Milloin saamme kurottua palkkaeron umpeen?

Epäilyttää ainakin minua väitteet siitä, että ylemmällä korkeakoulututkinnolla saisi ansaittua enemmän jo nuorella iällä kuin ammatillisella perustutkinnolla jos lasketaan kaikki opiskelussa yms. vietetyt palkattomat vuodet. Kun olet jo ikäloppu, niin olet voinut kuroa tuon eron umpeen. Tietysti propagandaa syötetään koulutusinfoissa, mutta totuus taitaa olla, että ehdit ansaita korkeakoulututkinnolla enemmän vain jos olet itsesi lääkäriksi lukenut. Toki sama juttu DI:nkin koulutuksella, mutta aikaa voi kulua vuosikymmeniä ennen kuin olet ansainnut yhteensä yhtä paljon kuin ns. amisveijo. Toki sen verran on annettava takaisin, että työ voi olla mielekkäämpää jos olet korkeasti koulutettu. Jaksaako sitäpaitsi esim. enää viisikymppinen kirvesmies tehdä samanlaista työpäivää kuin parikymppinen?

Jos kuvitellaan, että "Kallella" on ammatillinen perustutkinto, josta saa vaikka 2800 kuukaudessa (bruttona) ja Kalle on päässyt töihin jo 19-vuotiaana heti armeijan jälkeen, niin en usko, että samanikäinen "Petteri" saa ylemmästä korkeakoulututkinnostaan huolimatta Kallea kiinni kovinkaan helposti. Kaikki toki riippuu Petterin pääaineesta, mutta vaikka Petteri olisi DI ja siinä mielessä poikkeustapaus, että hänellä on ICT:hen liittyvä erikoisosaaminen, joka pitää hänet työssä ja poissa yt-neuvotteluista, niin hankala uskoa Petterin tavoittavan Kallea viidessäkääntoista vuodessa. Petterihän on ollut tyypillinen tapaus lukiosta päästyään eli heti ei ole tiennyt, mihin ryhtyä. Toisekseen Petteri ei ole mikään superyksilö ja hänen matematiikan ja fysiikan osaaminen ei ole ollut lukiossa huipputasoa, vaikka toki keskitason yläpuolella. Koska epävarmuus on mieltä kalvanut, niin Petteri on ensiksi käynyt Kallen tavoin intin pois alta ja miettinyt siellä, mihin ryhtyä. Senkin jälkeen Petteri on viettänyt välivuoden toimien jäätelönmyyjänä ja vasta sitten pyrkinyt Otaniemeen. Hakukohde on kuitenkin ollut pääsemisen osalta haastava ja niinhän siinä sitten kävikin, että ei tärpännyt. Siksi Petteri onkin heti seuraavana vuonna hakenut uudestaan teknilliseen, mutta nyt tällä kertaa helpompaan kohteeseen. Vihdoinkin sitten irtosi opiskelupaikka. Opiskelut Petteri hoiti kahdeksaan vuoteen, koska pari riippakiveä oli opiskelussa häirinnyt etenemistä: insinöörimatematiikat ja virkamiesruotsi. Petteri kun oli lukiossa kirjoittanut ruotsista lubenterin ja päättötodistuksessa oli arvosana 6. Ennen opiskelun aloittamista sekin kielitaito, joka oli lukiossa vielä tallella, oli ehtinyt unohtua. Toisekseen Petteri huomasi, että insinöörimatematiikassa lehtorit selvästi katsoivat, että ykkösellä ei ketään päästetä armosta läpi, vaan selvästikin oli osoitettava osaamisensa ja päästävä jonkinlaisesta "suodattimesta" läpi. Siinä sitten Petteri lupasikin itselleen harjoitella monena kesänä matematiikat ja ruotsit kun ei ollut muita opintoja riesana. Kuitenkin harjoittelupaikkojen avulla Petteri halusi itselleen työkokemusta. Näiden töiden hektisyys ja lukuvuoden jälkeinen väsymys hyvät mökkeilykelit kuitenkin veivät opiskeluinnot kesällä. Kaiken kukkuraksi Petteri huomasi muutamien muiden konkariopiskelijoiden ohella joutuvansa opettajien erikoistarkkailuun siinä mielessä, että hänen insinöörimatematiikan kokeita alettiin arvostella hieman rankemmalla kädellä, koska olihan hänellä ollut jo muutamana vuonna mahdollisuus suorittaa nuo kurssit.

Tähän kun vielä lisää sen, että Petteri olisi seikkaillut monen muun tavoin valitsemalla itselleen ensin pääaineen, joka olisikin sitten myöhemmin osoittautunut vääräksi, niin huomataan, että Petterin on entistä hankalampi kuroa umpeen Kallen etumatkaa. Kaiken lisäksi Kalle on työkokemuksensa ansiosta voinut saada palkankorotuksiakin.

Toki tässäkin voisi antaa sen verran periksi, että Kalle on voinut kokea työttömyyttä jos on hommannut ammatillisen perustutkintonsa joltakin suhdanneherkältä alalta!