

Hei
Kirjoituksesi on tosi koskettava. "Yksinäinen järkäle" saa vedet silmiini, niin pahalta tuntuu puolestasi. En osaa varmaan auttaa yhtä hyvin kuin ikätoverisi, joilta olet jo saanutkin vastauksia. Mutta siitä olen varma, että yksinäisyys ei ole mitenkään sinun syytäsi. Olet tutustumisen arvoinen ja hieno ihminen, olen varma siitä! Osaat tosi koskettavasti pukea ajatuksiasi sanoiksi.
Loppuelämääsi et ole mitenkään tuomittu olemaan yksinäisenä saarena muiden joukossa. Tietysti se ei tällä hetkellä auta, varsinkin kun Sinulla on tosi masentavia kokemuksia taustallasi.
Oletko koskaan ajatellut jutella asioistasi jollekin luotettavalle aikuiselle? Paikkakunnallasi on varmasti sellaisia tahoja, joihin voi olla yhteydessä. Joskus pelkkä puhuminen selkiyttää ja saa uutta voimaa jatkaa eteenpäin.

Lähetän Sinulle lämpimiä ajatuksia !
Pappi Elisabet

Vaihdetaanko esim. sähköposti osoitteita ni voitais ehk jutella? :) tai jotain semmosta.

Mene puhumaan psykologille. Siitä se lähtee, kunhan ensin saat ensin siellä itsesi jotenkin auki ja pystyt puhumaan jollekin. Voit olla varma, että hän ei naura sinulle, eikä vähättele ongelmaasi. Tärkeintä on kuitenkin, että saat itsesi avautumaan seurassa, jossa sinun ei tarvitse pelätä, ettei sinua hyväksyttäisi sellaisena kuin olet. Sen jälkeen pystyt vähitellen tutustumaan myös muihin ihmisiin.