on vakavasti masentunut ja miettii itsemurhaa päivittäin
Iloisin kaikista
tiesitkösen
2452
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Tääl aina tasaisin väliajoin on uhkailuja itsarilla. Tilanne voi toivottomuudessaan tuntua niin toivottomalle, ettei elämänhaluja näe. Mutta en siit huolimatta ymmärrä, että joku tapaais itsensä jonkun toisen ihmisen vuoksi- siis siksi ettei saa sitä. Typerää, ja lapsellista.
Missä tossa aloituksessa oli uhkaus? En mä lukenu tosta mitää siitäkään et haluis kuolla ku ei saa jotai ihmistä. Lukiks tossa sillee jossain?
Kukaan tuskin tappaa itseään pelkästään sen vuoksi, jos ei jotakuta ihastustaan saa. Mutta aivan kuten joku tässä ketjussa sanoi niin asiat voivat kasaantua ja joku asia voi olla viimeinen niitti. Minusta on typerää ja lapsellista haukkua jotakuta typeräksi ja lapselliseksi, jos uhkailee itsemurhalla. Mielummin kannattaisi yrittää auttaa häntä.
Aika kurjalta kuulostaisi, minun mielestä.
Masennus lamauttaa toimintakykyä ja aiheuttaa huomattavaa kärsimystä sairastuneelle ja myös hänen läheisilleen. Masentuneena yhteydenpito ystäviin helposti unohtuu, eivätkä aiemmin mielihyvää tuottaneet harrastukset enää tunnu kiinnostavilta.
Vuorovaikutus vaikeutuu masentuneen tulkitessa asioita helposti turhan negatiivisesti.
Yleinen väsymys ja huono itsetunto vaikeuttavat työhön tai opiskeluihin keskittymistä sekä normaalien arkitehtävien suorittamista. Kipukynnys madaltuu ja kipua koetaan herkemmin.
Lievä masennus
Masennus Lievästä masennuksesta kärsivä henkilö pystyy yleensä vielä työskentelemään taiopiskelemaan, vaikka se vaatii ylimääräistä ponnistelua.
Keskivaikea masennus
Keskivaikeasta masennuksesta poteva tarvitsee usein sairauslomaa, koska työ- ja toimintakyky ovat huomattavasti alentuneet ja tulevaisuus tuntuu toivottomalta.
Vaikea masennus
Vaikea masennus aiheuttaa työkyvyttömyyttä, ihmissuhdeongelmia ja kärsimystä elämänilon kadotessa. Kuolemaan liittyvät ajatukset ovat tavallisia. Vakavasti masentuneena tällaiset ajatukset saattavat tuntua jopa vapauttavilta. Vakavaa depressiota sairastava saattaa olla jopa sairaalahoidon tarpeessa.
Yleisiä masennuksen oireita
Unihäiriöt, nukahtamisvaikeudet, öiset heräilyt, liika nukkuminen
Tarmottomuus, vaikeus ryhtyä tekemään asioita, yleinen väsymys
Liikkeiden ja mielen hidastuminen tai vastaavasti kiihtyneisyys
Mielihyvän ja ilon kokemisen puute: koti, harrastukset, opiskelu, työ
Voimakkaat syyllisyyden tunteet, arvottomuuden tunne ja itsetunnon lasku
Vetäytyminen ihmissuhteista ja negatiivisten ajatukset muista ihmisistä
Kipuoireet, kuten selkä-, lihas- , nivel- ja vatsakivut sekä päänsäryt
Painon ja ruokahalun huomattavat muutokset
Muutokset seksuaalisessa käyttäytymisessä
Toivottomuus ja kuolemaan liittyvät ajatukset (ajatus kärsimyksen loppumisesta)
https://vastaamo.fi/masennus/
http://www.introspekt.fi/artikkelit/depressio/
http://www.mtv.fi/viihde/musiikki/artikkeli/eeva-vakava-masennus-vei-paula-vesalan-sairaalaan-elama-pysahtyi/4890724
http://yle.fi/uutiset/vakavasti_masentunut_ei_valttamatta_jaksa_hakea_hoitoa/6242326
Usealla masennukseen sairastuvalla on perusluonteessaan korostuneena tunnollisuus, tavoitteellisuus ja syyllisyysherkkyys.
Usein myöskin masennuspotilaat ovat olleet ahdistusherkkiä ja sensitiivisiä, usein pidettyjä ystävänä, puolisona ja työntekijänä.
Tätä taustaa vasten masennustilassa koettu ahdistus, heikkous ja huono pärjääminen tuntuu entisestäkin vaikeammalta, romahdus entiseen tavoitetasoon tuntuu kovin suurelta.
Suomessa huonosti tunnistettu ja alihoidettu sairaus. Masentuneisuus on jo pitkään ollut Suomessakin yleisin päädiagnoosi työkyvyttömyyseläkkeelle siirryttäessä...
Alkuvaiheessa keskeinen tavoite on auttaa häiriintynyt hermoston toiminta uuteen normaaliin tasapainoon ja estää näin masennuksen noidankehämäinen syveneminen. Hoitamatta jäänyt tai huonosti hoidettu masennus on kuolemanvakava sairaus, jossa esim. lääkityksen tarve ei ole mielipidekysymys.
Masennustila alkaa usein hiipien ja huomaamatta, tukala olo ja ongelmat lisääntyvät vähitellen ja niin potilas kuin lääkärikin saattaa sokeutua tilanteelle ajatellessaan, että onhan tässä syitäkin olla pahalla mielellä.
Hoitoon hakeutuessaan masentunut ei välttämättä tunnista tilannetta kunnolla, hän valittaa esim. unihäiriöitä, muistihäiriöitä tai epäselviä kipuja.
Joskus on näinkin. Toivon vain, että joku näkee kulissin taakse.
Itse en ole kärsinyt kuin ajoittaisesta masentuneisuudesta silloin tällöin..
Tai lievästä ahdistuksesta. Mutten sitäkään vähään aikaan.
Epävakaata mulla ollut joskus ajoittain. Ei nykyään enää niinkään, käsitellyt asioita. En ole ollut itsetuhoinen ikinä.
Eiköhän se ole niin että jos ihminen ajattelee itsemurhaa niin on oikeasti sattunut ikäviä tapahtumia niitä voi olla kasaantunut matkan varrella ja kun mitään itselle mieluisia positiivisia asioita ei ole tapahtunut niin aikaa myöden alkaa vain vituttamaan. Sitä kokee elämän turhaksi.
Psykologien analyyseistä ei kannata välittää niin kauan kuin armeijan päälliköt liikkuvat hullujen huoneen porttien ulkopuolella ja psykologit eivät ovat kantaa onko tappaminen sallittua vaiko ei kun omaa maata puolustetaan. Rahallehan psykiatritkin vain kumartavat. Lääketiedekin on vain liiketoimintaa kaiken muun bisneksen muassa. Ihmisten elämätkin on vain bisnestä niin on aina ollut ja tulee aina olemaan.
Omat masentuneet tuttuni eivät ole olleet iloisimpia kaikista, mutta he ovat onneksi puhuneet masennuksestaan ja saaneet apua. Olen itsekin osannut olla heidän tukenaan... onko niin että ihminen itse rakentaa itselleen liian korkean kynnyksen avun pyytämiseen.
Eilen meinasi loppua kärsimys.
Minä olen sairastanut yhden vakavan masennuksen ja yhden keskivaikean joka muuttui hoidon jatkuessa lieväksi masennukseksi. Työkyky elpyi ja diagnoosiakaan ei enää voinut asettaa koska olin masennuksen remissiossa. Oireita oli mutta ei niin paljon että se riittäisi depressio diagnoosiin,silti edelleen väsyn nopeammin ja jaksaminen ei kulje normaali radoilla, vaikka työelämään olenkin palannut.
Olin joskus vakavan masennuksen diagnoosilla, mutta ulkopuoliset sanoivat "ei susta uskoisi. Oot niin hymyilevä ulospäin" Toiset esim. minä yritin ulospäin pitää todella pitkään roolia "kaikki kunnossa jaksan hyvin, suoritan tätä elämää yhtä hyvin kuin muut.Jaksan jaksan. Mikään ei ole huonosti. Katsokaa ettekö näe? Hymyilen. kaikki on siis hyvin. Pärjään."
Sitä jaksoin vakavan masennuksen sairaus ajastani ensimmäiset 2 vuotta. Yksin sitten itkien. Mietin monesti leveän hymyn naamion takana että "Nuo ei koskaan uskoisi jos näkisi mitä päässäni nytkin liikkuu. Suuunnittelen tässä samalla päässäni itsemurhaa tämän hymyni takana"
Kyllä siihen naamioon väsyi lopulta ja loput sairas ajasta olikin sitten aika vakavalla naamalla ja Avoimen masentuneena.
Tunnen vakavasti masentuneita ja sinä olet ensimmäinen, jonka kuulen kertovan selvinneensä ja palanneensa työelämään. Mistä mielestäsi sait suurimman avun?
Oma motivaatio oli tärkein asia. Haasteellinen asia sinänsä että vakavasti masentuneen on vaikea löytää kiinnostusta yhtään mihinkään. Minullakin oli motivaatio hakusessa pitkään.
Koin ympäristöstä vain tuomitsemista, kritiikkiä, haukkumista. Kamala henkistä väkivaltaa ja tunnekylmyyttä. Ihmisten oli vaikea ymmärtää että minä todellakin olin vakavasti sairas ja se mitä olen sille en mitään voi. Näytän ulospäin terveeltä mutta en ole terve. Laiska, huomiohakuinen, hullu olivat sanoja joita itsestäni kuulin.
Jaksoin opiskella ammatin itselleni vakavan masennuksen diagnoosin alla vain poikaystäväni ja parin muun ihmisen tuella, kannustuksella ja uskolla minuun. Jos lähipiirissä ei olisi ollut yhtään minuun uskovaa ja minua tukevaa ihmistä niin sairaus aikanani en olisi pystynyt saamaan opiskeluja vietyä loppuun ja ammattitutkintoa itselleni.
Arkea on että masennuksesta kärsivä kantaa sairauden taakan mukana jatkuvaa syyllisyyttä siitä että on sairas eikä pysty asioihin niin kuin muut. Muut painaa lyttyyn krtikiillään ja haukuillaan. Muiden ymmärtämättömyys on tämän sairauden varjo. Sairastunut ei useinkaan saa hoivaa, ymmärrystä, empatiaa osakseen vaikka on vakavasti sairas ja täysin muiden avun varassa ja armoilla.
Monissa muissa sairauksissa sairastunutta ymmärretään ja kohdellaan empaattisesti, mutta masentunut saa kovaa ja kylmää kohtelua muilta.
Oma motivaatio ja sinnikkyys hoitoon ja paranemiseen on tärkeää ja käynnistää sen paranemis prosesssin. Prosessi vaatii tahdonvoimaa ja ponnisteluja joten lähipiirin ymmärrys ja tuki on seuraavaksi tärkeässä roolissa. Sairastuneen täytyy saada voimaa jostain jaksaa ylittää omia voimavarojaan ja ponnistella itsensä terveeksi jos ihmiset ympärillä ei ole tukena vaan lannistajina ja haukkujina niin masentunut jää masentuneeksi.
Työelämään nopeasti palaaminen vaikka diagnoosilla olisikin, oli minulla tärkeä päätös joka edesauttoi nopeampaa paranemista. Työ ei silti saa olla voimia liikaa kuluttavaa. Lyhyemmät päivät ja kevyempi stressittömämpi työ tukee paranemista paremmin kuin sairausloma, mutta jos työ alkaa oleen ylikuomittavaa niin se pahentaa masennusta ja on jo haitaksi paranemisen kannalta.
tiesin
Palstalaiset Hoitoon
Onko psykiatreja tai psykologeja paikalla? Kysyisin miksi hoette että ihmisten pitää kohdata pelkonsa kun ette itsekään selvästikään kykene kohtamaan omia pelkojanne kuten yleistä mielipidettä vastaan oleminen? Miksi teidän mielestä on oikein että ihmisille opetetaan pienestä pitäen tarinoita uskonnosta opiskellaan kymmenen käskyä ja toimitaan kuitenkin aikuisten maailmassa vastoin mitä on opetettu? Miksi te pelkäätte kertoa totuutta? Mielestäni on lapsellista neuvoa muita jos ei asiat itselläkään kohdillaan ole. Miksi elätte valheessa. Onko se hyvä bisnes?
ilohuora väsynyt, hyi sua
Surullista :(