Oon 43 vuotias mies etelä hämeestä ja ollut vaimoni kanssa 20 vuotta. Aina ollaan oltu enemmän kavereita kuin mitään muuta. Jokunen vuosi sitten tapeltiin aika paljon, mutta nyt ollaan jossain eriytymis vaiheessa jossa ei hirveesti välitetä toisen tekemisistä vaikka asialliset hommat hoidetaan
Voiko kaveriliitto toimia?
kyssäärii
21226
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Elän sellaisessa....
kyllähän nyt toveriliitot aina kestävät.
Neuvostoliitto hajosi 1991
Ei mun kanssa ainakaa toimi. Kaverin kans voi olla kaveri. Mut kaverin kans ei tarvii asua saman katon alla. Pitää olla rakkautta, hellyyttä, luottamusta. Toisen huomioonottamista, hyväksymistä sellaisena ku on. Tukeakin kun tarvitsee.
Rakastaa pitää myös itseään mutta toista ei saa unohtaa. Pitäämuistaa ollaläsnä ja elää hetkessä. Antaa kaikkensa tässä hetkessä niin ettei jää epäselväksi kuka on sinulle se tärkein ihmine. Rakkau on toive joka piiloutuu sydämmeen. Hiljaa salaa kaikilta. Luottamus merkitsee sitä että uskaltaapäästää sen ulos sen hmisen kanssajokaon sinulle se oikea. Joskus rakkaus satuttaa pahemmin kuin olisi voinut kuvitella. Mutta ne hetket jotka on viettänyt rakkaansa kanssa korvaavat kaiken vaivannäön ja tuskkan minkä olet koskaan kokenut. Rakkaan menettämine voi olla tuskallisin kokemus minkä olen koskaan kokenut. Fyysinen kipu ei pääse lähellekkään sattumista mittaavalla asteikolla mielestäni.
Tottakai kaveriliitot voivat toimia, ja toimivatkin usein hyvinkin suotuisasti näin käytännön tasolla, mutta, iso mutta tuleekin siinä sitten riittääkö se? Ja kenelle se riittää? Mitä elämältä haluaa, mitä elämältä hakee? Tyytyväisyystakuu tulee sitten arvioitavaksi vasten kasvojaan viimeistään sitten saattohoidossa. Silloin lunastetaan se, mitä elämältä on halunnut, ja mitä elämältä on saanut, toki myöhässä, mutta arvioitavaksi kuitenkin. Surullista tai iloista, riippuu ratkaisuista.
Minä miettisin tuossa kohtaa sitä, että kun olen vanha ja aika on jättämässä minusta, olenko katkera siitä, jos olen jäänyt liittoon, vai tyytyväinen päätökseeni. Itse asiassa mietinkin juuri noin ja erosin, koska olin sitä mieltä että minusta tulisi katkera vanhana, jos jäisin liittoon.
Samaistun. Nyt rakastunut toiseen ja tiedän vasta nyt miltä tuntuu rakastaa.
Ei toimi! Huomaat sen viimeistään silloin kun rakastut kunnolla.
Hämeestä minäkin,mutta nainen. Saman tilanteen kourissa olen paininut ihan tosissaan . Välillä ei oikein itsekkään tiedä mitä haluaa. Sitä ei vaan helpolla usko että se oli tässä. Toiseen on jo niin tottunut,mutta omalta kohdaltani tiedän että en mieheeni uudelleen pysty ihastumaan,en rakastumaan.Meillä myös arjen asiat hoidetaan ...siinä se. Oliko tää elämä tässä...paljon ajatuksia mielessä ,mutta asia on aika vaikea jakaa...
Onko ap sulla lapsia joiden takia roikut liitossa? Ei kannata uhrautua lasten takia. Tulet katumaan, kun lapset alkavat elää itsenäisemmin.
Niin kauan kunnes jompi kumpi rakastuu sellainen liitto voi toimia. Usein kuitenkintarvitaan kaveriliitossakin jokin voimakas yhdessä pitävä tekijä, kuten lapset tai se kuuluisa asuntolaina.
Rakkaus ymmärrystä suvaitsevaisuutta!
Juu minun mielestä tuo on vähän erikoista, tai siis itse en menis kaveriliittoon ikinä, vaan oikeesta puhtaasta rakkaudesta toiseen, pitää olla kyllä muitakin tunteita siinä mukana kuin vaan pelkkää kaveruutta toista kohtaan.
Berliinin muuri purettinkaan?
pitkässä juoksussa. Jompi kumpi alkaa lopulta kaivata romantiikkaa ja erotiikkaa elämäänsä ja jostakin sitä lähtee hakemaan. Siskot ja veljet asuvat eri osoitteissa.
"kaveriliitto", ei toimi. Ei kukaan halua pelkän kaverisuhteen varassa elää 20 vuotta. Sillon on paljon muutakin pelissä... uskon niin!
Kyllä kaveriliitto voi toimia, se vain toimii enemmän agapen kuin eroksen varassa. Ongelmaksi tulee jos jommalle kummalle tulee rakkaus kuvioihin, koska eros kuitenkin suhtautuu ulos kaveriliitosta. Mutta jos kumpikaan ei oikeasti rakastu koko elämänsä aikana, keskinäinen kiintymys ja agaperakkaus lujittuvat kaveriliitossa vahvoiksi. Tähän kuitenkin perustuvat intialaiset sopimusavioliitot, joihin ei rakkaus alussa kuuluu, mutta joissa ihanteena on lujan kiintymyksen kasvattaminen puolisoiden välille vähitellen.
Rakkaus ei mielestäni ole taikasana, joka muuttaa ihmisten välisen suhteen jotenkin ihmeellisen upeaksi. Rakkausliitossa voi olla järkyttävä määrä kärsimystä mukana. Ihmisistä se suhteen kärsimyksen laatu ja määrä riippuu, ei rakkaudesta.
Tästä rakkausjutusta samaa mieltä. Viisas kirjoitus. Luulen että liittojen luonne tulee jotenkin muuttumaan tulevaisuudessa
Jos ap olet ollut jo 20 vuotta naisesi kanssa, niin miksi nyt kysyt toimiiko se? oletko rakastunut toiseen?
En oo se meni jo
Taloudellisista syistä voi tällainenkin yhteenliittymä olla mahdollinen. Onko se elämää, niin se on eriasia. Tällaisia yhteenliittymiä on ollut olemassa kautta aikojen. Ei sisällä suuria tunteita.