Ensiksikin kiitoksia kaikille palstan aktiivikirjoittajille (admata, vanha vaimo, sefu, hynde, kick, maria, mehem, einaris, ...., jopa torfinn). Te olette omalta osaltanne saaneet ajattelemaan uskoni perusteita.
Lyhyen, mutta aktiivisen palstan seurannan pohjalta on uskoni hieman järkähtänyt. En mahda sille mitään. Luen Päikkäriä ihan eri silmällä. Luin viikolla tulleen Siionin Lähetyslehden. Keskustelen vaimoni ja lasteni kanssa uskon asioista, jne. Jotenkin tuntuu, että liian monessa ja liian suurissa asioissa olen ymmälläni. Lapsuudestani asti oppimani perusteet ja käytännöt murentuvat. Epäilykset ovat liian voimakkaat ja niiden anteeksipyytäminen ei riitä. Haluan enemmän selkeitä vastauksia. Herään yöllä ja mietin asioita - ihan liikaa. Suurin järkytyksen aiheuttaja oli mehemin aloittama viestiketju sitomisesta.
En tiedä, oletteko olleet moisessa tilanteessa ja miten olette selvinneet. Kaipaisin itse ehkä jonkinlaista keskustelukumppania tai -forumia, joka kanssa voisi työstää ajatuksiaan. Jotenkin tuntuu, että perinteinen vastaus, jossa kehoitetaan keskustelemaan puhujan kanssa, ei riitä. Haluan tietää enemmän.
Hyvää Joulun odotusta kaikille. Omalta osaltani odottelen Joulua hieman sekavisssa tunnelmissa. Toivottavasti ajatukseni selkiintyvät.
Lyhyen, mutta aktiivisen palstan seurannan pohjalta on uskoni hieman järkähtänyt. En mahda sille mitään. Luen Päikkäriä ihan eri silmällä. Luin viikolla tulleen Siionin Lähetyslehden. Keskustelen vaimoni ja lasteni kanssa uskon asioista, jne. Jotenkin tuntuu, että liian monessa ja liian suurissa asioissa olen ymmälläni. Lapsuudestani asti oppimani perusteet ja käytännöt murentuvat. Epäilykset ovat liian voimakkaat ja niiden anteeksipyytäminen ei riitä. Haluan enemmän selkeitä vastauksia. Herään yöllä ja mietin asioita - ihan liikaa. Suurin järkytyksen aiheuttaja oli mehemin aloittama viestiketju sitomisesta.
En tiedä, oletteko olleet moisessa tilanteessa ja miten olette selvinneet. Kaipaisin itse ehkä jonkinlaista keskustelukumppania tai -forumia, joka kanssa voisi työstää ajatuksiaan. Jotenkin tuntuu, että perinteinen vastaus, jossa kehoitetaan keskustelemaan puhujan kanssa, ei riitä. Haluan tietää enemmän.
Hyvää Joulun odotusta kaikille. Omalta osaltani odottelen Joulua hieman sekavisssa tunnelmissa. Toivottavasti ajatukseni selkiintyvät.
Vastaukset 104
Vanhimmat
että pahin, mitä voi sielulleen tehdä, on epäuskoisten neuvojen vastaanottaminen. Jos haluaa pysyä uskomassa, on paras keskustella niiden kanssa, joilla on elävä usko.
että uskonkysymykset eivät KOSKAAN ole ehdottoman selkeitä. Se on yksinkertaisesti vain hyväksyttävä. Minullakin on lukuisia avoimia kysymyksiä, mutta haluan pitää hyvän omantunnon ja rauhan tässä uskossa, en lähteä repimään turvallisia perustuksia - vaikka maailman ihmiset eivät ymmärräkään suhtautumistani (esim. mitä tulee siihen tiettyyn asiaan).
Ja näin voidaan harrastaa ihanaa henkistä homoutta, jossa kaikki ovat samaa mieltä, eikä yhtään uutta ajatusta nouse esille. Koska kaikkihan me tiedämme, että epäileväinen mieli on pirun saastuttama ja ainoa oikea asenne on sokea ja kyseenalaistamaton usko, aivan kuten ääri-islamisteillakin. Onneksi olkoon!
Minullakin on tuo usko hiipunut, oikeastaan loppunut. Olen vetänyt vl-roolia noin vuoden ajan, enkä tiedä miten irrottautuisin liikkeestä. Keskustella uskovaisten kanssa ei voi, koska vastauksena on että "ei saa järjellä ajatella". Kuitenkin kaikki me ajattelemme aivoilla, sydän pumppaa verta.
"Olen vetänyt vl-roolia noin vuoden ajan, enkä tiedä miten irrottautuisin liikkeestä."
kuinka sen sitten pitäisi tapahtua? etkö voi olla vain rehellinen ja kertoa että en halua enää olla liikkeen toiminnassa mukana, koska en usko niin kuin opetetaan???? Mikä siinä on niin vaikeaa?
"Keskustella uskovaisten kanssa ei voi, koska vastauksena on että "ei saa järjellä ajatella""
Ehkä olet ajautunut väärään seuraan alunperinkin, jos peruskyseenalaistamista ei sallita. En minä aianakaan tuon takia irottautunut. Keskustelen edelleen uskonasioista lestadioloaisten ystävieni kanssa ja enkä kyllä mitään puskentaa tai ei saa-ajatella-kehotusta kuullut kertaakaan.
Etsi samankaltaista seuraa. Etsi ajattelevia lestadiolaisia. Kyllä niitä löytyy, kun viitsii itse rehellinen olla. Se kuvitelma, että ei kukaan muu tämmöisiä mieti, on ihan humpuukia. Jos et itse uskolla tuoda ilmi ajatteluasi, ei sinusta osaa kukaan samankaltainenkaan keskustelukumppania löytää.
Itse olen kokenut juuri sen että kuvittelin ettei kukaan muu ajattele näitä asioita. Totuus on, että niitä "vastarannan kiiskiä" ja aivojaan käyttäviä uskovaisia voi olla missä vain! Rohkeasti suu vain auki ja asioita pohtimaan yhdessä.
Olen perheellinen, en ihan nuorikaan enää, enkä haluaisi järkyttää puolisoani, vanhempiani, appivanhempiani ja sisaruksiani. Lisäksi olen aina elänyt kelpo kristityn tavoin, eikä maailman houkutukset minua vedä puoleensa. Pahin ongelma epäuskon salaamisessa on ajoittainen päänkipu.
Varmaan luonnollinen ilmiö, mitä vanhemmaksi tulee sitä varovaisempi on käänteissään. Tuo valinta, elää ristiriidassa itsensä kanssa toisten järkytykseen vedoten, kullostaa minusta kuitenkin vähän tekosyyltä. Oletko arka kantamaan vastuuta? Etkö voisi luottaa vaimoosi? Etkö saisi inhimillistä tukea häneltä? Eikö hän arvostaisi uskovaisen ihmisenä rehellisyyttäsi?
Varmaan se ensijärkytys on inhimillistä. En kyllä itse kokenut kummempaa järkyttelyä, eiköhän suurimmat ennakkopelot olleet itselläni. Lestadiolaisuudessa arvostetaan rehellisyyttä. Jos kerrot, että et pysty näin uskomaan, ei sinua mihinkään pakoteta. Uskovaiset ihmiset ajattelevat kyllä, että usko on lahjaa, ei otettavissa. Jos et pysty uskomaan, ei muiden ihmisten vaikerrukset auta. Minä en pystynyt ja lopetin sen elämäntapauskovaisuuden siihen. En ole menettänyt yhtäkään uskovaista läheistäni valintani vuoksi. Ihan teini en minäkään enää ole.
Piste sulle, arvasit sukupuoleni vaikka yritin sen salata kirjoittamalla puolisosta. Minun on todella vaikea keskustella viileän analyyttisesti uskon asioista, kun näen läheiseni kasvoilla hätääntyneen ilmeen ja suorastaan hysteerisen pelon.
sun olis aika hankkia oma elämä ja ajatukset. Voi olla, että siinä vaiheessa pääsi lopettaa oireilun.
on repäistä itsensä irti vanhoillislestadiolaisuudesta, jos kokee sen opit kestämättömiksi kuin elää valheessa itsensä kanssa. Uskoa Jumalaan älä hylkää, vaikka vl-herätysliikkeen mahdollisesti jätätkin taaksesi.
Itsellä samoja ajatuksia mutta ole vapaalla mielellä. Usko on omakohtainen. Meidän uskomme ei ole kielloissa ja sallimisissa kuitenkaan. Vaan elävän uskon kautta huomaamme mikä on meille oleellista ja tärkeää. Haluamme kulkea hyvän omantunnon kantajina. Lue raamattua, uutta testamenttia niin saat voimia ja huomaat kuinka meidän uskomme on raamatunmukainen. Keskustele uskovaisten ystäviesi kanssa rohkeasti. Jokaisella on etsikkoaikansa ja on toki hyvä pohtia näitä.
Usko järkkyy kun alkaa perusteita tutkimaan, mutta pääasia on ettei usko siihen ydinasiaan järky.
70-luvun perinnöt saavat jäädä.
olisiko tämä juuri sitä "uskon omakohtaistumista".
Tuskin se muutos huonompaan on. Aikaa se ottaa kyllä.
" Sanoisin
Kirjoittanut: usk.m 16.12.2004 klo 23.16
että pahin, mitä voi sielulleen tehdä, on epäuskoisten neuvojen vastaanottaminen. Jos haluaa pysyä uskomassa, on paras keskustella niiden kanssa, joilla on elävä usko."
Tämä on minusta juuri se väärä neuvo, sillä kukaan meistä kuolevaisista ei pysty kertomaan, mikä on väärää oppia. Ota Raamattu käteen ja lue sitä, tutki luontoa, sieltä tulee esiin luomistyö. Ennenkaikkea kuuntele lapsiasi, sillä lapsien suusta ne totuudet monesti löytyy.
Kaikkein tärkein asia minusta on se, että Jumala ei ole tehnyt yhdenkään järjestön kanssa yksin oikeus sopimusta. Kyllä Jumala kuulee jokaista häneen uskovaa ihmistä, myös kahden kesken.
...mutta ei Jumalaan ja Jeesuksen sovintotyöhön:)
Ne ovat kaksi ihan eri asiaa. Minä ymmärrän tuon järkkymisen, sillä minunkin uskoni järkkyi ja romahti vl-liikkeeseen silloin kun minut heitettiin sieltä ulos. Niistä palasista minun täytyi sitten koota itseni ja myös uskoni ja ilman todellisten uskonystävien apua en tiedä, missä olisin. Maailmassa luultavasti.
Koettelemuksissa se usko kirkastuu. Jossain laulussa puhuttiin maisen kullan kirkastumisesta liekissä polttavassa ja samalla tavoin uskomme puhdistuu "vaivain valkeassa". Kun kokee aikaisemmin turvallisena pitämänsä uskon järisevän perustuksia myöten, rakkaina isähahmoina pitämiensä saarnamiesten osittauduttua raateleviksi susiksi, jotka työnsivät minua "Saatanan haltuun", niin siinä minä olin sitten yksin rukoilemassa Jumalalta apua, ohjausta, selitystä yms.
--Tässä vuosien mittaan olen saanut vastauksia rukouksiini: usko on selvä ja yksinkertainen, Jeesuksen sovintotyö koskee minuakin, Hän on sovittanut minunkin syntini. Siinä riipun ja se on ainoa turvani. Vl-säädökset ja määräykset eivät koske minua. Koetan elämässäni noudattaa lain suurinta käskyä: Rakasta Herraa Sinun Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Siinä epäonnistun tietysti joka päivä, mutta siinä sanotaan hyvin yksinkertaisesti, miten tätä kristityn vaellusta pitää jatkaa. Tee toisille se, mitä haluaisit itsellesi tehtävän. Siinä se on kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Olenkin toivonut tässä reilun vuoden mittaan, kun olen näille palstoille kirjoitellut, että jotkut vl:t heräisivät ja alkaisivat miettiä, mitä he voisivat tehdä, liikkeensä epäkohtien korjaamiseksi. Motiivini ei ole ollut horjuttaa kenenkään uskoa, sitä oikeaa ja aitoa, vaan kuoria sen päältä pois ihmisiä raskauttavat taakat ja määräykset sekä myös muutamia opin kohtia, jotka "rassaavat", esimerkkinä "vain me"-oppi. Olen iloinen, että sinä, tarsiger, olet alkanut miettiä näitä asioita pintaa syvemmältä. Samoin olen iloinen Ma-rian sydämeenkäyvistä kirjoituksista, unohtamatta mehemin ja EinariS:n kirjoituksia, joihin sydämeni vastaa aamenta.
Jos haluat kirjoittaa minulle s-postiin, niin osoite on: [email protected]
Toivotan sinulle Hyvää ja Rauhaisaa Joulun aikaa. Seimen lapsi on meidän kaikkien Vapahtajamme:)
Monesti olen miettinyt elämässäni uskonasiota. Mitä usko todella on?
- Usko ei pitäisi olla toisten ihmisten mielistelyä.
- Usko ei ole ahdistava asia, jos on saanut kokea Jumalan ja läheistensä rakkautta.
- Usko on sinun ja Jumalan välinen asia.
- Usko on jokapäiväistä, jokahetkistä elämää. Ei vain kokouksissa tai seuroissa elettyä elämää.
- Uskon Jeesukseen on minun elämäni perusta.
- Me ihmiset tehdään virheitä. Oli kyseessä pappi tai lukkari. Vailinaisia ollaan loppuun asti.
- Jos usko ahdistaa niin silloin on jotain pahasti pielessä. Sinussa, seurakunnassa tai lahkossa johon kuullut.
- Usko iloinen asia vaikka elämä ei aina säteile.
Siunattua joulun aikaa kaikille. Näin ajattelee ihminen, joka sai nousta ojanpohjalta uudelleen elämään.
jonka nimi on "Usko ja hyvä omatunto" Eero Lumijärven kirjoitus. Siinä kerrotaan Paavo Heikkilän eriseuraan joutumisesta ja paluusta isän kotiin. Paavo on itse kahdessa saarnassaan sen julkisesti kertonut opiksi meille.
Ei turhaan varoita Raamattu viettelevistä hengistä tällä ajalla.
Jokainen kävelee ulos armovaltakunnasta omin jaloin, omien syntiensä tähden. Jos seurakunta käyttää sideavaimia äärimmäisessä Jeesuksen opettamassa tapauksessa, se on rakkautta tätä ihmistä kohtaan. Itse olen 70-luvun elänyt ja paikkakuntani kaikki hoitokokoukset istunut ja sydän iloitsee. Koskaan ei ole puimatannerta 60-luvun alun pappiseriseuran jälkeen niin puhdistettu kuin silloin. Se ei ollut ihmisistä vaan Jumalasta. Yksittäiset hoitajat joutuivat itsekin hoidettaviksi liian kiivauden, jopa uusheräysmäisen vimman takia, mutta sillä tavalla Jumala otti kunnian vain ja ainostaan itselleen. Yhtään ihmissielua ei ole täällä maailmassa ihmisten käsissä. Jumalalla vain on vialliset ihmiset hoitelemassa evankeliumin virkaa. Jokainen täällä palstalla kirjoitteleva "poispotkittu" on tervetullut isän kotiin nöyrtymällä synneistään parannukseen. Vain ja ainoastaan omista synneistään. Seurakunnalla ei ole oikeutta kieltää katuvalta syntien anteeksiantamusta. Mutta niinhän se oli Esaullakin. Hän ei löytänyt parannuksen sijaa vaikka kyynelin sitä etsi. Yksi oli siunaus Jaakobilla. Jumala avaa synnin tunnon ja antaa uskomisen lahjan.
Jos 70-luku tuntuu jostakin mustalta vuosikymmeneltä niin rukoilen sydämestäni silmävoidetta. Itselleni se on jäänyt mieleen virvoituksen vuosikymmenenä.
"Itse olen 70-luvun elänyt ja paikkakuntani kaikki hoitokokoukset istunut ja sydän iloitsee."
"Jos 70-luku tuntuu jostakin mustalta vuosikymmeneltä niin rukoilen sydämestäni silmävoidetta. Itselleni se on jäänyt mieleen virvoituksen vuosikymmenenä."
niin todella järkyttävä kommentti. Toivottavasti et ole vl-saarnaaja. Tämä toive ihan vaan muiden ihmisten vuoksi.
Iloitsen siitä, että sinulla on sellainen käsitys joka kristillisyydessä vallitsee. 70-luvun tapahtumista jäi minullekin samat lämpimät kokemukset. Nämä hoitokokoukset olivat erittäin siunauksellisia, ilman minkäänlaista pakkoparannuksen vaatimuksia. Jumala oli lähettänyt veljet neuvomaan uskon asioista seurakuntaa, jossa monet ja monet vuosien aikana tekivät parannusta väärään henkeen joutumisesta.
Näin minullekin asia aukeni noissa kokouksissa. Niissä käsiteltiin monin eri lahjoin uskon asioita ja niissä me silloiset nuoret opimme paljon. Kokouksista jäi aina se tunne, että totisesti tässä on Jumalan seurakunta koolla.
Iloitsen siitä, että sinulla on sellainen käsitys joka kristillisyydessä vallitsee. 70-luvun tapahtumista jäi minullekin samat lämpimät kokemukset. Nämä hoitokokoukset olivat erittäin siunauksellisia, ilman minkäänlaista pakkoparannuksen vaatimuksia. Jumala oli lähettänyt veljet neuvomaan uskon asioista seurakuntaa, jossa monet ja monet vuosien aikana tekivät parannusta väärään henkeen joutumisesta.
Näin minullekin asia aukeni noissa kokouksissa. Niissä käsiteltiin monin eri lahjoin uskon asioita ja niissä me silloiset nuoret opimme paljon. Kokouksista jäi aina se tunne, että totisesti tässä on Jumalan seurakunta koolla.
Entä jos 70-luku oli sinulle virvoituksen vuosikymmen mutta jollekin toiselle kauhistava vuosikymmen? Sehän on mahdollista, ilman että kumpikaan on väärässä. Eri paikkakunnilla saattoi olla erilaista. Eri ihmiset kokevat asioita eri tavalla.
Uskon niinkin, että jopa 70-luvulla tehtiin ihan oikeallakin tavalla parannusta synnistä, niin kuin muinakin vuosikymmeninä. Mutta luulen, että se tapahtui enemmänkin hoitokokouksista huolimatta kuin niiden takia. Ja varmaan jossakin on ollut sellainenkin hoitokokous, jossa joku on saanut synnintunnon jostain ihan oikeasta synnistä ja on tehnyt siitä parannuksen.
Olet ystäväiseni tällä hetkellä Jumalan koulussa. Pyhä Henki on saanut sijaa sinun sisäisessä maailmassasi. Pyhä Henki puhuttelee sinua tällä hetkellä niin voimakkaasti, että sinä heräät jopa keskellä yötä miettimään asioita.
Kun Pyhä Henki alkaa "vaivata" ihmistä, niin silloin ollaan suunnassa kohti parempaa. Ei Pyhä Henki sinua puhuttele siksi, että uskosi Jumalaan horjuu. Ei siksi. Pyhä Henki puhuttelee sinua nimenomaan siksi, että tämä Jumalan Henki haluaa todellakin pysähdyttää sinut miettimään, minkä varaan on rakennettu sen uskon perusteet, johon sinut on lapsena opetettu ja jota tietä sinä edelleen kuljet - nyt tosin herkällä Pyhän Hengen herättämällä mielellä.
Pyhä Henki kysyy sinulta näinä aikoina:
--------------------------------------------------
1. Onko Raamattuun kirjoitettuna, että vain yhden pienen suomalaisen herätysliikkeen jäsenet ovat taivaskelpoisia. Vai onko Raamattuun kirjoitettuna: Usko Jeesukseen pelastaa?
Apt. 16:
"29. Niin hän pyysi valoa, juoksi sisälle ja lankesi vavisten Paavalin ja Silaan eteen.
30. Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?"
31. Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi"."
--------------------------------------------------
2. Onko Raamattuun kirjoitettuna, että Jumala ei pysty antamaan ihmiselle tämän syntejä anteeksi? Vain vanhoillislestadiolainenko siihen pystyy? Ihminenkö antaa toiselle ihmiselle synnit anteeksi?
Isä meidän -rukous:
Isä meidän, joka olet taivaissa.
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä
meidän jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niin kuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta
ja voima ja kunnia iankaikkisesti.
Aamen.
(Matt. 6:9–13; Luuk. 11:2–4)
1.Joh. 1:
"7. Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
8. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
9. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
"Jos me tunnustamme syntimme, on HÄN uskollinen ja vanhurskas, niin että HÄN antaa meille synnit anteeksi"
--------------------------------------------------
3. Onko Raamattuun kirjoitettuna, että Jumala ei pysty pelastamaan synnin hädässä kamppailevaa ihmistä suoraan ilman ihmisvälikäsiä vaikkapa yövuoteella? Onko uskomattoman ihmisen lähdettävä yösydänna etsimään lähimpänä asuvaa vanhoillislestadiolaista saadakseen rauhan tunnolleen ja synnit anteeksi?
Onko ihmisen sielun pelastus Jeesuksen veren voimassa vai toisen ihmisen voimakkaissa käsissä? Onko taivaan ja maan luonut sekä ihmisen omaksi kuvakseen tehnyt Jumala voimaton pelastamaan kallisarvoista ihmissielua ilman oman luomuksensa eli ihmisen apua?
Room. 3:
"23. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
24. ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa"
25. jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit
26. jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.
27. Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta.
28. Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja."
Joh. 3:16:
"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."
--------------------------------------------------
4. Onko Raamattuun kirjoitettuna, että korvakorut, hiusvärit, puuterit, poskipunat, televisiot yms. ovat kallisarvoisen ihmissielun pelastuksen ehtoja, joita on varjeltava ja välteltävä yli kaiken, jotta perille kostuisit?
Sananlaskut 4:23:
"Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee."
--------------------------------------------------
Tällä palstalla on viime aikoina kirjoittanut muutama kaltaisesi vl, joiden sydämeen minun ymmärrykseni mukaan Jumala on alkanut VOIMALLISESTI puhua omaa totuuttaan. Maria, mehem, EinariS - muutaman nimimerkin mainitakseni.
En halua heidän mainitsemisella ihmistä korottaa vaan olen iloinen siitä, että Jumala tekee omaa työtään niiden vanhoillislestadiolaisten keskuudessa, jotka haluavat tehdä matkaa avoimin mielin, nöyrin sydämin sekä kuunnellen Pyhän Hengen ääntä.
Tänä päivänä yhä useampi vanhoillislestadiolainen herää tajuamaan, että usko Jumalaan ja usko Jeesukseen ovat täysin eri asioita kuin "vain me" oppia opettavien henkilöiden kehottama usko vanhoillislestadiolaisuuteen. Onko pelastus vanhoillislestadiolaisten käsissä vai jossakin muussa?
Apt. 4:
"8. Silloin Pietari, Pyhää Henkeä täynnä, sanoi heille: "Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat!
9. Jos meitä tänään kuulustellaan sairaalle miehelle tehdystä hyvästä työstä ja siitä, kenen kautta hän on parantunut,
10. niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti, hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne.
11. Hän on 'se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut'.
12. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman."
Siunattua Joulun odotusta sinulle "tarsiger". Olet astunut oikealle tielle miettimään Jumalan asioita ja Jumalan totuuksia. Se tie on siunauksen tie.
Jos ja kun tulee kehuja ja myönteistä palautetta sellaiselta palstalaiselta jolta sitä ei ole totuttu saamaan.
en ole koskaan ollut. Raamatun totuuksia olen aina puolustanut tällä palstalla. Lukuisilla raamatunkohdilla ryyditin myöskin edellisen kommenttini.
Ei tarvitse ihmiskehuja sellainen henkilö (nyt tarsiger), jonka silmiä itse taivaan Jumala on avaamassa.
..tietääkseni nimenomaan IHMISTEN kirjoittama.
on ihmisten Pyhän Hengen ohjauksessa kirjoittama kirja.
Taivastien kompassi kaikille uskovaisille.
Ikävää, että eräs suomalaisittain suuri herätysliike vääristelee runsain mitoin ja sydämen kyllyydestä monia Raamatun totuuksia.
Itsekin olen ihmetellyt uskovaisten suurta vastahakoisuutta pohtia näitä kysymyksiä. Eivätkö he tiedä. että esim. se lestadiolaisuus jota he toteuttavat, on juuri Lestadiuksen pohdinnan tulosta. Uskon asioista käydään myös kirkolliskokouksia, joissa mietitään järjellä mitä mikin kohta Raamatussa tarkoittaa, miten pitäsi uskoa jne. Monet uskon perustotuuksina pitämänne asiat on todellisuudessa päätetty, että näin on esim. luterilaisuudessa ja näin on jossain muussa. Raamattu ei ole yksiselitteinen kirja, vaan siihen täytyy syventyä ja miettiä mitä kulluinkin on tarkoitettu. Jos te ette pohdi näitä asioita, niin teiltä jää puuttumaan omakohtainen usko ja toteutatte jo muiden pureskelemaa ja nielemää totuutta. Etsikää se itse, niin voitte saada elävän uskonnon!
Tuntuu kummalliselle, että ihmiset sanovat uskon olevan vain uskon, ei järjen asia. Se, että olette luterilaisia lestadiolaisia on tulosta monien ihmisten pitkällisistä uskonpohdinnoista, joita on järjellä mietitty. Jos esim. Luther ei olisi koskaan järjen ääntä käyttänyt, emme olisi tässä tänään. Jos hän olisi vain uskonut, kuten katolinen kirkko opetti, eikä kyseenalaistanut mitään, ei mitään olisi koskaan tapahtunut. Eli ei pohdinnoissa mitään pahaa ole!
1. Ja MirJam ja Aaron puhuivat Mosesta vastaan hänen Etiopilaisen emäntänsä tähden, jonka hän nainut oli, että hän Etiopilaisen nainut oli,
2. Ja sanoivat: puhuuko Jumala ainoastaan Moseksen kautta? eikö hän myös puhu meidän kauttamme? Ja Herra kuuli sen.
3. Mutta Moses oli sangen siviä mies, enempi kuin kaikki muut ihmiset maan päällä.
4. Ja Herra sanoi äkisti Mosekselle, Aaronille ja MirJamille: menkäät te kolme seurakunnan majaan. Ja he kaikki kolme menivät.
5. Niin Herra tuli alas pilven patsaassa, ja seisoi majan ovella, ja kutsui Aaronin ja MirJamin, ja he molemmat menivät ulos.
6. Ja hän sanoi: kuulkaat nyt minun sanojani: jos joku on teidän seassanne propheta, minä Herra ilmestyn hänelle näyssä, ja unessa puhuttelen häntä.
7. Vaan ei niin palveliani Moses, joka koko minun huoneessani uskollinen on.
8. Hänen kanssansa minä puhun suusta suuhun ja näkyväisesti, ja ei tapauksilla, ja hän näkee Herran muodon. Miksi ette te siis peljänneet puhua palveliaani Mosesta vastaan?
9. Ja Herran viha julmistui heidän päällensä, ja hän meni pois.
Kiitoksia viestistäsi.
Taitaa olla, että kamppailen eniten tällä hetkellä yksiselitteisyyden kanssa.
Kun on pienestä pitäen oppinut, että on vain yksi ja ainut oikea oppi. Kuitenkin jo edes hieman lukemalla huomaan itsekin ristiriitaisuuksia oppi-isiemme kirjoituksissa varsinkin kun vertaan niitä tämän päivän vl-opetukseen.
"Hannu Juntusen väitöskirjan arvio Laestadiuksen kirkko-opista on mielestäni osuva, kun hän sanoo, että elävän uskon takeena ovat armonjärjestyksen kokemukset, lähinnä sydämessä koettu sovitus, ei niinkään uskonyhteisöön kuuluminen."
http://www.teolinst.fi/luennot/sl000216.html
Aivan totta! Minä en ainakaan kykenisi uskomaan vain sitä, mitä IHMISET ovat sanoneet ja tulkinneet. Jotta usko olisikin totta ja oikeaa, olen sitä mieltä, että myös Raamattua tulee omakätisesti lukea ja tulkita. Niin monia on johdettu harhaan juuri sillä, että on sanottu uskon olevan juuri sitä miten me (jätän nyt sanomatta, ketkä) sitä toteutamme. Eli sinä saat kyseenalaistaa ja epäillä sitä mitä ihmiset sinulle opettavat. Yritä löytää "oma uskosi", niinhän esim. Luther ja kaikki muut suuret kirkkoisät ovat tehneet!
meinaatko että autuus on tällaisten tittelien varassa ja että kirkko olis sama kuin Jumalan valtakunta. En minä ainakaan näin usko.
Minä en siis usko näin. En usko ihmisten päälle, vaan Jumalan päälle.
Mutta ymmärrykseni, siis Raamatusta on, että se opettaa, että nimenomaan tämä oikea usko ei ole löydettävissä, näiden suurten kirkkoisien uskosta . Vaan pienestä ihmisestä.
Koska sinäkin jätät sanomatta, ketä tarkoitat, näillä uskon toteuttajilla. Niin jätän minäkin sanomatta millä nimellä tätä uskoa kutsutaan josta löysin rauhan, ilon ja vapuden sielulle. Mutta sen verran sanon, että se oikea usko, löytyi sieltä, mistä sitä ihmisjärjellä vähiten odotti. Ja että sitä uskovaisten laumaa, tälläkin palstalla eniten parjataan. Mutta kiitos Jumalalle, että tämä usko ei ole ihmisissä, vaikka ulkopuoliset niin luulevatkin ja näkee väärin.
En todellakaan tarkoita, että kirkkoisien usko tai opetukset ovat oikein, nehän ovat vain heidän omia mielipiteitään. En myöskään sano, että ne olisivat väärin, mutta niihin ei kuitenkaan sokeasti pidä luottaa. Kannustan juuri omakohtaiseen uskon löytämiseen. Tarkoitan sanomisillani vain sitä, että usein monet uskovaiset tai ainakin tämän palstan jotkut lestadiolaiset ovat tuominneet vahvasti sen, että uskon asioita ei tulisi järjellä miettiä. Samalla he kuitenkin toteuttavat sellaista uskonnollista suuntaa, jonka esim. Luther ja Lestadius ovat luoneet. Tarkoitin, että hekin ovat järjellä miettineet uskonasioita ja ovat sen kautta päätyneet niihin tulkintoihin, mitä ovat esittäneet. Täten myös meillä muilla on oikeus miettiä uskonasioita järjellä ja kyseenalaistaa niitä totuuksi, mitä meille opetetaan. Eli en usko, että monikaan tuomitsee Lutherin tai Lestadiuksen toimintaa, joten miksi se pitäisi tuomita muilta ihmisiltä, jotka tahtovat löytää vastauksia. En siis ymmärrä tätä logiikkaa? Eli, jos hekin ovat saaneet järjellä miettiä, niin on se oikeus myös muilla.
Huomaan että tämä osio on pelkkää panettelua Jumalan valtakuntaa kohtaan
mutta helposti se on sitä ehkä jotain 95%.
Apt. 16:
"29. Niin hän pyysi valoa, juoksi sisälle ja lankesi vavisten Paavalin ja Silaan eteen.
30. Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?"
31. Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi"."
--------------------------------------------------
Isä meidän -rukous:
Isä meidän, joka olet taivaissa.
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä
meidän jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niin kuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta
ja voima ja kunnia iankaikkisesti.
Aamen.
"Ja anna meille meidän syntimme anteeksi"
(Matt. 6:9–13; Luuk. 11:2–4)
1.Joh. 1:
"7. Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
8. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
9. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
"Jos me tunnustamme syntimme, on HÄN uskollinen ja vanhurskas, niin että HÄN antaa meille synnit anteeksi"
--------------------------------------------------
Room. 3:
"23. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
24. ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa"
25. jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit
26. jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.
27. Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta.
28. Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja."
Joh. 3:16:
"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."
--------------------------------------------------
Sananlaskut 4:23:
"Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee."
--------------------------------------------------
Apt. 4:
"8. Silloin Pietari, Pyhää Henkeä täynnä, sanoi heille: "Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat!
9. Jos meitä tänään kuulustellaan sairaalle miehelle tehdystä hyvästä työstä ja siitä, kenen kautta hän on parantunut,
10. niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti, hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne.
11. Hän on 'se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut'.
12. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman."
Vanhoillislestadiolaisuus ei ole sama kuin Jumalan valtakunta. Tämän aloituksen alla on harvinaisen paljon asiallisia ja suoraan sydämestä tulleita kirjoituksia siitä, miten ihmiset kokevat vanhoillislestadiolaisuuden. Sen arvioiminen (tai vaikkapa arvostelu) ei ole suinkaan Jumalan valtakunnan arvostelua.
Päin vastoin, se on Jumalan valtakunnan kunnioittamista, kun todella Raamatun valossa tutkitaan, mikä on oikein ja mikä ei nykykäytännössä vl:ien piirissä. Me kaikki keskusteluun osallistuvat ihmiset olemme sydämestämme kristittyjä ja vasta viimeisellä tuomiolla Jumala ratkaisee, kenen meistä usko riittää hänelle.
JUMALAAN; ja samaan Jumalaan kuin mekin, mutta ei pääse silti taivaaseen...
Kysyisin sinulta ohimennen minkä verran sinulla tulee käytyä seuroissa?
En kysy tätä siksi että olisin tässä joku malliuskovainen. Meilläpäin on seuroja keskimäärin noin kaksi kertaa viikossa. Ja minulla on usein tullut jopa kolmenkin viikon mittaisia seuroissakäyntivälejä.
Olen tilanteessa, jossa seurat ovat olennainen osa elämää. Kun ottaa huomioon muun ry-toiminnan ja jas lasten pkerhot, rluokat ja pkoulut, niin viikonloppu onkin jo täynnä.
Viestisi osoittaa tervettä mieltä, kun olet näitä alkanut pohtimaan!
Varmaa on, että vanhoillislestadiolaisuuteen sisältyy monia, perustavaakin laatua olevia vakavia Raamatun vastaisuuksia. Se on täällä näytetty toteen jo monta kertaa, kyse on vain siitä kuka haluaa kuulla. Jolla on korvat, se kuulkoon!
Ymmärrän, että tämä voi olla vaikea ja kivulias prosessi sinulle, mutta tahdon omalta osaltani kannustaa ja rohkaista. Epäilemättä Pyhä Henki on herättämässä sinua näkemään todellisuutta! Suhtaudu vakavuudella Pyhän Hengen nuhteisiin ja varoituksiin joita olet nyt tuntoosi saanut! Se on suurta armoa, että Jumala tahtoo avata silmiä ja herättää näkemään. Kaikille ei ole sitä armoa suotu, kuin mihin nyt olet tullut!
Olen varma yhdestä asiasta:
Jumala tahtoo sinun katsovan KRISTUKSEEN ja kääntävän katseesi pois ihmisten perinnäissäännöistä ja omatekoisista autuuden ehdoista!"
USKO HERRAAN JEESUKSEEN! NIIN (sillä tavalla) SINÄ PELASTUT!
On aika tavallista, että tämän palstan keskustelut ahdistavat. Tämä on ikään kuin ”seuratilaisuus”, missä kuka tahansa astuu puhujan paikalle ja pitää ”pienen puheen”. Kuulijat istuvat huppu päässä, kuulosuojaimet korvilla näkemättä ja kuulematta ”julistajaa” omassa kopissaan tietokoneen äärellä.
Puhe ilmestyy eteen ruudulle yhtäkkiä kokonaisuudessaan.
Alkaa vimmattu mietiskely;
- millä mielellä tuo on kirjoitettu, onko se feikki vai mikä
- kukahan tuo ihminen on
- onkohan hän samassa uskossa kuin minä
- kannattaako tuo sivuuttaa vai kommentoisinko sitä hiukan
- onpas tuokin juttu niin epäsiveellinen ilman minkäänlaista häveliäisyyttä kirjoitettu
- jne.
- jne.
Mitä tästä jää käteen ? Saako uskovaisen sydän evankeliumin lohdutusta niin kuin uskovaisten seuroissa saa, missä tunnetaan napin alta veljet ja sisaret ?
Tästä voisi kirjoittaa vaikka kuinka monta sivua, mutta en nyt ehdi.
Jatkakaa tästä …….
"Alkaa vimmattu mietiskely;
- millä mielellä tuo on kirjoitettu, onko se feikki vai mikä
- kukahan tuo ihminen on
- onkohan hän samassa uskossa kuin minä
- kannattaako tuo sivuuttaa vai kommentoisinko sitä hiukan
- onpas tuokin juttu niin epäsiveellinen ilman minkäänlaista häveliäisyyttä kirjoitettu
- jne.
- jne."
=> Terve ihminen mietiskelee kaikkein eniten sitä, onko siinä jotain perää, mitä sanotaan!
Normi vl näköjään mietiskelee vain sitä, "kuka sanoo, kuuluuko sanoja meihin?"...
Kiitoksia tähän mennessä vastanneille. Yön yli mietittyäni lisään hieman ja vastailen jo tulleisiin kommentteihin.
Voimakas otsikko harmittaa, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi :-((.
Kiitos vinkistä Lumijärven artikkeliin. Kaivan sen esiin.
Edelleen eniten kaipailisin keskustelukumppania (mieluiten vl), jolla olisi ollut tai on sama uskon perusteita koetteleva kriisi. Haluaisin kysyä juuri sinulta vl, miten selvisit? Olenko ainut?
Minulla ei ole mitään halua ns "kieltää uskoani". Kuten olen jo joskus aiemmin sanonut olen saanut kotoa ja vl-piireistä periaatteet, joihin kuuluvat perhe (vanhemmat, sisarukset, vaimo, lapset), rehellisyys, ahkeruus, uskon lahja, anteeksiantaminen ja saaminen, jne. Mitään en niistä vaihtaisi pois. Niistä ei voi koskaan olla liian kiitollinen. Toisekseen en edelleenkään usko, että ruoho olisi aidan takana vihreämpää (sorry vanha vaimo, toivottavasti ymmärrät).
Korostan edelleen, että kyseessä on omakohtainen psalmini eikä mikään arvostelu vl-piirejä kohtaan. Forumi voi olla väärä, mutta en tiedä parempaakaan.
Ymmärrän toki:) Enkä ole houkuttelemassa sinua "aidan toiselle puolen", vaan kertomassa, että uskosi "puhdistuu" kun mietit sitä enemmän, etkä vain tottumuksesta käy seuroissa. Silloin kaikki kuona ja ylimääräiset tahrat häviävät ja se tärkein, eli ydin jää jäljelle.
Haluan vain kertoa sinulle, miten minun järkkynyt uskoni murensi vl-liikkeen "imagoa" niin paljon, että sen aidan sisäpuolelle en enää tahdo tulla. Ja sen vielä haluan kertoa, että jos/kun pysyt vl-liikkeessä, älä sorru siihen syntiin, että meitä "ulkopuolella olevia" pitäisit eriseuraisena tai "uskottomana".
Ymmärrä Jumalan valtakunta sellaisena kuin se on Raamatussa. Monet kaltaisesi vl:t pitävät minuakin oikein uskomassa, vaikka en teidän seuroissanne käykään:) Sinulle jää siellä vl-joukossa kuitenkin ne lakihenkiset veljesi ja sisaresi riesaksesi ja heidän joukossaan et voi olla täysin vapaa, vaan sinun täytyy miettiä, mitä sanot ja miten ilmaiset mielipiteesi. Toivon sinulle muodostuvan lämminhenkisen ystäväpiirin siellä ja heidän kesken voit puhua sisimpiä ajatuksiasi pelkäämättä, että sinut tuomitaan heti väärähenkiseksi yms.
Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi sekä lämmintä ja rauhallista joulunodotusta. Jumala sinua siunatkoon:)
Mäkin ymmärrän sua, vanha vaimo. Oot tosi inhimillinen, kun meinaat ettei tartte kulkea niitten ryppyotsaisten vanhoillisten mukana. Mutta ootkos ajatellu, että vaellus vois olla vieläkin helpompaa? Musta säkin oot aika rajoittunut, kun kuitenkin meinaat, että on syntiä jne. Mulla ei oo mitään syntiä enää, kun uskon Jeesukseen. Mä en pitäis mitään lestadiolaisten opinkappaleita uskon ehtona, koska ne rajottaa mun mahdollisuuksia toteuttaa itseäni mm. seksuaalisesti. Kuitenkin mä tiedän, että Jeesus on mun elämäni Herra ja Kuningas. Mä en tuomitse ketään tai mitään vaan hyväksyn kaikki ihmiset ikuiseen elämään Jeesuksessa. Suosittelen sullekin :)
Kiitos rohkaisun sanoista. Saatan käyttää kohdallasi (tai muidenkin vastaavien) termiä epäuskoinen, mutta se tarkoittaa samaa kuin ei-vl. Eli siis kyseessä on vakiintunut termi vl-liikkeen ulkopuolella olevista. Toivottavasti et loukkaannu.
Jos taas esität kysymyksen, että pelastutko, niin siihen en vastaa, koska en pysty. Jotenkin tuntuu, että minulla riittää sarkaa kohdallani, joten jätän sitomisen tai päästämisen sanat muille.
uskon ei kuulu olla järjen asia, eikä sitä kannata ruveta liikaa pohtimaan,mutta jos on epäilyksiä, niin kannattaa puhua niistä ehkä myös jonkun perheen ulkopuolisen esim. puhujan kanssa.Tällaisilla sivuilla ei kannata liikaa käydä, tai usko horjuu väkisinkin. Seuroissa kannattaa käydä vaikka usko olisikin heikoissa kantimissa.
"uskon ei kuulu olla järjen asia"
hokema. auttaako paljon pohtijaa?
Älä hyvä ihminen usko täällä kirjoitettuja eksymisneuvoja. Nuo "pohtijat" eivät voi olla raittiisti uskomassa. Heidän pohdintansa osoittaa vain oman uskon hämärtyneen ja Jumalan lapsen arkuuden sormeilla evankeliumia hävinneen. Jos he olisivat täydestä sydämestään uskovaisia, heiltä kuuluisi vain armoneuvoja ja varoituksia kaikenlaisista eksytyksistä. Nyt he askaroivat jopa uskon perustuksia järkyttävien asioiden parissa. He raukat eivät tiedä mitä tekevät.
Evankeliumi on niin yksinkertainen, että tyhmäkin voi sen käsittää. Ja kun evankeliumi on uskottu omalle kohdalle, se avaa turmeltuneen mielen ymmärtämään Jumalan sanaa juuri sopivassa määrin, sen verran kuin on tarpeen, mutta ei liikaa, ettei mieli tulisi ylpeäksi. Jumalan lapsella on varaa tunnustaa sekin, ettei hän ymmärrä kaikkea, mikä taas herättää tämä maailman viisaissa vain halveksuntaa.
Olisihan se tosi ihme, jos tällä palstalla, jonne kaikilla on esteetön pääsy, olisi vain oikeita ja Jumalan sanan mukaisia kirjoituksia. Se oikea foorumi on edelleen Jumalan valtakunta, jossa on kaikki tiedon ja taidon aarteet.
Ottaako oman uskonelämän perustaksi:
A. Raamatun opetukset
vai
B. Rauhanyhdistyksen opetukset.
Siinäpä miettimistä!
A. jota B pitää kaiken opetuksen perustana.
pohdiskelen,usko ei ole järjen asa sanotaan. Kuitenkin tällä palstall vierailevan pitää olla uskossaan vahva.
Itse olen jo vuosia ihmetellyt tv kielteisyyttä,puolisoni kielsi joitakin vuosia sitten uskonsa ja osti TV.N tosin hän katseli siitä vain asiaohjelmat,nyt hän on uskomassa mutta asi jota ei ymmärrä on telkkari,hän ei koe siitä katselemiaa ohjelmia syntinä eikä voi ymmärtää kuinka jotkut voi päättää toisten puoles mitä itsekukakin katsellen pitää syntinä,telkkari jäi.
Täällä puhutaan paljon telkkarin vaaroista internettiin verrattuna,kyllä em tämä palsta,on epäilevälle paljon vaarallisempi kuin telkkari,se on totuus.
On aivan turha vedota johonkin nappuloihin ja muihin ei tarvi kuin lukea näitä kirjoituksia niin kyllä asiat järjellistää entisen uskon tilalle.
"A. Raamatun opetukset
vai
B. Rauhanyhdistyksen opetukset."
A ja B ovat hyvin kaukana toisistaan.
kun sanot et toivottavasti ajatukseni selkiintyvät.... Ota joku uskonveli taikka sisar ja keskustele asioista. ja keskustele myös tästä palstasta, ei sitä tarvi salailla. Eihän tämä palsta sinänsä synti ole. Kannattaa puhua juuri niinkuin ajatteleekin asioita, niin kyllä se Jumala johtaa ja auttaa selviämään vaikeidenkin asioiden keskellä, tarvitaan vain kuulevaa korvaa ja kätkevää sydäntä kun uskonystävien kanssa asioia pohtii.
kiinnostais tietää, mitä erityisesti ihmettelet.
"rakkauden neuvot" tähän asiaan tulevat kuin tykin suusta.
mutta kyllä Herra niihinkin antaa vastauksen, jos sitä uskossa anotaan.
Anokaa, niin teille annetaan.
Odottelinkin, että joku kysyisi tätä asiaa. Jätän kuitenkin vastaamatta. Toivottavasti et loukkaannu. Jätin kysymykset tietoisesti pois viestistäni.
Viittasin jo alkuperäisessä viestissäni mehemin avaukseen. Samoin viittaan marian avaukseen (taisi olla viikko sitten). Sieltä kumpuavat kysymykset, jotka mieltä askarruttaa.
Odottelinkin, että joku kysyisi tätä asiaa. Jätän kuitenkin vastaamatta. Toivottavasti et loukkaannu. Jätin kysymykset tietoisesti pois viestistäni.
Viittasin jo alkuperäisessä viestissäni mehemin avaukseen. Samoin viittaan marian avaukseen (taisi olla viikko sitten). Sieltä kumpuavat kysymykset, jotka mieltä askarruttaa.
Nimittäin, että Jumalan valtakunnasta löytyy, kaikki tiedon ja taidon avaimet.
Jos minä tunnen itseni heikokosi, en minä uskalla ulopuolelta Jumalan valtakunnan lähteä apua hakemaan.
Jumalan valtakunnasta kuuluu; tuttu, armas ääni, nääntyneelle sielulle, tämänkin saa kokea Jumalan lapsi Jumalan valtkunnassa.
Kaikki ihmistekoiset rakennelmat tulevat järkkymään kaikissa uskonsuunnissa kunhan menemme vielä jokusen vuoden eteenpäin. Jyvät erotetaan akanoista ja lampaat vuohista.
Luota Jumalan Sanaan, Kristukseen, älä ihmisten mielipiteisiin.
Tulee vaikeat ajat, ihmiset joutuu ahtaalle. Silloin tulee olla entistä lähempänä Jeesusta, Herramme. Rukoile Pyhän Hengen voimaa elämääsi, tartu Kristukseen entistä lujemmin, silloin ei ole hätää myrskyssäkään.
Siunausta elämääsi.
Olen tähän aikaan vuodesta kovin kiireinen, kuten varmaan moni muukin. Kirjoitan silti muutaman sanan koskettavaan avaukseesi. Vaikka eipä paljoa "viisautta" näissä asioissa ole jaettavaksi. Kysymyksiä siitäkin edestä.
Olen jo pitkään ollut uskoni kanssa aika vakaassa tilassa, jos niin voi sanoa. Mutta muistan hyvin tunteeni, kun aikoinaan erilaisten elämässä vastaan tulleiden koettelemusten ja muiden kokemusten seurauksena jouduin hengelliseen kriisiin. Muistan elävästi sen suoranaisen tuskan, mikä liittyi siihenastisten käsitysten uudelleenarviointiin. Siihen liittyi sellainenkin kausi, että olin todella "tiukkis".
Se kriisi kesti vuosia ja olin silloin esimerkiksi aika vähän tekemisissä toisten veeällien kanssa, muualla kuin seuroissa, koska voimat menivät niiden omien asioiden sisäiseen selvittelyyn. Onneksi minulla on viisas mies, joka tyynen rauhallisesti oli vierellä ja hätkähtämättä kuunteli kaiken.
En ole milloinkaan uskoani kieltänyt enkä edes harkinnut vl-liikkeestä eroamista. Tämä siion on minulle rakas, kaikesta huolimatta. Toivon sydämestäni, etten siitä koskaan eroon joutuisi.
Olen lukenut ja pohtinut, jutellut paljon eri ihmisten kanssa näistä asioista. Näkemykseni ei ole niin mustavalkoinen kuin ehkä täällä käydyn keskustelun perusteella voisi luulla. Täällähän käsittelen pääasiassa niitä asioita, jotka mieltäni vaivaavat, en niinkään niitä, jotka tuntuvat kalliilta ja hyviltä. Niitäkin on paljon.
Yksi periaatteeni on ollut, että menen aina seuroihin, tuntui miltä tuntui, joka ikinen viikko. Saan siitä voimaa, ennen kaikkea toisilta ihmisiltä. Joskus opetus ahdistaa niiltä osin, mitä täälläkin on ollut puhetta, mutta ajattelen, että se mikä on ihmisrakennelmaa, se ahdistaa. Itse uskomme ydin ei ahdista, vaan lohduttaa. Ja sekin sieltä on löydettävissä.
Sitä paitsi myös veeällien keskuudessa opetuksessa on erilaisia painotuksia. Minusta meillä on monia omantunnon miehiä nytkin saarnamiehen tai papin tehtävissä, jotka omalla panoksellaan saavat paljon hyvää aikaiseksi. Se tuntuu aivan tavattoman lohdulliselta. Jumalan lämmin ja ohjaava käsi tuntuu konkreettisesti keskuudessamme. Näkisin liikken tulevaisuuden ihan valoisana.
Kyllä tällä palstalla varmaan jokaisesta välillä tuntuu pahalta. Kaikkein eniten minua itseäni ahdistavat kuivan, kireän ja rakkaudettoman kuuloiset veeällät.
Mutta ikävää on lukea myös sellaisia ulkopuolisten kirjoituksia, jotka ovat ärhäkän kriittisiä, yläpuolelta ohjeistavia ja ymmärtämättömiä. Minusta näissä kahdessa mainitsemassani ryhmässä (lakihenkiset veeällät ja ymmärtämättömän kriittiset ulkopuoliset) ei ole muuta eroa kuin näkökulma.
Minun neuvoni Sinulle Tarsiger on, että jäitä hattuun! Ei tämän palstan kirjoitusten takia kannata kauheasti heilahtaa, suuntaan tai toiseen. Kyllä näistä asioista puhua kannattaa ja tämä palsta ei ole ainoastaan mahdollinen siihen tarkoitukseen, vaan suorastaan ainoa foorumi, jossa voimme vapaasti keskustella sydäntämme painavista asioista. Kaikenlaisia neuvoja voi kuunnella, mutta vain hyvät kannattaa ottaa onkeen. Ja sen tiedät loppujen lopuksi ja viime kädessä vain Sinä itse, mistä rakentuu se luottamus, minkä varaan voit elämäsi turvata.
Älä hätkähdä myöskään omia ajatuksiasi, kaikki mikä Sinussa on, on totta, eikä muutu kieltämällä muuksi. Asiat on kohdattava ja käsiteltävä jos haluaa rakentaa elämässään rehelliselle pohjalle.
Jokin uskon heikko lanka ja selvä johdatus minun elämääni on ohjannut. Kaikesta huolimatta se tuntuu luottamuksena ja turvallisuuden tunteena, onnellisuutenakin.
En oikein muuta osaa sanoa. Tämä oli varmasti sekava, kiireessä kirjoitettu vuodatus.
Ps. Minun uskoani on vahvistanut teidän muutaman uuden kirjoittajan ilmestyminen "eetteriin". Pohditte asioita riipaisevan rehellisesti, omakohtaisesti koetun tuntoisesti ja kohtikäyvästi.
Kiitokset rohkaisun sanoista Ma-ria. Kuten jo joskus sinulle kirjoitin, kirjoituksesi huokuu lämpöä. En kylläkään voi moittia kenenkään kirjoituksia, joka on kohdistanut sanansa minulle. Kiitokset myös heille kaikille vaikka en ole vastannutkaan.
Palstan merkityksestä sen verran, että kirjoitukset ovat toki saaneet minut pohtimaan asioita. Kuitenkin, kuten jo avauksessani sanoin, luen kirjallisuutta eri silmällä, keskustelen kotona, jne. En todellakaan kysymyksiäni muodosta pelkästään tämän palstan perusteella. Oikeastaan en tällä hetkellä suuremmalti murehdi palstalle esiintyvästä lakihenkisyydestä, saako-eisaa -väittelyistä, jne, koska omalla kohdallani on muutakin pohtimista. Toivottavasti ymmärrätte.
Tärkein asia ja ydinkysymys on , että pidät uskon Jeesukseen Kristukseen ja viihdyt mahdollisimman paljon rukouksessa ja Jumalan Sanan lukemisessa.
Pyhä Henki kyllä johtaa sinut kaikkeen totuuteen ja antaa voimaa kestää kilvoituksissa ja koettelemuksissa.
Marian kirjoitus oli mielestäni rehellinen ja
se henkii oikeata Henkeä.
Siunausta sinulle ja Marialle myöskin.
Olen jonkin verran lueskellut sinun kirjoituksiasi, ja ne ovat tehneet minuun vaikutuksen. Olet yllättänyt minut sillä, että rehellisenä ja kypsänä ihmisenä koet lestadiolaisuuden kodiksesi. Minulle on terveellistä huomata, että noinkin voi olla. Vastikään löysin toisenkin henkilön kirjoituksen, jonka kokemus lestadiolaisuudesta on vastaavanlainen. Hän on Niilo Rauhala.
Väistämättä minun on kysyttävä, miten sinä ja hän voitte kokea noin. Miten voitte tosissanne ajatella, että tämä seurakunta on Jumalan. Minulle sellainen on mahdotonta ja tulee olemaankin. Paras, mitä voin lestadiolaisessa opetuksessa nähdä, ovat yksittäiset totuuden jyväset, jotka usein tarjotaan vääristyneessä muodossa ja valheen kanssa yhteen kiedottuna. Myös käytännön kristillisyys puuttuu lestadiolaisilta minun kokemukseni mukaan. Ihmisten uskonnollisen ajatusmaailman ja uskosta kumpuavat teot olen nähnyt enimmäkseen kielteisinä.
Mutta olin kysymässä, miten sinä ja Niilo Rauhala olette mahdollisia. Vastaus, joka tulee mieleeni, on erilainen historianne ja kokemuksenne lestadiolaisuudesta. Teillä on ehkä ollut ympärillänne sydämen kristittyjä lestadiolaisia, jotka ovat siirtäneet teille turvallisuuden ja muun hyvän. Kuten sanoin, sellaisia sydämen kristittyjä olen itse varmuudella tavannut tähän mennessä vain kaksi. Ja minun on nyt myöhäistä mieltää teidän kotianne omakseni...
rehellistä ja vl-fraaseista riisuttua ihmisen pohdintaa elämän aaltojen syleilyssä.
Niin, minä en ole uskovaisesta kodista, mutta jo lapsena tunsin kaipuuta tällaseen... ja olisin halunnut löytää Jeesuksen. Muistan kuinka surullinen oli noin 10 vuotiaana, koska koulun oppikirjoista sain lukea, että Jeesus on kuollut ristillä.
Minä tunsin sydämmessäni surua siitä, ja olisin halunnut olla Jeesuksen seurassa. Mutta kun Jeesus oli kuollut, niin en voinut.
Koska kävin lapsena monen eri hengellisyyksien pyhäkoulua ja se aiheutti ristiriitaa, koska en tiennyt mikä usko on oikea usko. Niin, ruokoilin siis, että Jumala näyttäis minulle, mikä on se oikea.
Muute haluan sanoa lapsuuden kritityille, että HUOMIO !!! oikein isoilla kirjaimilla.
Että he eivät luulisi, että se on niin yksinkertaista, että jos uskon jättää, että sieltä tullaan takasin, sitten kun on kyllästynyt niihin tämän maailman hengellisyksiin , tai tähän maailmaan.Ei tulla! Uskallan näin sanoa. Se on sellasta viidakkoa, niiden eri uskontojen kanssa, että ei tulla omilla voimilla.
Minulla oli myös jonku aikaa samanlainen kausi, kuin sinulla. Ja kielsin uskoni. Mutta voin niin huonosti Jumalan valtakunnan ulkopuolella. Että oli pakko tulla takasin. Ja kiitän siitä Jumalaa, että pääsin takasin.Nyt tiedän, että vaikka satais tulta ja tulikiveä, en halua koskaan enää kieltjän paikalle joutua.
Olen täälläkin välillä tuntenut heikkoutta; Mutta onneksi toiset Jumalan lapset ovat vahvistannet ja joku oikein chatissakin vahvistanut,siis varta vasten täältä tullut minua varten chattiin. Ja on puhunut minun kanssa kahden kesken. Mutta myös chatissakin on sellasia. (Ja minullakin on oma mies uskovainen).Tämä jos mikä on sitä Jumalan lasten rakkautta, tämä yhteys, hengellinen siis... Että he eivät silti ole jättäneet, vaan muistavat minua vieläkin ja rakastavat.
Sillä rakkaus on suurin...
Haluaisin tietää???
joukko Kristuksen päälle uskovia ihmisiä, jota myös tällä ajalla myös vl:ksi kutsutaan.
Mutta se on vaan ihmisten antama nimi oikealle Raamatun mukaselle sille ainoalle oikealle uskolle.
>>sille ainoalle oikealle uskolle.>>
Älä höpötä! Teet itsesi vain naurunalaiseksi.
mitäs mieltä muut Vl:t ovat tästä? Antaakaapas kommenttia, oletteko samaa mieltä Kickin kanssa?
Olen ollut täystyöllistetty joulukiireiden kanssa, enkä ole poikennut palstalla moneen päivään. Täältä löytyi nyt parikin viestiä Sinulta, jossa viittaat minuun.
Mukavaa, että kirjoitukseni ovat tulleet taholtasi ymmärretyksi. Olen valinnut linjan, että kirjoitan ajatuksiani tänne täysin sensuroimatta, vaikka siinä tiettyjä ongelmia onkin. Ajattelen kuitenkin, että täälläkin olemme kaikki ihmisiä ja tavallaan yksin jokainen näiden elämän perimmäisten kysymysten kanssa. Kuoleman hetkellä emme saa ketään mukaamme "takuumieheksi", vastaamme yksin elämästämme.
Olen pelännyt vähän, että avoimuutta käytettäisiin täällä väärällä tavalla hyödyksi, vahingoittamisen aseena. Sitä en halua, en ole ollenkaan halukas tarpeettomasti mustamaalaamaan vanhoillislestadiolaisuutta jossa näen paljon hyviä ja arvokkaita asioita. Mutta on myös osoittautunut, ettei sellaista ole tapahtunut. En ole huomannut kenenkään riekkuvan sanomisteni kanssa. Siitä kiitos kanssapalstalaisille. Arvostan sitä todella.
Ikävää, että Sinulle on muodostunut vanhoillislestadiolaisuudesta noin negatiivinen kuva. Uskaltaisin sanoa, että Sinulla on ollut huonoa säkääkin mukanasi.
Minusta veeällien uskonnollisuuudesta kumpuaa itseäni puhuttelevaa käytännön kristillisyyttä. Meillä esim. Jumalan kymmenen käskyä pidetään suuressa arvossa käytännössäkin. Vl-ihmiset ovat tunnontarkkoja.
Minun ympärilläni on todellakin aina ollut lempeitä sydämen kristittyjä, ei minulla ole vaikea uskoa, että Pyhä Henki on keskuudessamme.
Sen sijaan suurimpana vl-kristillisyyden tämänhetkisistä ongelmista näkemäni lakihenkisyys johtaa tulkintoihin, jotka eivät kestä kaikkea tarkastelua. Siitä nouseva puolustautuminen aikaansaa myös omituisen kireätä ja kristityn vapauden kanssa ristiriidassa olevaa asennoitumista. Minusta sellainen on syntiä siinä kuin kaikki muukin synti. Parannuksen paikka.
Näistä puheista on kyllä tullut luntakin tupaan, kuten varmaan kaikki palstaa huolellisemmin lukeneet ovat huomanneet. Jotkut vl-veljet tai -sisaret pelkäävät, että pidän halpana tätä uskoa noin puhuessani. Minusta se on päin vastoin. Pidän tätä uskoa liian arvokkaaana siihen, että antaisin ison osan mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Tai että kanssaihmistä peläten tekeytyisin joksikin, tai oman nuhteettoman kristityn maineeni kiillottamiseksi. Nimittäin rehellisesti en voi noihin tulkintoihin yhtyä, uskoni kautta en asioita tuollaisin painotuksin ymmärrä. En yhtään ihmettele, että ulkopuolisetkin niistä niin suurta mekkalaa täällä käyvät.
Sekä Jeesuksen että oppi-isämme Lutherin tärkein tehtävä oli puhdistaa uskoa tapaorjuudesta. On kysymys isosta asiasta. On hyvin lähellä se ajatus, että itse pidän vääränä opettajana ihmistä, joka puolustaa elämäntapaa autuuden ehtona, tavalla tai toisella.
Toisaalta, sekin on tosiasia, että ihminen ei oikein ole kykenevä ymmärtämään asioita, joita ei itse ole kokenut. Usein tarvitaan jonkinlainen kriisi jotta ylipäätään tulee pohtineeksi syvällisemmin elämänsä itsestäänselvyyksiä. Ei se minusta mitään tahallista valheellisuutta ole.
Tiedän sen itsestänikin, vielä kymmenen vuotta sitten ahdistuin kovasti kritiikistä veeälliä kohtaan. Ja pidin esim. opiskelupaikassa kiivaita puolustuspuheita kun joku naureskeli näille elämäntavoillemme Taivaaseen pääsyn ehtoina. Muistan elävästi kuinka pahalta se tuntui, siinä rukoili vaan suuhunsa sopivia sanoja jotta jotenkin saisi homman kotiin puhutuksi.
Tarvittiin monta tiukkaa paikkaa elämässä ja vaikea hengellinen kriisi että ylipäänsä uskalsi kuunnella mitä kritisoija sanoi. Että saattoi olla näkemättä jokaisessa sellaisessa vain sielunvihollisen lähettämän eksyttäjän.
Nykyisin olen taipuvainen ajattelemaan, että ulkopuolisetkin kanssaihmiset ovat kysymyksineen useimmiten hyvin vilpittömiä. Toki ihan ehtaa asenteellisuutta ja ahdaskatseisuuttakin saa osakseen, mutta siihen on helppo suhtautua.
Lopuksi. Oli suuri kunnia (vaikkakin lähempää tarkastelua kestämätön) tulla verratuksi erityisesti ihailemaani Niilo Rauhalaan. Hän on yksi niitä ihmisiä, jonka olemassa olo antaa minullekin voimia. Viisas mies.
Kuvani vanhoillislestadiolaisuudesta on kyllä aivan realistinen. Rehellisiä ja ajattelevia sydämen kristittyjä on siellä pieni vähemmistö. Tarkoitan nyt sellaisia ihmisiä, jotka kriisien jälkeen ovat oikeasti löytäneet uskonsa ja jotka eivät ohjaudu ulkoa.
Sinun myönteisempi kuvasi johtuu varmasti siitä, että samankaltaiset ihmiset vetävät toisiaan puoleensa. Ehkä sinulla on myös ollut tavallista parempi säkä.
Tarsiger, minullakin on nyt näitä Joulukiireitä vapaa-aikanani, joten en pysty keskittymään tässä kuten tahtoisin.
Älä pelkää, Tarsiger, uskosi menettämistä. Erota se mikä järkkyy: kun uskontavat järkkyvät ei se tarkoita uskon järkkymistä. Jos tunnet, että uskontapojesi järkkymisen lisäksi myös uskosi järkkyy, älä pelkää sitäkään.
Sinä etsit Jeesusta ja Hänen totuuttaan. Et sinä etsi maailmaa ja sen huvituksia. Jopa minä, sinua tuntematon, huomaan sen kirjoituksistasi, joten kuinka paljon enemmän ja aivan täydellisesti Jumala sen tietääkään!
Sinä etsit Jeesusta ja Hänen totuuttaan ja Jeesus näkee tuon sydämesi asenteen: Hän tietää paremmin kuin sinä itse, että sinä et ole etsimässä maailmaa, vaan Häntä. Kyllä Hän pitää sinusta kiinni tällä tielläsi ja johdattaa sinua koko ajan, nytkin.
Mikään uusi ei synny ilman raskausajan kipuja ja iloja ja ilman synnytystuskia. Hengellinen uudistuminenkaan ei synny ilman raskausajan kipuja, iloja ja synnytystuskia.
Kun koet niitä tuskia, et ymmärrä olevasi Herran johdattamassa uudistumisessa, vaan pelkäät menettäväsi Hänet.
Ei Herra sinua irti päästä, joten älä pelkää! Hän uudistaa sinua, koska olet antautunut Häntä etsimään. Hän näkee sydämesi asenteen, siksi sinulla ei ole hätää.
Oletko särkymässä oleva saviruukku?
Jos olet, niin silloin sinä saat vielä kokea sisämmässäsi ihmeitä, vaikkei se nyt siltä sinusta tunnukaan. Sillä Jeesuksen läsnäolo ja armo käyvät suureksi siellä, missä ei ole enää suurta uskoa, vaan särkynyt ja nöyrä mieli. Siellä on Jeesuksella tilaa. Kun sinä olet heikko, silloin on Jeesus väkevin. Se on Jumalan suuri siunaus, jota ei itse voi nähdä omassa elämässään silloin, kun on heikkona. Sen ymmärtää sitten jälkeen päin.
Jeesus tuntee sydämesi asenteen. Hän tietää sinun etsivän Häntä ja Hän johdattaa sinua. Ole sinä vain valmis kulkemaan niitä teitä, joihin Hän vie sinua, vaikka ne tiet olisikin sinulle ennalta arvaamattomia. Luota Jeesukseen.
(Minulla ei ole mitään valtuuksia saarnata täällä Jumalan Sanaa sellaisella Jumalan antamalla auktoriteetilla, kuin useille muille on ilmeisesti siihen Herra ja seurakunta valtuudet ja siunauksen antanut. Minulla ei ole hengellistä viisautta, eikä suurta uskoa. Minulla on vain Jeesus ja luottamus siihen, että Hän on lähelläni ja johdattaa minua koko ajan kuten on aina aiemminkin johdattanut. Älä siis lohduttaudu sanoillani, äläkä niihin usko, jos tuntuu sydämessä, että kirjoitukseni on vääränlaista. Jumalalla on meille omat persoonalliset tiemme johdattaa ja johdatuksessaan Hän ottaa huomioon erilaisuutemme. Sinulla on ihan oma tiesi. Luota vaan Jeesukseen, sillä olet Hänen johdatuksessaan)
Minulle myös on antanut paljon kirjoituksissaan usea mainitsemasi kirjoittaja ja heidän lisäkseen muutama muukin.
Kiitos heille ja sinulle.
On totta, että vanhoillisuutta on vaikea järjellä ymmärtää ja varsinkin iän karttuessa on entistä vaikeampi muille perustella omia käsityksiään. Olen itse sitä mieltä, että vanhoillisten monet käsitykset ovat ikään kuin perinnettä. On keinoja, joilla pidetään yllä alakulttuuria.
70-luvulla vallanhaluiset ihmiset pääsivät käyttämään sideavaimia. Kyseessä on pimeä jakso vanhoillisuuden keskuudessa. Toisaalta kuulin väitteen, että juuri noihin aikoihin vanhoillisuus kasvoi ulkoapäin enemmän kuin viime vuosikymmeninä.
Kaikesta huolimatta silloinkin Jumalan valtakunta varmasti oli vanhurskautta, iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä. Monen omatunto on keventynyt, kun on saanut uskoa syntinsä anteeksi. Kun sen on yhä uudelleen saanut kokea, tuntee rakkautta uskovaisia kohtaan, vaikka ei aina kaikkea ymmärtäisikään.
Kyllä minä sen uskon, että sitä voi välillä mennä ihmisenä vikaan, siis Jumalan valtakunnassa. Mutta vaikka tuliskin myrskyjä, uskoa ei pitäsi jättää sittenkään. Koska joskus myös usko koetellaan. Ja näiden myrskyjen aikana näkyy, millä paikalla on itsekukanenkin. Näin minä uskon.
Se on se nöyrä sydän silloinkin tärkeä, ja että ei unohtais, että omilla voimilla ei jaksa.
Kuinka monille on käynyt, että on eksynyt, kun on luottanut omiin voimiin, ja viisauteen.
Jumala varjelkoon, että ei koskaan joutuis tälle paikalle,että jättäis uskon, vaikka mitä tapahtuis.
Tuo on tuttua, mitä kirjoitat. Jossakin elämänvaiheessa muutama vuosi sitten sain sysäyksen ryhtyä kyseenalaistamaan uskomuksiani. Rakennelma rysähti kuin korttitalo. Huomasin esimerkiksi, että "uskoni" oli ollut vain uskoa lestadiolaisuuteen. Jumalan kanssa sillä ei ollut mitään tekemistä.
Prosessi jatkuu edelleen. Vasta nyt koen, että minulla alkaa olla joitakin edellytyksiä jumalasuhteeseen. Lestadiolainen usko oli yksi este henkiselle ja hengelliselle kehittymiselleni. Toki muitakin esteitä on ollut.
Vanhoillislestadiolaisissa opetuksissa näen tällä hetkellä hyvin vähän sellaista, mitä voisin sanoa totuudeksi tai pyhästä hengestä lähtöisin olevaksi. Tosin näkökulmani voi vielä muuttua ja voin löytää kuonan alta jotain jumalallistakin.
Vanhoillislestadiolaisuuteni on nykyään sitä, että pidän normien vastaisen käyttäytymiseni piilossa ja sanon uskovaisille Jumalan terve. Jos minunlaiseni henkilön kanssa keskusteleminen tuntuu sinusta tarpeelliselta, voin antaa sähköpostiosoitteen.
Kiitokset mielenkiintoisesta viestistä. Jotenkin omalta osaltani koko aloitukseni perustui siihen pelkoon, että en joutuisin tilanteeseen, jossa olet. Kuten jo mehemille vastasin, minulla on yhä edelleen voimakas halu löytää paikkani vl-yhteisössä ilman että rakennelmassa (päässäni) on liikaa liikkuvia osia. Toivottavasti ymmärrät :-).
Tämä viestisi saa minut ajattelemaan asiaa, jonka olen jo lähes unohtanut: minäkin pelkäsin entisessä elämässäni hirveästi sitä, että joutuisin tähän tilanteeseen jossa nyt olen! Ja nyt kun olen tässä, oloni on hyvä. Olen löytänyt vapauden, jollaista en ennen voinut kuvitellakaan.
Uskon, että aikanaan sinäkin löydät oikean paikkasi. Maria-nimisen kirjoittajan viesteistä olen oppinut, että rehellisenkin ihmisen hengellinen koti voi olla vanhoillislestadiolaisuus!
Koska viittasit mun avaamaani keskusteluun, haluan kertoa vielä jotakin itsestäni. Saat aineksia minua koskevalle lähdekritiikillesi ;-). Toisaalta tässä kirjoituksessa on asioita, jotka olisin ehkä muutenkin tuonut esille jossain vaiheessa.
Olen viimeisen 20 vuoden aikana itse niin tottunut elämään sekavassa tilanteessa, etten osaa pitää sitä kummallisena. Toki tajuan, että Jumala ei ole ehkä tarkoittanut ihmisen elämää tällaiseksi. Nämä asiat ovat varjostaneet minua liian kauan. Tämä palsta on yksi pieni askel tiellä, jonka päässä toivottavasti löydän rauhan, vapauden ja ilon.
Oma kehitykseni johti noin 4 vuotta sitten niin pahaan kriisiin, että jouduin lähes epätoivoon. Silloin menin yhtenä sateisena heinäkuun iltana erään toisen vl:n luokse, ja kerroin mitä kuuluu. En muista tarkkaan, mistä puhuimme, mutta luultavasti kerroin hänelle, että en oikeastaan voi rehellisesti varmuudella uskoa mihinkään, mihin minun pitäisi uskoa kristittynä tai vl:nä. Mun oli vaikea sanoa sitä, koska ajattelin että se johtaa automaattisesti tuomioon. Tiesin kyllä, että tuo keskustelukaveri oli ymmärtäväinen, mutta kyse olikin tavallaan siitä, että minun oma siihenastinen uskoni tuomitsi minut helvettiin. Siis se, mitä todellisuudessa ajattelin, oli siihenastisen uskoni mukaan epäuskoista, epäkristillistä, väärähenkistä, vääräoppista, "yleishengellisyyttä", agnostisuutta, "opin tuulten heittelemänä olemista", hengellistä "epäraittiutta", tai jotain muuta joka merkitsee että ihminen ei ole Jumalan lapsi.
Siinä vaiheessa olin siis jo edennyt niin pitkälle, ettei kyse ollut pelkästään joistain yksittäisistä vl-opeista tai -elämäntavoista ("perhesuunnittelu on syntiä"), vaan kyse oli ns. peruskristillisistäkin 'itsestäänselvyyksistä' ("Raamattu on totta"). Tavallaan koko se ajatus, että voin tietää mikä on oikea oppi, oli murtumassa.
Tuo ihminen sanoi minulle, että saan olla kuitenkin Jumalan lapsi. En heti uskonut sitä, mutta seuraavan vuorokauden aikana jotain tapahtui. Koska olin ollut kuilun partaalla, tartuin tuohon ainoaan oljenkorteen: aloin uskoa, että saan olla Jumalan lapsi ilman opillisia ehtoja, ts. saan olla Jumalan lapsi riippumatta siitä miltä asiat minusta näyttävät, eikä minun tarvitse teeskennellä että ne näyttäisivät joltain muulta. Se tuntui hurjan vallankumoukselliselta ja hienolta.
Olen nykyään jossain suhteessa radikaalimpi kuin monet niistä ulkopuolisista, jotka täällä arvostelevat vanhoillislestadiolaisuutta. Minua ei esimerkiksi viehätä sellainen ajatus, että vaihtaisin vl-tyyppisen puhdasoppisuuden (Kristus-Raamattu-Seurakunta) jonkin muun suunnan puhdasoppisuuteen (Kristus-Raamattu-Tunnustuskirjat, tms). Luulen, että joutuisin ojasta allikkoon. Minua ei myöskään viehätä ajatus, että korvaisin vanhoillislestadiolaisen seurakuntaopin ("Uskovaisia ovat lapsuuden uskossa olevat ja ne, jotka ovat uskoneet Jumalan lasten saarnaaman evankeliumin") johonkin väljempään mutta yhtä täsmällisen näköisesti määriteltyyn seurakuntaoppiin ("Uskovaisia ovat ne, jota uskovat Jeesukseen vapahtajanaan"). Minusta objektiivinen seurakunnan määrittely on alkanut tuntua tarpeettomalta. Subjektiivinen seurakuntayhteys on se, mitä toivoisin itselleni: Että on tai olisi aina pari ystävää, joille voin purkaa sydäntäni ja kuulla sellaista inhimillistä ja hengellistäkin lohdutusta, johon niin sanotusti omatunto tyytyy. Ja että olisi sellainen vähän isompi piiri, jossa voin vapaasti harrastaa uskonnonfilosofiaa tai muuta inhimillistä ajattelutoimintaa. (Ja mulle on kyllä tärkeää se yhteisöllisyys, jota vl:ssa on; mutta en ole varma, onko se laadultaan hengellistä.) Samaan tapaan hahmotan nykyään muitakin oppeja; en ole tässä kylläkään niin pitkällä, että olisin varma mitä ajattelen mistäkin asiasta. En ehkä halua niin pitkälle päästäkään.
Joskus minusta tuntuu, että näissä keskusteluissa, joita täälläkin käymme, on kyse muustakin kuin vl:n tai jonkin muun uskon oikeellisuudesta. Kyse saattaisi olla jostain yleisestä aatehistoriallisesta murroksesta, jonka takia meille syntyy tarve kielellistää uskonasiat uudella tavalla. Uusi kielellistäminen ei välttämättä tarkoita, että usko muuttuu, vaan voi olla jopa niin, että uskon säilyttämiseksi tarvitaan uutta kieltä. Mutta ei enempää tästä... tulis liian pitkä stoori.
Hyvää joulua,
veljesi Mehem
Olen mykistynyt!
Ainut negatiivinen asia oli, että viestisi analysointi vie aikaa. Varsinkin kun tunnistan itseni niin monessa kohtaa.
Ehkä olen prosessini alkutaipaleella, mutta perinteiset kyllä-ei, saa-eisaa asiat ovat jääneet pois tai tulleet täysin epäolennaisiksi. Samoin eri uskonsuuntien (vl:t muiden mukana) väittely tuntuu turhalta. Toisaalta en edelleenkään usko, että mistään muusta uskonnollisesta yhteisöstä löytäisin parempaa kotia itselleni. Edelleen haluaisin, että löytäisin oman paikkani vl-yhteisössä ilman, että epäilisin liikaa. Se lohduttaa, että sinäkin selvisit.
Kiitokset viestistä ja hyvää Joulun odotusta,
veljesi tarsiger
Toivottavasti viestistäni ei tullut sellainen vaikutelma, että olisin nyt jotenkin selvillä vesillä tai onnellinen. Tuo tapaus josta kerroin, oli mulle kylläkin murros- tai taitekohta; ennen sitä en olisi uskaltanut kirjoittaa sellaista kuin olen täällä kirjoittanut. Mutta joskus pelkään etten koskaan toivu kunnolla. Toivotaan parasta, meille kaikille. :-)
Minun piti jo jäädä joululomalle tältä palstalla, mutta vastaan vielä.
Kirjoitin oman aloitukseni pienessä tuskassa. Jos olisin kirjoittanut sen aamulla, niin sävy olisi ollut erilainen. Kuitenkin, kun vertaan sitä sinun taitekohtaan, tilanne tuntui tutulta.
Kuinka suuri se tuska oli on vaikea arvioida. Tältä palstalta ensimmäistä kertaan elämäni aikana löysin ) kirjoittajia (vl-myönteisiä, jotka uskaltavat tarkastella kriittisesti liikkeemme käytäntöjä ja jopa uskon perusteita), jotka ajattelevat samalla tavalla kuin minä. Itsellänikin on ollut pitkään taka-alalla kysymyksiä, joita en ole voinut esittää. Nytkään en esittänyt niitä, vaan toin tietyn tuskani esiin. Ja sain todella mukavia vastauksia. Kiitos kaikille vastanneille.
Tilanteeni ei oikestaan ole helpottunut yhtään. No en oikeastaan odottanutkaan, että avaukseni sitä toisi. Sainpahan purkaa tuntojani. Liikaa kysymyksiä ja liian paljon menetettävää. Mihin tämä johtaa sitä en tiedä. Voihan se olla, että aika parantaa haavat.
"En tiedä, oletteko olleet moisessa tilanteessa ja miten olette selvinneet."
Ajauduin vuosia sitten uskonnolliseen kriisiin. Jotenkin tunnistin noita tuntemuksia mitä kirjoittelit. Kriittiset ajatukset alkoivat vyöryä mieleeni epätavallisen massiivisesti päälleni. Epäilin kovasti uskon perusteita, joita minulle oli lapsuudesta asti istutettu. Kyseenalaistin. Kyseenalaistaminen oli ollut pienmmällä liekillä jo vuosia, mutta enemmän haudontatilassa.
Jumalaan uskoin ja Jeesukseen, syntien anteeksiantamiseen ja armoon, mutta melkeinpä koko lestadiolainen raamatun tulkinta ja perinne alkoi hiertää enemmän ja enemmän mieltäni. Kävin kyllä seuroissa, olin uskovaisten kanssa tekemisissä ja ystäväni tiesivät ajatuksistani. Opiskeluni olivat miltei pysähdyksissä. En voinut työntää mieltäni ajatuksia, joiden pääpaino oli lestadiolaisen raamatun tulkinnan oikeellisuudessa ja omassa suhtautumisessa siihen. Olin puolisen vuotta hyvin mietteliäässä ja välillä hiipuvissa ajatuksissa, mutta jotenkin sen vaikean ja hidastempoisen jakson aikana usko omakohtaistui. Olotila ei ollut helppo, eikä selkeä. Uskoni muuttui paljonkin. Luovuin syyllisyydestä, jota olin tuntenut lestadiolaisesta yhteisöllisyydestä ja siihen sulautumattomuudestani. Minua välillä ärsyttikin se oma ajattelu ja samojen asioiden päässä pyörittely. Lopetin tosiasioiden kieltämisen ja ajattelin rehellisesti miten todella uskoin. Kyseenalaistamisen prosessi jatkui vuosia. Jätin liikkeen vuosia myöhemmin hyvin kitkattomasti.
Olin liian rehellinen ja avoin luonteeltani elämään lestadiolaisyhteisössä (en tarkoita tätä piikiksi lestadiolaisille). Koin että todelliset ajatukseni eivät sopineet liikkeen viralliseen linjaan kovin sulavasti, ei vähiten syntyvyyden säännöstelyyn suhtautumiseni vuoksi.
Suhde lestadiolaisuuteen on jäänyt kohtuullisen neutraaliksi. Silloin tällöin saan pieniä naisasiapuuskia ja ärsyynnyn liikkeen ehkäisykannasta naisten puolesta, vaikka reaktiossani ei mitään järkeä olekaan. Muistan kuinka kamalaa oli kasvaa naiseksi niiden etukäteispaineiden alla. Minulla on edelleen paljon ystäviä ja sukulaisia lestadiolaisuudessa. Olen paljon tekemisissä lestadiolaisten kanssa ja seuraan liikkeen touhua läheltä. Takaisin en ole juurikaan kaivannut. Joskus kaipaan seuralauluja, mutta jos ikävän puuska iskee, menen käymään kirkkoseuroissa. Olen selvinnyt tasapainoiseen, tavalliseen ja rehelliseen elämään. Arvoni ovat kristilliset, mutta eivät lestadiolaiset.
Uskoa tarvitaan sinapinsiemenen verran.
Minä olen näitä samoja asioita miettinyt. Voiko tällainen piskuinen lauma olla oikea joukko? Vielä en ole keksinyt perustetta sille, ettei juuri tämä voisi olla. Muista joukoista (joita toki katselen ulkopuolelta) en voi samaa sanoa. Raamatun tuntomerkit täsmäävät. Oppi täsmää. Seurakunnissa on rakkautta.
Mutta miksi uskovaisten joukko ei ole täydellinen? Miksi tarvitsee keskustella siitä, minkä väriset hiukset kenelläkin on? Miksi rakkaus aina välillä rikkoituu? Ehkä siksi, että ihminen ei ole täydellinen. Oliko alkuseurakunta täydellinen - eipä tainnut olla.
Alkuseurakunnan aikana kiertelevät köyhät miehet ja naiset seurasivat Herraansa. Heillä ei ollut paljon muuta, mihin sydäntänsä kiinnittää. Ei tainnut monella olla omaisuutta, ei virallista asemaa (enää), ei mitään muuta. Siltikin saivat kiistaa keskenään. Tänä päivänä meillä on paljon muutakin. Tulee mukaan uusia kiusauksia. Ihmekö, jos seurakunta ei edelleenkään ole täydellinen?
Onneksi sinapinsiemen vertainen usko riittää.
Huomasin jo alusta asti, että tämä palsta voi vaarantaa uskon, ellei tätä lue erittäin kriittisesti ja tarkastele tätä nimenomaan uskon kautta.
Ei tässä passaa ruveta järkeilemään, silloin menettää kalliin lapsen uskon.
Toivon ,että jaksat pysyä uskomassa.
Siunattua joulua Sinulle ja perheellesi!:)
että, turvallisempaa on kulkea seuroissa ja Jumalan lasten joukossa kuin yleensä edes viettää aikaansa Internetin keskustelupalstoilla, no, sehän jo tiedetäänkin...
ja Jumalan lasten yhteys ja rakkaus on tärkeää ja että vain heidän joukossa pääsee perille.;)
on hyvä itse kunkin miettiä, lepääkö oma usko Joulun Lapsen ja Raamatun totuuksien varassa vai rauhanyhdistyksen saarnojen varassa.
tapahtuu oikein kun muistamme seimen lasta ja otamme sen vastaan omakohtaisella uskolla.
Mutta myöskin jos joulun aikaan on seuroja, käymme rauhanyhdistyksellä joulu-tai tapaninpäivä seuroissa saamassa saarnojen kautta vahvistusta
tälle uskolle. Sitä sielumme kaipaa .
että kun tulee tänne ja on uusi, säikähtää tätä sekvauutta täällä.
Mutta on hyvä että uskalsit minun tavoin puhua tästä. Minustakin tunuti, että jos se paha paikka on maanpäällä niin se varmaan on netissä.
Olin ahdistunut minäkin, enkä tiennyt ensin miten osais suhtautau näihin asioihin. Ja olin aina puoltustautumassa.... Kaikki tuntuui tosi sekavalta täällä ensin.
Nyt kun on mennyt vähän aikaa, ja olen uskaltanut puhua tästä uskovaisten kanssa, siis tässä samassa uskossa olevien kanssa, on tuntunut helpommalta..
Täältäkin palstalta on eräs käynyt chatissa puhumassa minun kanssa, koska olin niin ahdistunut tästä kaikesta ja olen tosi onnellinen siitä, että hän niin paljon välitti minusta, että tuli sinne. Ja muitakin muistan ilolla jotka ovat minun kanssa puhuneet yksityisesti tästä väsymyksestä. Se jo tuntui paremmalata että sai puhua, ja joku kuunteli, ja tunsin että en ollut yksin.
Siitä väsymyksestä johtui varmaan, että minullakin tuli ylilyöntejä ensin täällä.
Tuskin olisin jaksanut tulla takasin, jos täällä en olis löytänyt vl:iä jotka ovat kanssani. Siis uskon veljiä ja sisaria, tässä samassa uskossa.
"käymme rauhanyhdistyksellä joulu-tai tapaninpäivä seuroissa saamassa saarnojen kautta vahvistusta tälle uskolle."
1) uskolle Jumalaan
vai
2) uskolle vanhollislestadiolaisuuteen?
Ensimmäinen usko vie ihmisen aikanaan kirkkauden majoihin viettämään iäisyyttään Jumalan taivaaseen. Toinen usko vie ihmisen aikanaan...???.
Valmiiksi pureskeltu usko ei mielestäni ole oikeaa uskoa, uskontokunnasta riippumatta.
Kun ITSE haluaa löytää vastauksia elämän tarkoitukseen, niin silloin löytää vankan pohjan uskolleen.
Omasta mielestäni ns. rajatieto on lähimpänä totuutta.
seiso omilla jaloillasi kovaa voi olla mutta ota rauhallisesti
yksin uskosta, yksin armosta, yksin kristuksen tähden.
rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi
...ja kaikista suurin on rakkaus...
Ei maailmalta voi sulkea silmiään. Kuinka voisi? Ota armo sydämeesi ja jeesus rinnallesi. Ei silloin tarvitse pelätä oikeita tai vääriä valintoja. Pelko on aiheellinen ainoastaan, jos toimit vastoin sydäntäsi. Torjut Jeesuksen ja annat synnin viekoitella.
Kukaan ei pelastu sen tähden, että kuuluu johonkin ryhmään. Saat olla huora tai veronkantaja. Se ei tee sinusta sen vähä arvoisempaa Jeesuksen silmissä. Ei ihmisen tehtävänä ole tuomita. Ihmisen tehtävänä on rakastaa toista kuten laupias samarialainen teki.
Harvat meistä siihen pystyvät. Ylennämme itsemme uskomme tähden. Olemme ihmisiä kaikki. Ei Jeesus meitä hylkää. Saatammeko mekään niin tehdä?
Haemme tarkoitusta elämällemme. Ei uskoa tarvitsisi ottaa jatkuvan tarkastelun alle. Sen pitäisi olla läsnä aina ja kaikessa. Miettimättä ja tiedostamatta. Kuten lapsilla! Ei lapset pohdi syntiä vaan ovat viattomat. Armosta mekin pelastumme. Emme ansiosta.
vai ei lapset pohdi syntiä.viattomina?
et ole kuule valvonut kuusivuotiaan lapsesi vieressä kun hän heräilee kauhuun.
helvetinpelkoon ja näkee sielunvihhollisen kun silmänsä ummistaa.
ei se ole uskoa joka on mennyt lapsen sydämeen isältä ja äidiltä.
se on uskontoa.
ja siitä on riuhtaistava itsensä ja lapsensa irti.
todellinen usko jalokivi jää.
vaikka riuhtaisee itsensä ja lapsensa hallinnasta.
eikä sitten kukaan kiellä itseä eikä lapsia olemasta normaaleja ihmisiä.myös heräävän seksuaalisuuden suhteen joka meihin on luotu.
"vai ei lapset pohdi syntiä.viattomina?
et ole kuule valvonut kuusivuotiaan lapsesi vieressä kun hän heräilee kauhuun.
helvetinpelkoon ja näkee sielunvihhollisen kun silmänsä ummistaa."
ikävä lopputulos vl-herätysliikkeen synneillä mässäilyllä ja sillä, että pienimpienkin nuhanenien päivän hiekkalaatikko"synnit" pyydellään joka ilta anteeksi nimessä ja veressä sekä pelotellaan pienet helvetillä heti vaippaiästä alkaen.
Tervettä?
Älä kuuntele yhtään ketään - paitsi itseäsi. Istu hiljaa pimeässä ja kuuntele sydäntäsi. Se, mihin uskot, nousee hiljaisuudesta pikku hiljaa esiin. Rauhallisia joulunpyhiä!
Älä rakas veli, sisko,
katso omaa sydäntä.
Se on aivan kylmä, kolkko,
turmeltu ja ynseä.
Katso sitä Veriylkää,
jonk´ on sydän palava.
Siitä syntisinkin löytää
sydämeensä iloa.
ei sinun uskosi nyt horju.
olet vaan alkanut uskoa myös itseäsi.
sieltä sisimmästäsi nousee totuus.
pidä tämä.
voihan video..............