Jokin aika sitten oli aikaa käydä katsomassa lapsuusmaisemia Kuhmossa, siinä kylän pinnassa, jossa lapsuuteni vietin. Edellisestä käynnistä oli aikaa jo turhan paljon. Aika pysäyttävä kokemus, hyvin positiivinen.
Kylä tai nykyisin kaupunki oli muuttunut paljon lapsuudestani varsinkin Koulukadun osalta. Linja-autoaseman seutu muuttunut täysin. Vanhan linja-autoaseman ovista oikaistiin lapsena polkupyörällä kyliltä suoraan urheilukentälle, jos kentän laidalla ei sattunut olemaan Huhtalan pelitelttaa.
Torilla oli nakkikioski, josta perukkalaiset kävivät ostamassa markalla nakkeja, 20 penniä/nakki. Olipa keskellä torilla yksi ainoa valotolppakin, joka loi torille talvisin valoa. Roopehan siihen pyörällä törmäsi, ihan kuin olis tähdännyt.
Pajakalla ravustettiin ja käytiin lainaamassa sairaalan puupinosta polttopuita, joista kyseisen laitoksen talonmies ei pitänyt. Joku tais saada suolapaukkujakin takalistoon. Pikkupajakan niskalla sinkkarilla tai kirkon rannassa pidettiin pieniä tulia ja lämmiteltiin ja istuttiin lippien ja mertojen pyyntiajan. Niitä pimeitä lämpimiä öitä Pajakalla vieläkin kaipaa. Kalastellen tai ravustaen.
Minun lapsuudessani 60-luvulla ostettiin pennin nallekarkkeja ja R-koskista rally-sikareja, 20 penniä/kpl, muoviholkilla. Kuten Kuhmossa ilmeisesti nykyäänkin, Kyllönen ajoi ja mä istuin tarakalla. Kumpikin pukeutunut uimahousuihin. R-kioskilta Pajakan rantaan pössyttelemään sikaria. Kyllösellä lähti pyörä lapasista ja oltiin nokkospuskassa Pajakan rannassa. Loppupäivä istuttiin kaulaa myöten Pajakka-koskessa ja vedettiin sikaria. Jos Kyllönen olis ajanu polun vasemmalle puolen, siellä ei olis ollu kuin horsmia.
Asuin 60-luvulla aivan Kuhmon keskustassa. Oli aika kun korpilinna purettiin, maakunnan rannastakin muistan jotain. Nykyisen kaupungintalon paikalla oli metsää.
Peiposen pieni kauppa lähellä paloasemaa oli minulle mieluinen. Sen varaston valaistus ja tuoksu muistuu vieläkin mieleeni. Jauhon tuoksu ja lämmin valo. En koskaan unohda. Vieläkö lie Peiposen kauppa paikallaan?
Keitasen kemikaaliliikkeestä yritin ostaa piipun, myyjä suostui myymään pienen piipun, kun ostajakin oli niin pieni. Satuin olemaan Keitasen liikkeessä jotain leluja katselemassa, kun virastotaloa rakennettiin Koulukadulla. Räjäytystyö ei mennyt ihan puikkariin, kiviä satoi torilla, onneksi kukaan ei loukkaantunut.
Joskus 60-luvun alussa eräs päivä seisoin lähellä Pääkkönen&Piirainen kauppaa. Ihmisiä oli Koulukadun varrella, helvetinmoinen koneiden melu. Laittoivat Koulukadulle ensimmäisen asfaltin.
Torin varrella avattiin Uuusi tavaratalo, Maakunnan S-kauppa. Avajaisissa oli esiintymässä Jukka Kuoppamäki, uuden tavaratalon katolla heitti keikan ja ilmoitti ottavansa fanit vastaan keikan jälkeen. Eipä sinne fanitapaamiseen ollut asiaa pikkupojalla. Tytöille tarkoitettu ja pojat uusia kujeita keksimään.
Silloin kauan sitten kirjasto oli palotornin tiloissa, en muista mones kerros. Sitten uusi kirjasto rakennettiin paloaseman kylkeen. Se oli upee paikka ja käytiin musiikkihuoneessa kuuntelemassa "tyttökaverin" kanssa CCR:a, Led Zeppeliniä ja muita ajan juttuja.
Koulu oli Koulukadun päässä oleva valkea koulurakennus, eka kerros, vasen reuna, 1C, hmmm... vuosi 1967?. Siitä alkoi tavaaminen. Tosin se huomio kääntyi usein opetuksesta luokan kauniiseen Kristiinaan. Ensimmäinen luokkaretki tehtiin koulun niemessä olevan ison kiven juureen. Silloin oli vielä paikallaan se vanha koulurakennus.
Aika kultaa muistot ja tiedä vaikka sinne vielä palaan. Upea paikka.
Kylä tai nykyisin kaupunki oli muuttunut paljon lapsuudestani varsinkin Koulukadun osalta. Linja-autoaseman seutu muuttunut täysin. Vanhan linja-autoaseman ovista oikaistiin lapsena polkupyörällä kyliltä suoraan urheilukentälle, jos kentän laidalla ei sattunut olemaan Huhtalan pelitelttaa.
Torilla oli nakkikioski, josta perukkalaiset kävivät ostamassa markalla nakkeja, 20 penniä/nakki. Olipa keskellä torilla yksi ainoa valotolppakin, joka loi torille talvisin valoa. Roopehan siihen pyörällä törmäsi, ihan kuin olis tähdännyt.
Pajakalla ravustettiin ja käytiin lainaamassa sairaalan puupinosta polttopuita, joista kyseisen laitoksen talonmies ei pitänyt. Joku tais saada suolapaukkujakin takalistoon. Pikkupajakan niskalla sinkkarilla tai kirkon rannassa pidettiin pieniä tulia ja lämmiteltiin ja istuttiin lippien ja mertojen pyyntiajan. Niitä pimeitä lämpimiä öitä Pajakalla vieläkin kaipaa. Kalastellen tai ravustaen.
Minun lapsuudessani 60-luvulla ostettiin pennin nallekarkkeja ja R-koskista rally-sikareja, 20 penniä/kpl, muoviholkilla. Kuten Kuhmossa ilmeisesti nykyäänkin, Kyllönen ajoi ja mä istuin tarakalla. Kumpikin pukeutunut uimahousuihin. R-kioskilta Pajakan rantaan pössyttelemään sikaria. Kyllösellä lähti pyörä lapasista ja oltiin nokkospuskassa Pajakan rannassa. Loppupäivä istuttiin kaulaa myöten Pajakka-koskessa ja vedettiin sikaria. Jos Kyllönen olis ajanu polun vasemmalle puolen, siellä ei olis ollu kuin horsmia.
Asuin 60-luvulla aivan Kuhmon keskustassa. Oli aika kun korpilinna purettiin, maakunnan rannastakin muistan jotain. Nykyisen kaupungintalon paikalla oli metsää.
Peiposen pieni kauppa lähellä paloasemaa oli minulle mieluinen. Sen varaston valaistus ja tuoksu muistuu vieläkin mieleeni. Jauhon tuoksu ja lämmin valo. En koskaan unohda. Vieläkö lie Peiposen kauppa paikallaan?
Keitasen kemikaaliliikkeestä yritin ostaa piipun, myyjä suostui myymään pienen piipun, kun ostajakin oli niin pieni. Satuin olemaan Keitasen liikkeessä jotain leluja katselemassa, kun virastotaloa rakennettiin Koulukadulla. Räjäytystyö ei mennyt ihan puikkariin, kiviä satoi torilla, onneksi kukaan ei loukkaantunut.
Joskus 60-luvun alussa eräs päivä seisoin lähellä Pääkkönen&Piirainen kauppaa. Ihmisiä oli Koulukadun varrella, helvetinmoinen koneiden melu. Laittoivat Koulukadulle ensimmäisen asfaltin.
Torin varrella avattiin Uuusi tavaratalo, Maakunnan S-kauppa. Avajaisissa oli esiintymässä Jukka Kuoppamäki, uuden tavaratalon katolla heitti keikan ja ilmoitti ottavansa fanit vastaan keikan jälkeen. Eipä sinne fanitapaamiseen ollut asiaa pikkupojalla. Tytöille tarkoitettu ja pojat uusia kujeita keksimään.
Silloin kauan sitten kirjasto oli palotornin tiloissa, en muista mones kerros. Sitten uusi kirjasto rakennettiin paloaseman kylkeen. Se oli upee paikka ja käytiin musiikkihuoneessa kuuntelemassa "tyttökaverin" kanssa CCR:a, Led Zeppeliniä ja muita ajan juttuja.
Koulu oli Koulukadun päässä oleva valkea koulurakennus, eka kerros, vasen reuna, 1C, hmmm... vuosi 1967?. Siitä alkoi tavaaminen. Tosin se huomio kääntyi usein opetuksesta luokan kauniiseen Kristiinaan. Ensimmäinen luokkaretki tehtiin koulun niemessä olevan ison kiven juureen. Silloin oli vielä paikallaan se vanha koulurakennus.
Aika kultaa muistot ja tiedä vaikka sinne vielä palaan. Upea paikka.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kiitos mukavasta kirjoituksesta :) Olen itsekkin 60-luvulla keskustassa asunut, ja oli kiva muistella kirjoituksesi pohjalta noita aikoja. Tervetuloa uudelleen. Täällä asiat ovat ihan ok, vaikka monista asioista naristaankin. Ollaan ylpeitä tästä kauniista kotikunnastamme.
Olipa mukava kirjoitus, Oliko Rantosen T opettajasi? Faceboookissa on Kuhmo-ryhmä, missä julkaistaan muistoja ja nykypäivää Kuhmosta. Kirjoituksesi olisi sinnekin täydellinen, mahtavia muistikuvia ja hyvin kirjoitettu --kiitos! Samoilla kaduilla on liikuttu ja samalla vuosikymmenellä.
Onko kuhmossa oikeasti asfalttikatuja?
Opin 60-luvun lopulla tupakoimaan ja juopottelemaan Kuhmossa.
Tupakkaa poltan vieläkin mutta juopottelun lopetin 70-luvun lopussa kun huomasin, että kurkusta oli mennyt omakotitalo...
60-luvulla oli minihamekin muotia. Oli mukava iskeä tyttönen Kelolta. Mennä pusikkoon ja hameenhelmaa nostella reisiä silitellen. Sieltä ne pikkupöksytkin helposti löytyi...
Ympyrä alkaa sulkeutumaan. 70-lopulla ja 80-luvulla oli Kuhmossa vielä vilskettä. Asukkaita oli noin 15 000, nyt enää vajaa 9000 ja yrityksiä ja kauppoja paljon enemmän. Oli jopa kaupunkilaistunnelma. Nyt täällä pärjää enää hautaus- ja kukkaliikkeet.