Kuinka moni aikoo olla loppuelämänsä

Sitä on pakko olla koska naiset on tosi nirsoja eikä ne huoli hyvää miestä kuten minua.

Haluutko olla mun ystävä?

Jahas, olen aloittajan ikiä oleva naisihminen ja samassa tilanteessa.Nuorempana en ainakaan ollut ruma.Koulutettukin olen. Suhteitakin on nuorempana ollut paljonkin.Yksi heistä oli kuitenkin pahasta narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä.Jämähdin jotenkin tähän tyyppiin siten, etten muiden myöhempien kanssa tuntenut oikein mitään.Tämän kun tajusin, niin samalla tajusin myös ettei minun edes kannata yrittää etsiä uusia suhteita, vaan jäädä odottelemaan, että narsisti muuttuu vanhetessaan.Kuitenkin samalla pitää hänet kaukana. Siinäpä sitä sitten vierähtikin aika.Tapasin narskun uudestaan 17 v.kuluttua ed.näkemisestä ja tämän ajan olin elänyt ilman suhteita.Hän ei ollut juurikaan muuttunut, vaan samanlainen huijari kuin nuorenakin.Heti perään otin itse yhteyttä tyyppiin jolle olin 24v sitten antanut narskun miljoonannen takaisintulon jälkeen kenkää.Huomasin etten edelleenkään kykene tuntemaan yhtään mitään vaikka tämä olisi ollut kiinnostunut.Narskua kohtaan kylläkin äärimmäisen epätoivon ja halveksunnan välistä tunnetta.Mutta mitäpä näistä.Pitkät yksinolon vuodet opettivat elämään yksin.En enää osaisi edes elää jonkun kanssa.Ja mitäpäs tuota-kun ei kuitenkaan tunne yhtään mitään.

On se kummaa ettette te miehet huoli iäkkäämpää naista vierellenne. Monelle naiselle se 15 - 20 vuotta iäkkäämpi kumppani ei ole este. Itse kyllä olen sitä mieltä että ikätoveri sen tulisi olla, jos sellainen vielä olisi.
Kun elää pitkään yksin, niin tuntuu melkein mahdottomalta, että sellainen "sielunkumppani" astuisi kuvioihin, jonka kanssa alkaisi kolistelemaan samoja patoja.
Eipä meistä kukaan onneksi tiedä tulevaisuuttaan. Tunnen muutaman henkilön, joille se elämänkumppni on tullut kohdalle jopa yli 60-vuotiaana. Äsekettäin eräs nainen avioitui 66-vuotiaana. Mies taitaa olla muutamaa vuotta nuorempi.

Yksinkin on parempi kuin huonon kaverin kanssa. Nykyään kun on näitä paskateknologian mukanaan tuomia kaikenlaisia nettisittiäisiä, verkostoituneita kriminaaleja, mitä erilaisimpiin mätämedioihin pesiytyneitä mielenvikaisia. Töllönkin jos nykyään aukaisee niin sieltä vaan alkaa tulla näiden paskapirujen ilmoille syytämää sontaa, mikä minkäkin homoaktivistin aivopieruista kostoretkilepakkoista paskaa.
Näillä sontiaisilla on lähes kaikilla tarve alkaa julistaa sitä omanlaistansa paskasontaa, jos vaikkapa tämmöinen kostoretkilepakko on työkseen kirjoittelemassa johonkin lehteen sitä aivomätipieruista paskaansa, se ottaa asiakseen käyttää sitä mätämediaa aseena jotain tai joitain kohtaan käymäänsä henkilökohtaista ajojahtia silmällä pitäen. Vähän niin kuin tämä suoli24 ylläpito mielipuoli ämmäkin täällä.
Valtakunnan ex terävimpään poliittiseen johtokaartiin kuuluva nuorukainenhan sai siitä yhdestä nettituttu ämmistä tekstari eroviestillään kuoriutumaan ulos oikean kostopiru lepakon kans, se rinsessa tuussulainenhan kirjoitti siitä oikein häväistys kirjankin, ja taatusti mukana opuksen laadinnassa oli joku muu/muitakin vastaavan henkisiä kostoretkilepakoita ja ehkä homoaktivistipoitsua. Mitä näillä aktivismipaskapiruilla kukaan yksinäisyydestä pitempään kärsinyt tekee, yleensä niistä nettimätäpiruista saa omaan elämäänsä vaan lisää paskaa - ei parannusta, pirun kriminaaleista.

Todennäköiseltä vaikuttaa että tulee oltua yksin. Sopivan kumppanin löytäminen on vaikeaa.

Jäin leskeksi 40 vuotiaana ja olen täysin asennoitunut siihen, että olen yksin loppuelämäni. Sain elää 17 vuotta itselleni täydellisesti sopivan miehen kanssa, eikä minulla todellakaan ole enää intoa tai jaksamista lähteä etsimään uutta kumppania. Tuskinpa minua kukaan edes huolisi. '

Onhan minulla lapset, joiden elämässä saan toivottavasti olla mukana. Ainoastaan pelottaa se yksinäinen vanhuus, koska eihän sitä koskaan tiedä, mihin elämä nuo lapset vie ja välittääkö ne enää sitten aikuisena vanhasta äitimuoristaan.

Itse olen tehnyt päätöksen, että tulen luultavasti myös olemaan elämäni yksin. Toivonkin, että saisin suoritettua jonkun koulutuksen, saada hyvän ja mielekkään työn ja jatkuvasti kehittää itseäni, niin henkisesti kuin fyysisesti. Meillä yksineläjillä kun on kaikenlaisia mahdollisuuksia joita pariskunnilla ja aviopareilla ei ole. Suosittelen katsomaan YouTubesta videon nimeltä "101 reasons to stay single". Siinä on lueteltu 101 hyvää syytä pysyä sinkkuna. Ajatelkaa, että kuinka paljon rahaakin säästätte itsellenne, kun ei ole mitään rahan ahneita eukkoja kyttäämässä vierellä. Kun kehittää mieleensä ajatuksen, että pärjää koko elämänsä yksin, niin säästyy kaikelta siltä mielipahalta jota erot sun muut riidat saavat aikaiseksi. Kaikki on lähtöisin tuolta omasta pääkopasta. Itse en ole niin hölmö, että lähtisin jonnekkin räkälöihin etsimään jotain tusina tiinaa vierelleni. Olen ylpeä itsestäni, kun olen jo näin varhaisessa vaiheessa elämääni tajunnut nämä asiat - että yksineläminen on ehkä se kaikista paras vaihtoehto, kunhan siihen osaa asennoitua oikein. Toivotan siis kaikille yksinäisille ja itsenäisesti ajatteleville susille, joita ei laumaelämä kiinnosta - hauskaa ja tuottoisaa elämää. Kyllä me jotain hyvää siitä aikaansaadaan. Sitä roolia, jota tämä yhteiskunta meille syöttää: hommaa vaimo, lapsi, asuntolaina, uusi auto ja kultainen noutaja ei kenenkään tarvitse omaksua. Jos pystytte tämän kuilun välttämään, niin olette onnistujia elämässä. Yksinäisyys on vain ajatus mielessämme - ei muuta. Toivottavasti monet yksinäiset toivottomat tajuaisivat tämän myös. Elämä on ihanaa!

Tavallaanhan jokainen meistä on pohjimmiltaan yksin vaikka seuraakin olisi. Yksinäisyyttä hälventääkseen kannattaa alkaa tutustua toisiin ihmisiin ihan vilpittömästi ilman taka-ajatuksia, ystävinä. Kannattaa unohtaa kaikki ennakkoluulot toisia kohtaa ja ajatella kaikkia ihmisiä potentiaalisina ystävinä. Tutustu huviksesi myös johonkin sellaiseen ihmiseen jonka kaltaisia kohtaan tunnet ennakkoluuloja. Kun pääset eroon kaikista ennakkoluuloistasi sinusta alkaa tulla aika lailla rakastettava ihminen. Ehkä se rakkauskin sitten jossain vaiheessa löytyy. Ala puuhailemaan myös jotain mielenkiintoista. Ihminen joka tekee sitä mitä haluaa inspiroi myös toisia.

Tässä paskamaassa ei ole ystäviä.

M.A39 Kiitän sinua tästä hienosta kirjotuksestasi, täällä on yksinäinen ukkeli joka ei perhettä halua enkä muutakaan ihmis suhdetta kaipaa yhtään lähinnä ällöttää moiset.

Elämä ei ole ihanaa, kun vuosikymmenien yksinolon jälkeen koko sen ajan suurimmalta osin pahoinvoivana päänuppi on vaan oikeastaan täynnä melko paska muistoja siitä "ihanasta" elämästä, se minkälaisena sen elämän on kokenut - ei se päällimmäisin tuntemus todellakaan ole mikään ihanuus. Ne mettäperä paskamulkut ja pahat vanahat akat, mun puolesta niille joutais suurimmalle osalle tulla noutaja jouduttuaan ensin kärsimään todella kauan aikaa mitä tuskallisimmin.
Myös näille paskamätämedioita niissä omissa verkostoituneissa paskasontimispeleissään käyttäville samat terveiset, mahdollisimman pitkä kärsimys myös teille jokaiselle, teiniräkäläjästä mummoikäisiin ja kaikille siltä väliltä, painukaa vaan helvettiin kaikki. En mä oikeastaan nykyään enää haaveile mistään muusta kuin mahdollisimman monelle paskaihmiselle koittais samankaltainen elämä monilta osin kuin mitä mulla on ollut.
Yksin oloa ja eloa, paskayhteisön sylkykuppina suurimman osan ajasta, terveys mennyttä ja julkisen puolen hoitamattomuuksien varaan jääneenä monilta osin ilman terveydenhoitoa, täydellisesti uskon ihmisiin ja ihmisyyteen menettäneenä. Nykyisin minua lähinnä enää kuvottaa koko tämä paskaeliömuoto, mun puolesta joutais oikeastaan tulla jo jokin mullistus mikä hävittäis kaikki pois. Kaiken sen paskan jäljiltä - yksistään jo tuo DDR stasi tyyppinen mätäverkosto, kaikki se mätäpeli mitä tää sakki on minuakin kohtaan pelannut - jo se yksistään riittää minulle syyksi nykyisiin ajatelmiini, kaikkea paskaa vaan on tuhansia muitakin juttuja noihinkin vielä päälle.
En mää taida enää koskaan elää mitenkään muulla tavalla kuin mitä tää nykyisyys on, mun pääkoppa on liian fukkedup jo. Jokainen vuosi, minkä joudun täällä paskaihmisten seassa vielä viettämään, valaa mieltäni aina vaan jumittuneemmaksi sen kaiken pahuuden toivomiselle näille tapahtuvaksi. Ja muuten kas kummaa, onhan tuota ihan kohtalaisesti alkanut viime aikoina tapahtua, taitaa jatkossa vain ja ainoastaan tahti vaan kiihtyä.
Eli tietyllä tapaa mutkan kautta myös nämä veroparatiisivenkoilijat, velkarahalla keinottelijat ja kaikki muu vastaava mitä tahansa yhteiskuntia tuhoava vastaava syöpä, nehän on oikeastaan vaan mulla hommissa, jouduttamassa noita mieleni toivomuksien täyttymisiä, kaikille samaa paskaa vaan sitten.

Voi voi sanon minä. Olen 39v nainen ja sinkku ollut pitkään, mut vasta nyt alkanut ajattelemaan etten halua olla yksin loppuelämää. Mulla ei taida pää kestää, koska on nimittäin ajatuksen juoksu niin joutuisaa että olisihan sitä mukava saada kommentteja "hyville" ideoille. Sokkotreffit ja muut on koettu. Tällainen palsta on toisaalta hyvä yksinäiselle niin voi purkaa sydäntään ja tarviihan ikisinkutkin avata mielensä sopukoita. Kannattaa yrittää jatkaa etsimistä, jos ei halua olla yksin. Toivoa on aina.

Itse olen juuri siinä tilanteessa, kun aloittaja sen mainitsemansa 15 vuotta sitten...

Yksin taitavat vuodet vierähtää. En jaksa ryhtyä alkoholistiksi seuran löytymisen toivossa. Asiallisesti ja rauhallisesti elävälle ei tunnu toista ihmistä löytyvän.

Ensin näistä insestitausta paskapirupaikkakuntien ämmänaluista muodostui erittäin negatiivinen, kielteinen kuva koko vastakkaisesta sukupuolesta - koiriin sekaantujia ynnä muita - tuo tausta kun on se vaikuttaa mitä erinäisemmin tavoin koko loppuelämään. Kun sitten elää koko elämänsä sellaisessa ympäristössä, sellaisella paikkakunnalla, myös nämä tämän taustan omaavat ämmät ovat vihollisia ja niitähän siellä riittää. Jos koko elämän ajalta se vähäinenkin kanssakäyminen vastakkaisen sukupuolen kanssa on ollut vain näitä köpiötaustan omaavia, joilla on se viha sisuksissaan kaikkia niitä kohtaan joista ne aistivat vähänkään samaa henkeä, samaa taustaa, ei siltä pohjalta voi oppia muuta kuin vihaamaan myös näitä tämänkaltaisia ämmejä. Ja sitten siinä käy lopulta niin, että samaistaa mielessään kaikki naiset samanlaisiksi kuin nämä köpiötaustaiset, vaikka asia ei näin olisikaan.
Insestitausta paskaämmejä, nykyään on tullut vielä lisäksi nämä itärajan takaa tulleet samankaltaiset. Ensin nämä tämän maan paskaköpiötausta ämmit paskansi parhaansa mukaan mun elämää ja nyt on vielä lisäksi tulleet nämä itärajan takaa tulleet tuotokset siihen vielä päälle, näiden entisten jo täällä eläneiden ja elävien kantasuomalais köpiötausta ämmien sekaan lisäpaskantamaan. Ja nämäkin muodostavat keskenään köpiöämmä klaaneja, nämä itärajan taus tuliaiset ja tämän maan köppänät. Eipä jaksa enää paljoa innostaa ei, painukoot helvettiin vaan minun puolesta molemmat. Valitettavasti mä rinnastan nykyään jo kaikki akat samaan klaaniin kuuluviksi, samankaltaisiksi kuin nämä köpiötausta ämmät, eikä mulla ole enää mitään hyvää, positiivista sanottavaa, kerrottavaa tai toivomusta näille.