Äitini oli toisessa avioliitossa ja hänellä oli miehensä kanssa avioehto " kumpaisellakaan meistä ei ole avio-oikeutta toisen nykyisin omistamaan tai myöhemmin saamaan omaisuuteen eikä myös mainitunlaisen omaisuuden tuottoon." Nyt kun valmistaudun perunkirjoitukseen huomaan että heidän yhteisesti hankkimalla kiinteällä omaisuudella ei ole äidin nimeä papereissa. Hän on ollut ns maksumiehenä koko liiton ajan, ostanut ja maksanut kaiken. Todisteet puuttuvat osin. Mitenkähän tässä käy kun toinen osapuoli on sairaan ahne äidin henkilökohtaisellekin tavaralle.
Omaiseni perinnön jako
tyrmistynyt
8<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Yhteisesti hankkimallaan kiinteistöllä? Kuinka niin yhteisesti? Nimiperiaatteen mukaisesti kiinteistön omistaa se, jonka nimi on kauppakirjassa, siis mies. Eikä vaimolla ole edes avio-oikeutta tuohon miehensä kiinteistöön.
Ei kai äitisi ole niin ymmärtämätön ollut, että hän - avioehdonkin tehtyään - ei olisi käsittänyt, että ostettavan kiinteistön omistaa yksin mies, jos se vain miehen nimiin ostetaan? Jos äitisi mielestäsi on maksanut tuon hankinnan, niin miksiköhän? Varmaan miehellä on kauppahinta ollut maksaa omastakin takaa, muutoin verottajakin olisi varmaan asiaa selvitellyt.
Kyllä hän on ollut silloin sinisilmäinen ja luottanut toisen sanaan että tämä on silti yhteinen. Antanut rahat oman osakkeensa myynnistä, yhteisen "huvilan " ostoon ilman hänen nimeään. Mies on myynyt omakotitalon, äiti ei saanut silloin mitään, nyt asunto-osake missä asuivat, ei äidin nimeä papereissa. Äitini maksanut kylläkin yhtiövastikkeen, autotallin , vesimaksun, ruokarahat ym.
Palvelutalossa äiti viimeiset aikansa oli omalla kustannuksellaan, mies vei sieltä viimeisetkin henkilökohtaiset huonekalut ja muun omaisuutensa.
Joskus "ennen vanhaan" oli yleinen tapa, että omaisuus laitettiin miehen nimiin. Vaikka se oli yhteistä. Kun me ostimme kesämökin, sekin oli merkitty vain miehen nimiin, vaikka varmasti oli yhteinen. En nyt muista, mitä kauppakirjassa lukee sen naisen nimen alla, mutta ei ainakaan omistaja.
Silloin ennen vanhaan noin todella usein meneteltiin. Tuosta ennenvanhasta on kuitenkin jo monia vuosikymmeniä. Siihenkin aikaan lähtökohtana oli, että kauppakirja osoittaa omistajan.
Tästä pääsäännöstä saatettiin kuitenkin poiketa ja selittää omaisuus yhteiseksi tyypillisesti tilanteessa, missä miehen nimiin oli ostettu puolisoiden kotina käytetty asunto, joka katsottiin hankituksi puolisoiden yhteiseen lukuun ja johon hankintaan vaimokin oli osaltaan osallistunut joko rahapanoksella tai yhteistä kotia ja yhteisiä lapsia hoitamalla.
Noista ajoista naisen asema itsenäisenä osallistujana on vahvistunut, joten nimiperiaatteesta poikkeamiseen ei ole samanlaista tarvetta kuin ennen vanhaan. Kokonaan pois suljettu tällainen mahdollisuus ei kuitenkaan ole.
^^En nyt muista, mitä kauppakirjassa lukee sen naisen nimen alla, mutta ei ainakaan omistaja.^^
Kauppakirjassa kerrotaan myyjä(t) ja ostaja(t), ei omistajia. Jos teillä on ollut avio-oikeus toistenne omaisuuteen (toisin kuin ap:n tapauksessa), ei toisen puolison nimen puuttumisella kauppakirjasta ole samaa merkitystä kuin tilanteessa, missä avio-oikeutta ei ole.
Onko äitisi mies vielä elossa? Jos äitisi on ollut koko omaisuuden maksumies, miten hän ei ole osannut ymmärtää huolehtia omistusoikeudestaan? No, sille ei enää mitään voi.
Onko tässä siis käymässä niin, että sinä jäät perinnöttä, koska omaisuus on äidin miehen nimissä ja on olemassa se avioehto?
Tällähetkellä luotan pankin lakimiehiin.
Perunkirjoitus on kohta edessä.
Kaiva esiin kaikki pankin tositteet, joilla äitisi on ns. miehen omaisuutta rahoittanut ja vaadi avioehdon sovittelua.
Osituksen sovittelu saattaisi tulla kysymykseen, jos ap pystyy osoittamaan, että äiti on miehensä nimiin hankitun asunnon kauppahinnan suurelta osin maksanut.
AL 103 b §
"Ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat.
Ositusta soviteltaessa voidaan määrätä:
//
3) että omaisuus, johon toisella puolisolla ei avioehtosopimuksen nojalla ole avio- oikeutta, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla on avio-oikeus.
Osituksen sovittelua koskeva vaatimus voidaan tehdä joko osituksessa tai osituksen jälkeen. Kun sovitteluvaatimus tehdään osituksen jälkeen, on noudatettava, mitä osituksen moitteesta ja osituksen pätemättömäksi julistamisesta on voimassa."