Asiantuntijat asialla

jätkät on vienny ton jutun niinku äärimmäisyyksiin.kiva että niillekin kavereita riittää.jos yksin tollasta miettis ni voisivat hulluksi luulla

Vai ei ole kaapeleilla merkitysta aaneen??

Ennen minullakin oli sellaiset halvat 7990 mk/cm maksavat Kardan Tara Babs OmniPowerSound -kaapelit eivatka ne soundanneet yhtaan. Niiden poikkipinta-ala oli pelkastaan 550 mm2 ja ne oli eristetty PVC -vapaalla silikonimuovilla, joka oli kyllastetty teflonilla koiran kusivahinkoja silmalla pitaen. Ne oli pakattu Faradayn hakkiin, joka oli tehty aidosta titaanikalvoseoksesta, jonka molemmista paissa oli nuoli kuvaamassa elektronien kulkusuuntaa.

Lisaksi ne olivat varustetut musta kasi -symbolilla ja kielletty ajosuunta -liikennemerkilla jotta elektronit eivat vahingossa kulkiksi vaaraan suuntaan.

Noista siis jouduin luopumaan raskain sydamin ja haikein mielin kun eivat kerta kaikkiaan soundanneet. Esimerkiksi kuunnellessani
> AudioPedoPhile Recordsin Master Series vol.8766 levytysta en saattanut aistia minka merkkista deodoranttia kapellimestari kaytti. Myos jaivat puuttumaan tahtipuikon viuhahdukset ja yleison piereskely.

Sita paitsi vaimoni ei pitanyt kaapeleista vuoteessamme.

Mutta nykyisiin kaapeleihini olen erittain tyytyvainen. Ne on valmistettu takomalla saikeistetyista, kierretyista ratakiskoista,
jotka on valssattu levyn muotoon ja sitten karkaistu paastomenetelmalla. Kiskot on sitten upotettu sulaan plasmaan ja altistettu kryoskooppisesti ionisoivalle, fluoresoivalle gammasateilylle. Nain taataan kaapelille parhaat mekaaniset tehoarvot.

Lopuksi levyt on kierretty rullalle ja pakattu suojakaasuun, joka on Ar/Xe/He/Ne -seosta suhteessa 2:4:3:6.

Ymmarrettavasti nuo eivat olleen ihan halpoja, mutta kylla kannatti ottaa kulutusluottoa 345 000 mk viiden kuukauden maksuajalla ja 820 %:n efektiivisella korolla. Samalla rahalla sain viela vahvistettua taloni rakenteita noiden kaapelien ripustusten laittamiseksi asianmukaiselle tasolle.

Johan alkoivat soundata!! Ihan ihmeellisia asioita alkoi tapahtua. Ensinnakin sain uusia kavereita ja paasin PiPi Klubin kantajaseneksi, joka takaa minulle laadukkaan kuukausiliitteen kuusi kertaa vuodessa.

Lehdessa asiantuntijamyyjat kertovat puolueettomasti tuotteistaan nelivarikuvin. Tarkeinta on kuitenkin se sointi: Mika laheinen, mutta samalla niin etainen klangi. Ylapaata ja selkeytta tuli selvasti lisaa. Tila alkoi hahmottua mielessani ihan eri lailla kuin ennen.

Tahrat soittajien valkoisissa kauluspaidoissa alkoivat erottua. On kuulkaa ihana tunne kun paasee haistamaan soittajien hengityksen hajun: Ensiviulisti haisee vanhalle poytaviinalle, mutta mikas tuon kolmannen rivin saksofonistiblondin hengityksessa haisee? Ja miksi konserttimestarin vetoketju on auki?

Tahdon viela korostaa etta kaikki tama oli suoraa seurausta nimenomaan kaapelien vaihdosta. Saatanpa joskus kirjoittaa tulevista
valijohdoistanikin. Lottoaminen jatkuu.

Teidan harras

Petteri

Mage kirjoitti:

Vai ei ole kaapeleilla merkitysta aaneen??

Ennen minullakin oli sellaiset halvat 7990 mk/cm maksavat Kardan Tara Babs OmniPowerSound -kaapelit eivatka ne soundanneet yhtaan. Niiden poikkipinta-ala oli pelkastaan 550 mm2 ja ne oli eristetty PVC -vapaalla silikonimuovilla, joka oli kyllastetty teflonilla koiran kusivahinkoja silmalla pitaen. Ne oli pakattu Faradayn hakkiin, joka oli tehty aidosta titaanikalvoseoksesta, jonka molemmista paissa oli nuoli kuvaamassa elektronien kulkusuuntaa.

Lisaksi ne olivat varustetut musta kasi -symbolilla ja kielletty ajosuunta -liikennemerkilla jotta elektronit eivat vahingossa kulkiksi vaaraan suuntaan.

Noista siis jouduin luopumaan raskain sydamin ja haikein mielin kun eivat kerta kaikkiaan soundanneet. Esimerkiksi kuunnellessani
> AudioPedoPhile Recordsin Master Series vol.8766 levytysta en saattanut aistia minka merkkista deodoranttia kapellimestari kaytti. Myos jaivat puuttumaan tahtipuikon viuhahdukset ja yleison piereskely.

Sita paitsi vaimoni ei pitanyt kaapeleista vuoteessamme.

Mutta nykyisiin kaapeleihini olen erittain tyytyvainen. Ne on valmistettu takomalla saikeistetyista, kierretyista ratakiskoista,
jotka on valssattu levyn muotoon ja sitten karkaistu paastomenetelmalla. Kiskot on sitten upotettu sulaan plasmaan ja altistettu kryoskooppisesti ionisoivalle, fluoresoivalle gammasateilylle. Nain taataan kaapelille parhaat mekaaniset tehoarvot.

Lopuksi levyt on kierretty rullalle ja pakattu suojakaasuun, joka on Ar/Xe/He/Ne -seosta suhteessa 2:4:3:6.

Ymmarrettavasti nuo eivat olleen ihan halpoja, mutta kylla kannatti ottaa kulutusluottoa 345 000 mk viiden kuukauden maksuajalla ja 820 %:n efektiivisella korolla. Samalla rahalla sain viela vahvistettua taloni rakenteita noiden kaapelien ripustusten laittamiseksi asianmukaiselle tasolle.

Johan alkoivat soundata!! Ihan ihmeellisia asioita alkoi tapahtua. Ensinnakin sain uusia kavereita ja paasin PiPi Klubin kantajaseneksi, joka takaa minulle laadukkaan kuukausiliitteen kuusi kertaa vuodessa.

Lehdessa asiantuntijamyyjat kertovat puolueettomasti tuotteistaan nelivarikuvin. Tarkeinta on kuitenkin se sointi: Mika laheinen, mutta samalla niin etainen klangi. Ylapaata ja selkeytta tuli selvasti lisaa. Tila alkoi hahmottua mielessani ihan eri lailla kuin ennen.

Tahrat soittajien valkoisissa kauluspaidoissa alkoivat erottua. On kuulkaa ihana tunne kun paasee haistamaan soittajien hengityksen hajun: Ensiviulisti haisee vanhalle poytaviinalle, mutta mikas tuon kolmannen rivin saksofonistiblondin hengityksessa haisee? Ja miksi konserttimestarin vetoketju on auki?

Tahdon viela korostaa etta kaikki tama oli suoraa seurausta nimenomaan kaapelien vaihdosta. Saatanpa joskus kirjoittaa tulevista
valijohdoistanikin. Lottoaminen jatkuu.

Teidan harras

Petteri

No, voi helevetti!
PARAS juttu pitkiin aikoihin.:)
Paas pistäen tulleen se välikaapeli juttukin viälä.

Mage kirjoitti:

Vai ei ole kaapeleilla merkitysta aaneen??

Ennen minullakin oli sellaiset halvat 7990 mk/cm maksavat Kardan Tara Babs OmniPowerSound -kaapelit eivatka ne soundanneet yhtaan. Niiden poikkipinta-ala oli pelkastaan 550 mm2 ja ne oli eristetty PVC -vapaalla silikonimuovilla, joka oli kyllastetty teflonilla koiran kusivahinkoja silmalla pitaen. Ne oli pakattu Faradayn hakkiin, joka oli tehty aidosta titaanikalvoseoksesta, jonka molemmista paissa oli nuoli kuvaamassa elektronien kulkusuuntaa.

Lisaksi ne olivat varustetut musta kasi -symbolilla ja kielletty ajosuunta -liikennemerkilla jotta elektronit eivat vahingossa kulkiksi vaaraan suuntaan.

Noista siis jouduin luopumaan raskain sydamin ja haikein mielin kun eivat kerta kaikkiaan soundanneet. Esimerkiksi kuunnellessani
> AudioPedoPhile Recordsin Master Series vol.8766 levytysta en saattanut aistia minka merkkista deodoranttia kapellimestari kaytti. Myos jaivat puuttumaan tahtipuikon viuhahdukset ja yleison piereskely.

Sita paitsi vaimoni ei pitanyt kaapeleista vuoteessamme.

Mutta nykyisiin kaapeleihini olen erittain tyytyvainen. Ne on valmistettu takomalla saikeistetyista, kierretyista ratakiskoista,
jotka on valssattu levyn muotoon ja sitten karkaistu paastomenetelmalla. Kiskot on sitten upotettu sulaan plasmaan ja altistettu kryoskooppisesti ionisoivalle, fluoresoivalle gammasateilylle. Nain taataan kaapelille parhaat mekaaniset tehoarvot.

Lopuksi levyt on kierretty rullalle ja pakattu suojakaasuun, joka on Ar/Xe/He/Ne -seosta suhteessa 2:4:3:6.

Ymmarrettavasti nuo eivat olleen ihan halpoja, mutta kylla kannatti ottaa kulutusluottoa 345 000 mk viiden kuukauden maksuajalla ja 820 %:n efektiivisella korolla. Samalla rahalla sain viela vahvistettua taloni rakenteita noiden kaapelien ripustusten laittamiseksi asianmukaiselle tasolle.

Johan alkoivat soundata!! Ihan ihmeellisia asioita alkoi tapahtua. Ensinnakin sain uusia kavereita ja paasin PiPi Klubin kantajaseneksi, joka takaa minulle laadukkaan kuukausiliitteen kuusi kertaa vuodessa.

Lehdessa asiantuntijamyyjat kertovat puolueettomasti tuotteistaan nelivarikuvin. Tarkeinta on kuitenkin se sointi: Mika laheinen, mutta samalla niin etainen klangi. Ylapaata ja selkeytta tuli selvasti lisaa. Tila alkoi hahmottua mielessani ihan eri lailla kuin ennen.

Tahrat soittajien valkoisissa kauluspaidoissa alkoivat erottua. On kuulkaa ihana tunne kun paasee haistamaan soittajien hengityksen hajun: Ensiviulisti haisee vanhalle poytaviinalle, mutta mikas tuon kolmannen rivin saksofonistiblondin hengityksessa haisee? Ja miksi konserttimestarin vetoketju on auki?

Tahdon viela korostaa etta kaikki tama oli suoraa seurausta nimenomaan kaapelien vaihdosta. Saatanpa joskus kirjoittaa tulevista
valijohdoistanikin. Lottoaminen jatkuu.

Teidan harras

Petteri

"pakattu suojakaasuun, joka on Ar/Xe/He/Ne -seosta suhteessa 2:4:3:6."

Noin suuri argonin määrä vaikuttaa ylempien keskiäänien vaihekohinaan huomattavasti. Sanoisin, että se pilaa kuuntelunautinnon täysin. Pahemmin kuin näkkileivän rouskuttelu.

Sinuna valittaisin kaapeleiden valmistajalle tai jälleenmyyjälle. Jos kerran haluat kunnon kaapelit, niin vaadi sitten oikeata tavaraa.