Ihan vaan mielenkiinnosta!

Lyhytkarvainen chihu. Ihana, 11 vee. Ollut perusterve, eikä vieläkään sydänvikoja tms. Hampaiden putsaus lisääntynyt vasta nyt vanhemmalla iällä, taisin saada aika hyvän yksilön. Luonnetta löytyy tarvittaessa, ei ole pelkuri, itse asiassa, olisi kiva jos ei haukkuisi kaikille vastaan tuleville isommille kavereille, mutta toisaalta pysyy hyvin hallinnassa. Tykkää lapsista, enimmäkseen, varsinkin pienistä, kohti juoksevat lapsilaumat ei ole niin kivoja.
Suomen talvessa pukemispakko, eikä voida kylmällä mennä kuin ulos ja taas sisään, tavallaan ihan kiva, että jos ei huvita hirveästi ulkoilla, ei ole pakko, mutta jos haluaa kävellä (muulloin kuin kylmänä talvena), vauhtia riittää ja jaksaa olla lenkkikaverina. Sateella tekee asian ja haluaa sitten kotiin. Sillä siisti.

Nukkuu vieressä, ei haittaa, kiva kun on unikaveri, ja niin pienen voi viereen ottaakin, isolla koiralla ei olisi sänkyyn asiaa. Ja kun on pieni kämppä, niin pieni koira mahtuu sinne hyvin. Ja menee autossa helposti mukana.

Surettaa jo, kun ajattelen ettei tiedä milloin ikä tuo mukanaan viimeisen matkan. Toivottavasti saan pitää pikkuisen vielä monta vuotta luonani. En olisi voinut ikinä kuvitella chihua ensimmäiseksi koirakseni, mutta niin siinä kävi, enkä ole päivääkään katunut. Meillä on mennyt hyvin. Jopa isäni, joka ei ollut valinnasta aluksi innostunut (piti kilohintaa turhan kalliina) on osoittanut pitämisen merkkejä alkujärkytyksestä selvittyään. =)

Seuraavaksi koirakseni haaveilen bokseria. Se vaatiikin sitten isomman asunnon, isomman auton ja tiedän että se saattaa olla terveytensä puolesta haaste, mutta toisaalta se on ollut sellainen "joskus" haave pikkutytöstä asti. Oli miten oli, ensimmäistä chihuani ei voita mikään. Olen menettänyt sydämeni pikkukoiralle, samalla kun haaveissa on vähän suurempi kaveri myöhempään tulevaisuuteen.