Täällä olen lueskellut muutamia itsemurha-aiheisia ketjuja. Aloin ajatella, mikä oikeastaan aiheuttaa itsemurhan. Joku teini, jolla saattaa olla kaikki elämänalueet kunnossa, mutta poikaystävä / tyttöystävä jätti, saattaa nopeasti mennä kerrostalon ylimmän kerroksen tuuletusparvekkeelle ja hypätä kuolemaansa.
Joku aikuinen, jolla on suuria tuskia ja kaikki elämänalueet pielessä, saattaa elää kituuttaa luonnolliseen kuolemaansa asti, kymmeniä vuosia.
Joku kolmas pohtii ja pohtii itsemurhaa vuositolkulla, muttei kuitenkaan ikinä vain tule sitä tehneeksi. Hänellä on jokin sisäinen este sille. Hän saattaa jopa "yrittää" sitä monia kertoja, mutta yritykset ovat puolivillaisia eivätkä ne ikinä johda mihinkään, eivät edes sairaalaan, saati vammautumiseen.
Miksi itsemurha on toiselle helppoa kuin heinänteko, toiselle mahdotonta, vaikka niin kaivattua?
On kummallista ajatella, että jollain teinillä (käytän nyt tätä esimerkkiä, vaikka esiintyyhän spontaaneja itsemurhia kaiken ikäisillä..) on niin paljon rohkeutta, pelottomuutta, että pystyy noin vain toteuttamaan varman itsemurhan.
Siihen on kai oltava jokin geneettinen syy, jokin virheellinen koodaus dna:ssa, jota ei vielä ole löydetty, joka aiheuttaa itsemurhan. Toki ihminen itse kokee päätyvänsä siihen ratkaisuun harkinnan jälkeen tai voimakkaassa ahdistuksessa, mutta jotain muuta tässä on taustalla pakko olla.
Miksi jotkut tekevät sen ja jotkut eivät? Kärsimyksen asteen kanssa faktinen itsemurhaaminen ei korreloi.
Mikä aiheuttaa itsemurhan?
34
881
Vastaukset
- dumbo685
Mistä tiedämme, ettei itsermurha-ajatuksen tai toteutetut itsemurhat ole korreloineet kärsimyksen asteen kanssa? Entä miten kärsimystä mitataan? Kuka mittaa? Mistä tiedämme kuinka paljon kukin itsemurhaa suunnitellut tai itsemurhan toteuttanut on kärsinyt? Ulkopäin harvoin näkee toisen kärsimystä varsinkaan siinä mittakaavassa kuin mitä todellisuus on. Toiseksi monet tarkoituksella peittävät kärsimystään ja pyrkivät säilyttämään kulissit loppuun asti. Ja emmehän voi toisten ajatuksia lukea tai tunteita tuntea. Ja siinäkin tapauksessa, että henkilö olisi avoin kärsimyksestään, on toisen tilannetta usein hyvin vaikea käsittää. Kyky asettua toisen asemaan todella on harvinainen taito, joka vaatii paneutumista henkilön elämään sekä laajaa ymmärrystä maailmasta ja elämästä yleensä.
Voisiko syy ollakin, ettemme ymmärrä kuolemasta haaveilevien ja itsemurhan toteuttaneiden elämäntilannetta, vaikka niin usein luulemme tai olemme luulleet? Minusta ajatus geenien roolista on absurdi.- Julianaxxx
Niin, itsekin päädyit lopulta pohtimaan "elämäntilannetta", olosuhteita. Ne ovat objektiivisesti arvioitavissa.
Tiedän tapauksen, jossa henkilö (aikuinen, älykäs ihminen) teki itsemurhan ilman mitään syytä. Hänen elämäntilanteensa oli kunnossa, ja hän itsekin myönsi sen. Hän vain alkoi puhua, ettei oikein kiinnosta enää elää, vaikka kaikki on hienosti, ja teki pian sen jälkeen itsemurhan. Se oli objektiivisesti arvioiden täysin aiheeton itsemurha. Tämän henkilön läheiset eivät vieläkään ymmärrä, miksi. Tämä henkilö itsekään ei ymmärtänyt, miksi. Hänestä ei vain enää tuntunut siltä, että elämän jatkaminen kiinnostaisi. Masentunut hän ei ollut. Hän oli onnellinen, elämänhalua ei vain enää ollut.
Miksi jotkut pystyvät tekemään itsemurhan, vaikka eivät edes kärsi? Miksi jotkut kärsivät suunnattomasti, mutta ovat vain mystisesti estyneitä tekemään itsemurhaa? Mikä se mystinen syy on? - dumbo685
Julianaxxx kirjoitti:
Niin, itsekin päädyit lopulta pohtimaan "elämäntilannetta", olosuhteita. Ne ovat objektiivisesti arvioitavissa.
Tiedän tapauksen, jossa henkilö (aikuinen, älykäs ihminen) teki itsemurhan ilman mitään syytä. Hänen elämäntilanteensa oli kunnossa, ja hän itsekin myönsi sen. Hän vain alkoi puhua, ettei oikein kiinnosta enää elää, vaikka kaikki on hienosti, ja teki pian sen jälkeen itsemurhan. Se oli objektiivisesti arvioiden täysin aiheeton itsemurha. Tämän henkilön läheiset eivät vieläkään ymmärrä, miksi. Tämä henkilö itsekään ei ymmärtänyt, miksi. Hänestä ei vain enää tuntunut siltä, että elämän jatkaminen kiinnostaisi. Masentunut hän ei ollut. Hän oli onnellinen, elämänhalua ei vain enää ollut.
Miksi jotkut pystyvät tekemään itsemurhan, vaikka eivät edes kärsi? Miksi jotkut kärsivät suunnattomasti, mutta ovat vain mystisesti estyneitä tekemään itsemurhaa? Mikä se mystinen syy on?Ei ole mitään yhdistävää yhtä syytä tai tekijää itsemurhan tehneiden kesken. Kaikki tapaukset ovat uniikkeja.
Mitä tulee kertomaasi esimerkkitapaukseen, jos kertomasi pitää paikkaansa syy on sekin. Henkilö ei siis kokenut elämää elämisen arvoisena. Varmastikaan kaikki ei ollut hyvin. Noilla tiedoilla on tosin täysin mahdotonta arvioida miksi ja epäilen, että läheisetkään eivät sitä voi tietää, mutta en lähde enempää arvailemaan, koska en tunne tapausta. Täytyisi saada kuulla asia asianomaisen kertomana. - eu.thanatos
No elämänhaluttomuus, tai tyhjyyden tunne, luokitellaan usein masennukseksi. Eri asia on pohtia sitä, onko ihminen itse sairas vai onko vika pikemminkin ympäristössä.
Nimenomaan loogisin syy itsemurhaan on mielestäni elämänhaluttomuus, erityisesti kun eri hoitomuotoja on tuloksetta kokeiltu pitkäjänteisesti. Selvitetty mahdolliset somaattiset sairaudet. Voimavarojen mukaan testattu terveellisiä elämäntapoja sekä muita muutoksia. Silloin puhutaan toivottomuudesta, joka ei realistisuudessaan ole mielestäni osa mitään psyykkistä sairautta.
Miksi pitäisi jaksaa hakata päätään seinään esim. yli 40 vuotta? Muidenko takia, eikö se ole kohtuutonta (varsinkaan kun juuri ketään ei edes kiinnosta)? Eikö joskus ole kaikkien kannalta paras antaa periksi, luovuttaa? Jos läheisesi kykenevät empatiaan ja välittävät sinusta, he oppivat ajan kanssa hyväksymään ratkaisusi.
Aina kannattaa yrittää, sanotaan. Pohjalta ei ole pääsyä kuin ylöspäin. Kannattaa toki yrittää, jos ymmärtää menettävänsä siinä hyvin todennäköisesti vain omanarvontuntonsa rippeet. Ja ylöspäin onkin niin mielekästä kiivetä, jotta voisi jälleen pudota.
Kuka tietää, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, erityisesti oman käden kautta lähteneille? Turhaa pelottelua ja uskon luomista. Ns. ihmeitä tapahtuu, mutta silti ihmisten joukossa on niitä, joille ei elämä oikeastaan koskaan hymyile. Jos syvä yksinäisyys vaivaa, on vaikea iloita siitä, ettei ole sokea tai invalidi.
Itsemurhan tekeminen lienee vaikeinta harkitsevaisen luonteen omaaville. Synnynnäistä temperamenttia osittain. Vaikka kuolema olisi tarkkaan mietittynä parasta, niin spekulaatioille jää aina tilaa. Se viimeinen niitti, joka antaa impulssin toteuttaa aikeensa, vaatii tarttumista hetkeen. Sitä rohkeutta voidaan toki doupata, mutta usein menee yli varsinkin viinan kanssa ja itsariyritys jää sähläämiseksi. - dumbo685
eu.thanatos kirjoitti:
No elämänhaluttomuus, tai tyhjyyden tunne, luokitellaan usein masennukseksi. Eri asia on pohtia sitä, onko ihminen itse sairas vai onko vika pikemminkin ympäristössä.
Nimenomaan loogisin syy itsemurhaan on mielestäni elämänhaluttomuus, erityisesti kun eri hoitomuotoja on tuloksetta kokeiltu pitkäjänteisesti. Selvitetty mahdolliset somaattiset sairaudet. Voimavarojen mukaan testattu terveellisiä elämäntapoja sekä muita muutoksia. Silloin puhutaan toivottomuudesta, joka ei realistisuudessaan ole mielestäni osa mitään psyykkistä sairautta.
Miksi pitäisi jaksaa hakata päätään seinään esim. yli 40 vuotta? Muidenko takia, eikö se ole kohtuutonta (varsinkaan kun juuri ketään ei edes kiinnosta)? Eikö joskus ole kaikkien kannalta paras antaa periksi, luovuttaa? Jos läheisesi kykenevät empatiaan ja välittävät sinusta, he oppivat ajan kanssa hyväksymään ratkaisusi.
Aina kannattaa yrittää, sanotaan. Pohjalta ei ole pääsyä kuin ylöspäin. Kannattaa toki yrittää, jos ymmärtää menettävänsä siinä hyvin todennäköisesti vain omanarvontuntonsa rippeet. Ja ylöspäin onkin niin mielekästä kiivetä, jotta voisi jälleen pudota.
Kuka tietää, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, erityisesti oman käden kautta lähteneille? Turhaa pelottelua ja uskon luomista. Ns. ihmeitä tapahtuu, mutta silti ihmisten joukossa on niitä, joille ei elämä oikeastaan koskaan hymyile. Jos syvä yksinäisyys vaivaa, on vaikea iloita siitä, ettei ole sokea tai invalidi.
Itsemurhan tekeminen lienee vaikeinta harkitsevaisen luonteen omaaville. Synnynnäistä temperamenttia osittain. Vaikka kuolema olisi tarkkaan mietittynä parasta, niin spekulaatioille jää aina tilaa. Se viimeinen niitti, joka antaa impulssin toteuttaa aikeensa, vaatii tarttumista hetkeen. Sitä rohkeutta voidaan toki doupata, mutta usein menee yli varsinkin viinan kanssa ja itsariyritys jää sähläämiseksi.Mutta miten itsemurha liittyy sairauteen? Muutoin kuin, että henkilöllä olisi esimerkiksi kovat krooniset kivut. Sitäkö tarkoitit? Kuvaamasi on nimen omaan psyykkistä sairautta, mutta juju on siinä, ettei psyykkinen sairaus ole sairaus.
- Kipupsyykkistä
dumbo685 kirjoitti:
Mutta miten itsemurha liittyy sairauteen? Muutoin kuin, että henkilöllä olisi esimerkiksi kovat krooniset kivut. Sitäkö tarkoitit? Kuvaamasi on nimen omaan psyykkistä sairautta, mutta juju on siinä, ettei psyykkinen sairaus ole sairaus.
> Kuvaamasi on nimen omaan psyykkistä sairautta, mutta juju on siinä, ettei psyykkinen sairaus ole sairaus.
Kipu, psyykkinen sairaus?
Kuinka tuokin on ymmärrettävissä? - dumbo685
Kipupsyykkistä kirjoitti:
> Kuvaamasi on nimen omaan psyykkistä sairautta, mutta juju on siinä, ettei psyykkinen sairaus ole sairaus.
Kipu, psyykkinen sairaus?
Kuinka tuokin on ymmärrettävissä?"elämänhaluttomuus, erityisesti kun eri hoitomuotoja on tuloksetta kokeiltu pitkäjänteisesti. Selvitetty mahdolliset somaattiset sairaudet. Voimavarojen mukaan testattu terveellisiä elämäntapoja sekä muita muutoksia. Silloin puhutaan toivottomuudesta, joka ei realistisuudessaan ole mielestäni osa mitään psyykkistä sairautta."
Tarkoitin sanoa, että virallisen linjan mukaan luettelemasi "oireet" kuvaavat juuri niin sanottua psyykkistä sairastamista tai sairautta. En tiedä miten määrittelisit psyykkisen sairauden, mutta yhtä kaikki psyykkinen sairaus ei ole oikea sairaus koskaan. Sitä ajoin takaa. - eu.thanatos
Etkö pidä edes skitsofreniaa psyykkisenä sairautena? Siihenhän on osoitettu olevan perinnöllinen taipumus. Masennus on tosiaan vähän hankala tapaus tautien määrittelyssä. Itselleni on kuitenkin ihan ok, että sitä pidetään sairautena, muuten tuskin olisin päässyt sairauseläkkeelle, heh. Voisin olla vielä onnettomampi, jos ja kun taloudellinen tilanteeni olisi huonompi työkkärin/sos.toimen pitäessä minua vain laiskana ja iskiessä päälle kaiken maailman karensseja.
Ehkä tärkeintä on masennuksessa se, ettei pysty enää nauttimaan asioista, jotka ennen tuottivat mielihyvää. Vaikka ei siis uskoisi esim. muutoksiin aivokemiassa.
Silläkään tavalla en pidä masennusta sairautena, että se veisi yksilön kyvyn päättää eutanasiasta tms. Koska todellisuudentaju ei ole häiriintynyt. Omaisten on siis turha sanoa, että "masennus vei hänet". Kyllä se elämä vie ihan itse, kaikille ei vain voi käydä hyvin, vaikka kuinka optimistisesti yrittäisi. Elämä ei ole oikeudenmukaista eikä pidä ollakaan. Miksi meille tapahtuu, mitä tapahtuu? Sattuma, perimä, ympäristö ja oma suuntautuminen määrittelevät sen. Ainakaan kahdelle ensimmäiselle emme voi itse yhtään mitään. - dumbo685
eu.thanatos kirjoitti:
Etkö pidä edes skitsofreniaa psyykkisenä sairautena? Siihenhän on osoitettu olevan perinnöllinen taipumus. Masennus on tosiaan vähän hankala tapaus tautien määrittelyssä. Itselleni on kuitenkin ihan ok, että sitä pidetään sairautena, muuten tuskin olisin päässyt sairauseläkkeelle, heh. Voisin olla vielä onnettomampi, jos ja kun taloudellinen tilanteeni olisi huonompi työkkärin/sos.toimen pitäessä minua vain laiskana ja iskiessä päälle kaiken maailman karensseja.
Ehkä tärkeintä on masennuksessa se, ettei pysty enää nauttimaan asioista, jotka ennen tuottivat mielihyvää. Vaikka ei siis uskoisi esim. muutoksiin aivokemiassa.
Silläkään tavalla en pidä masennusta sairautena, että se veisi yksilön kyvyn päättää eutanasiasta tms. Koska todellisuudentaju ei ole häiriintynyt. Omaisten on siis turha sanoa, että "masennus vei hänet". Kyllä se elämä vie ihan itse, kaikille ei vain voi käydä hyvin, vaikka kuinka optimistisesti yrittäisi. Elämä ei ole oikeudenmukaista eikä pidä ollakaan. Miksi meille tapahtuu, mitä tapahtuu? Sattuma, perimä, ympäristö ja oma suuntautuminen määrittelevät sen. Ainakaan kahdelle ensimmäiselle emme voi itse yhtään mitään.Luulen, että et ymmärtänyt mitä tarkoitin. Skitsofrenia on niin kutsuttu psyykkinen sairaus eli mielisairaus, mutta yksikään mielisairaus ei ole (oikea) sairaus. Mikä ikinä skitsofrenian sanotaan olevan ei ole perinnöllinen. Kuuluisimmat skitsofrenian perinnöllisyystutkimukset ovat yllätys yllätys paljastuneet täysin ala-arvoisiksi tieteellisesti tarkasteltuna. Puhutaan jopa tarkoituksellisesta tutkimusyhteisön ja kansan harhaanjohtamisesta. Tästä voi lukea esimerkiksi kirjasta America Fooled (Timothy Scott, 2006).
- Anonyymi
Julianaxxx kirjoitti:
Niin, itsekin päädyit lopulta pohtimaan "elämäntilannetta", olosuhteita. Ne ovat objektiivisesti arvioitavissa.
Tiedän tapauksen, jossa henkilö (aikuinen, älykäs ihminen) teki itsemurhan ilman mitään syytä. Hänen elämäntilanteensa oli kunnossa, ja hän itsekin myönsi sen. Hän vain alkoi puhua, ettei oikein kiinnosta enää elää, vaikka kaikki on hienosti, ja teki pian sen jälkeen itsemurhan. Se oli objektiivisesti arvioiden täysin aiheeton itsemurha. Tämän henkilön läheiset eivät vieläkään ymmärrä, miksi. Tämä henkilö itsekään ei ymmärtänyt, miksi. Hänestä ei vain enää tuntunut siltä, että elämän jatkaminen kiinnostaisi. Masentunut hän ei ollut. Hän oli onnellinen, elämänhalua ei vain enää ollut.
Miksi jotkut pystyvät tekemään itsemurhan, vaikka eivät edes kärsi? Miksi jotkut kärsivät suunnattomasti, mutta ovat vain mystisesti estyneitä tekemään itsemurhaa? Mikä se mystinen syy on?Ja taas pehtuuri oli perseessä
- Anonyymi
dumbo685 kirjoitti:
"elämänhaluttomuus, erityisesti kun eri hoitomuotoja on tuloksetta kokeiltu pitkäjänteisesti. Selvitetty mahdolliset somaattiset sairaudet. Voimavarojen mukaan testattu terveellisiä elämäntapoja sekä muita muutoksia. Silloin puhutaan toivottomuudesta, joka ei realistisuudessaan ole mielestäni osa mitään psyykkistä sairautta."
Tarkoitin sanoa, että virallisen linjan mukaan luettelemasi "oireet" kuvaavat juuri niin sanottua psyykkistä sairastamista tai sairautta. En tiedä miten määrittelisit psyykkisen sairauden, mutta yhtä kaikki psyykkinen sairaus ei ole oikea sairaus koskaan. Sitä ajoin takaa.Kokonaisuudessaan ei ole merkitystä lähteekö ihminen omasta tahdostaan , vai kuoleeko muuten vaan.
- Anonyymi
Kirjoitat viisaasti, kiitos 🙏👍🌞🙂
- Anonyymi
dumbo685 kirjoitti:
Mutta miten itsemurha liittyy sairauteen? Muutoin kuin, että henkilöllä olisi esimerkiksi kovat krooniset kivut. Sitäkö tarkoitit? Kuvaamasi on nimen omaan psyykkistä sairautta, mutta juju on siinä, ettei psyykkinen sairaus ole sairaus.
Kyllä on.
Oletko tosiaan noin tyhmä??? - Anonyymi
eu.thanatos kirjoitti:
Etkö pidä edes skitsofreniaa psyykkisenä sairautena? Siihenhän on osoitettu olevan perinnöllinen taipumus. Masennus on tosiaan vähän hankala tapaus tautien määrittelyssä. Itselleni on kuitenkin ihan ok, että sitä pidetään sairautena, muuten tuskin olisin päässyt sairauseläkkeelle, heh. Voisin olla vielä onnettomampi, jos ja kun taloudellinen tilanteeni olisi huonompi työkkärin/sos.toimen pitäessä minua vain laiskana ja iskiessä päälle kaiken maailman karensseja.
Ehkä tärkeintä on masennuksessa se, ettei pysty enää nauttimaan asioista, jotka ennen tuottivat mielihyvää. Vaikka ei siis uskoisi esim. muutoksiin aivokemiassa.
Silläkään tavalla en pidä masennusta sairautena, että se veisi yksilön kyvyn päättää eutanasiasta tms. Koska todellisuudentaju ei ole häiriintynyt. Omaisten on siis turha sanoa, että "masennus vei hänet". Kyllä se elämä vie ihan itse, kaikille ei vain voi käydä hyvin, vaikka kuinka optimistisesti yrittäisi. Elämä ei ole oikeudenmukaista eikä pidä ollakaan. Miksi meille tapahtuu, mitä tapahtuu? Sattuma, perimä, ympäristö ja oma suuntautuminen määrittelevät sen. Ainakaan kahdelle ensimmäiselle emme voi itse yhtään mitään.Se on ihan psykiatrien uskonnollista höpötystä, että skitsofrenia olisi sen enempää perinnöllinen sairaus kuin mikään muukaan! Kaikki skitsoreenikot jotka tunnen ovat perheensä ainoita skitsofreenikoita. Traumat sille taudille pikemminkin altistaa, eli kasvu ympäristö.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se on ihan psykiatrien uskonnollista höpötystä, että skitsofrenia olisi sen enempää perinnöllinen sairaus kuin mikään muukaan! Kaikki skitsoreenikot jotka tunnen ovat perheensä ainoita skitsofreenikoita. Traumat sille taudille pikemminkin altistaa, eli kasvu ympäristö.
Ihanko taas kirkkain silmin väität, että elämä itäsuomessa on jotenkin traumaattisempaa, kun pitää painia karhun kanssa, ja juosta karkuun susilaumoja?
Eiköhän se ole ihan sukuvika kun suksi ei luista siellä itäsuomessa.
Mitä taas traumaan tulee, niin sille pitäisi olla tällä ihan oma ketjunsa, jossa puhua siitä objektiivisesti. Harmi että se objektiivisuus on vain liikaa vaadittu. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kokonaisuudessaan ei ole merkitystä lähteekö ihminen omasta tahdostaan , vai kuoleeko muuten vaan.
Nimenomaan kokonaisuudessa sillä on merkitystä.
Omaiset jäävät syyttelemään itseään, mitä tuli tehtyä väärin, olisinko voinut tehdä jotain toisin, jne.
Kestää pitkään, ennen kuin itsesyytöksistä pääsee eroon, jotkut eivät pääse koskaan. Omaisen itsemurha on sen verran kova paikka, että jättää ikuiset arvet tavalla tai toisella. - Anonyymi
Ei meistä kukaan pysty asettumaan toisen asemaan ja itsekkyys estää edes yrittämästä.
Vain silloin me ymmärrämme toisiamme ja pystymme hetkittäin pyyteettömään rakakuteen ja auttamiseenkin jos Rukoilet hetken mielessäsi:
Herra auta minua ymmärtämään tätä ihmistä.
Jeesus anna minulle sinun ristin sovituksen kautta palanen sinun rakkauttasi tätä ihmistä kohtaan.
Vain silloin me kykenemme lohduttamaan sorettuja, yksinäisiä, vaivattuja,
Jos me kykenemme alistamaan oman tahtomme kristuksen tahtoon.
Silloin me kykenemme rakakudella puhumaan haisevalle tenttu ukolle, joka on kristukselle vähintäin yhtä kallis kuin minä, jonka synnit on salatummat mutta kenties pahemmat jumalan silmissä, silloin pystyn kohtaamaan rakkaudella kun tunnustan olevani suyntinen,
Ei minun, eikä kenenkään muunkaan ihmisen lihassa ole mitään hyvää, jos jotakin on, se on itse jumalan vaikuttamaa myös uskomattomissa.
Ei mikään keinotekoinen psykiatrian koulu, jossa harjoitellaan teennäistä epänormaalia käytöstä jossa kuulija on pomo ja on vaiti omista asiostaan,
Saadakseen yli otteen puhujaksta, eikä paljata omaa todelista luonnettaan, eli on kuin raaamattu sanoo hiljaa.
"Hullukln käy viisaasta jos vaiti on.
Psykiatria on epänimrmaalia kanssa käymistä ja yli otteen ottaminen synnyttää valtavat traumat ja näet olet puhunut pirulle.
Diktatorismi hallitsee kaikkia jotka esiintyy ammatti autajina. Ja siksi heitä on varottava todella. - Anonyymi
Julianaxxx kirjoitti:
Niin, itsekin päädyit lopulta pohtimaan "elämäntilannetta", olosuhteita. Ne ovat objektiivisesti arvioitavissa.
Tiedän tapauksen, jossa henkilö (aikuinen, älykäs ihminen) teki itsemurhan ilman mitään syytä. Hänen elämäntilanteensa oli kunnossa, ja hän itsekin myönsi sen. Hän vain alkoi puhua, ettei oikein kiinnosta enää elää, vaikka kaikki on hienosti, ja teki pian sen jälkeen itsemurhan. Se oli objektiivisesti arvioiden täysin aiheeton itsemurha. Tämän henkilön läheiset eivät vieläkään ymmärrä, miksi. Tämä henkilö itsekään ei ymmärtänyt, miksi. Hänestä ei vain enää tuntunut siltä, että elämän jatkaminen kiinnostaisi. Masentunut hän ei ollut. Hän oli onnellinen, elämänhalua ei vain enää ollut.
Miksi jotkut pystyvät tekemään itsemurhan, vaikka eivät edes kärsi? Miksi jotkut kärsivät suunnattomasti, mutta ovat vain mystisesti estyneitä tekemään itsemurhaa? Mikä se mystinen syy on?Itsemurha on Jeesuksen veressä pois ajettava henkivalta kuten murhan henki, jossa saatana käskee murhata toisen.
Henkivaltoja ei voi käskeä pois, ellei tämä yksilö halua luopua niistä,
Koska ne palaa heti takaisin kyseiseen yksilöön joka ei osaa raamatun mukaisesti vastustaa pimeyden voimavaktoja. - Anonyymi
> Entä miten kärsimystä mitataan? Kuka mittaa? Mistä tiedämme kuinka paljon kukin itsemurhaa suunnitellut tai itsemurhan toteuttanut on kärsinyt? Ulkopäin harvoin näkee toisen kärsimystä varsinkaan siinä mittakaavassa kuin mitä todellisuus on. Toiseksi monet....
Siinäpä sitä pohtimista onkin!
Kun kovista, suorastaan sietämättömistä, jopa sen kipuasteikon yläkolmanneksella olevista kivuista kerroin lääkärille, niin siinä hän hetken tuijotti ja loihe lausumaan: MISTÄ MINÄ TIEDÄN KUINKA KIPEÄ SINÄ OLET, KUN EI OLE SELLAISTA MITTARIA JOLLA SE VOITAISIIN MITATA!!!!
Kyllä sellainen mittari pitäisi ensi tilassa keksiä, että asiantuntijakin voisi tietää kuinka kipeitä hänen potilaansa ovat!
Vielä kun tällaiset kipupotilaat, VUOSITTAIN YLI 300, joutuvat tekemään sen viimeisen ratkaisun, jolla viimeinkin pääsevät niistä kestämättömistä kivuistaan eroon, kun mitään apua asiantuntijoiltakaan eivät ole saaneet!
- WQEF
Ehkäpä syy itsemurhaan on halu välttää tulevaa kärsimystä, ei niinkään sen hetkistä. Ihminen pelkää elämää niin paljon että otaksuu kaiken menevän vain pahemmaksi ja haluaa välttää tämän. Aikuinen ihminen on kerennyt jo hieman kovettua maailman kolhuille ja sietää paremmin kärsimystä. Pulmahan on loppujen lopuksi aikalailla filosofinen. Itse näen elämän ennenkaikkea suurena nautintona jossa nyt sattuu olemaan välillä surullisiakin hetkiä. Uskon myös täysin yllättäviin juonenkäänteisiin, niin hyviin kuin pahoihinkin. Mitä vaan voi tapahtua. Elämä on kuin jännittävä kirja jonka lukemista en malttaisi lopettaa.
- kuriiri
Haluaisin kysyä sinulta WQRF, jos kypsyydessäsi pystyt yhtään kuvittelemaan seuraavia tilanteita, vieläkö elämä olisi kuin jännittävä kirja, jossa välillä on surullisiakin hetkiä:
- Olet perheesi kanssa kävelyllä. Suojatiellä ylitsenne ajaa rattijuoppo. Lapsesi kuolevat, vaimosi kasvot ruhjoutuvat erittäin vakavasti ja itse joudut loppuelämäksi vuoteeseen jatkuvin hermokivuin ja makaamaan omassa ulosteessasi seuraavat 40 v. Et pysty käymään lastesi haudalla tai tekemään edes itsemurhaa ilman apua.
- Sinulle tulee ero vaimon kanssa, ja hän haluaa lasten huoltajuuden kokonaan itselleen. Niinpä hän kätevänä tekee rikosilmoituksen, että olet syyllistynyt pedofiliaan ja insestiin. Sinut tuomitaan kaikissa oikeusasteissa pelkästään vaimosi ja hänen lapsilleen sekä parille ystävälleen ja opettajalle/lääkäreille syöttämien valheiden perusteella. Reilu vuosi vankilan lisko-osastolla ensikertalaisena ja kymmenien tuhansien eurojen korvaukset ovat pientä verrattuna tulevaan. Nimeäsi, tuomiotasi ja kuviasi levitellään netin rikospalstoilla, jotka tulevat heti vastaan nimeäsi googlatessa. Edes työpaikkaa tai vuokra-asuntoa et enää saa, pelkkää halveksuntaa ja uhkailua. Jos muutat nimesi, tieto päivittyy lähes heti nettiin. Naruun kuoleminen on tosiasia. Ellet sitten jaksa muuttaa Timbuktuun kaiken kokemasi jälkeen, sielläkään tosin kokemasi vääryydet eivät jätä sinua rauhaan ikinä.
??????????
Otteita tosielämästä, ei tosin onnellisten tähtien alla syntyneiden elämästä. Varsinkin jälkimmäisen tapauksen riski on olennainen Suomessa.
- siinäsyy
Moni päätyy itsemurhaan, kun elämällä ei ole tarkoitusta ja vain v***a tarpeeksi. Sielunvihollinen, saatana, joka on murhaaja ja tahtoo sielun helvettiin, syöttää mieleen ajatuksia: tapa itsesi, ennen pitkää kuolet kuitenkin.
- fsdssdsds
Nuorten ajattelu ei ole kypsää vaan se on suoraviivaista ja raakaa, eli jos en pärjää elämässä, henki pois. Kaikki kanavat suoltaa samaa paskaa nuorten päälle, näin tulee olla, sinun pitää olla tälläinen pärjätäksesi, ollaksesi suosittu ja menestyvä. Monimuotoisuus on kadonnut, tilalle on tullut kuin kaupallinen näkemys elämästä. Ei sanota että jokainen tekee mistä tykkää ja ostaa sitä mitä itse haluaa ja se on se joka antaa motivaation. Kaikki yritetään sulloa samaa putkeen. nuoret ahdistuvat koska se on täysin väärä heille. Markkinamiehet sanovat mikä nuorison tulee olla ja siinä leikissä moni nuori ahdistuu kun ei omasta mielestään pärjää, eikä tajua sitä että kaikki on vain tekemällä tehtyä.
- on.meillä.toive
Traumaattisen lapsuuden jälkeen, korven lapsi kaukana kaikesta, eteni traumaattiseen ensin murros-sitten aikuisikään.
Se hoitamaton traumavyöhyke pompsahtaa aina uudelleen tietoisuuteen syvänä depressiona. Kaikki näyttää toivottomalta.
Vanhempana huomasin että tuon alue ei ole kovin laaja-alainen kunhan ei tee mitään harkitsematonta.
Se täyttyy kuin mielen matalapaine. Kun tän hokaa, voi jopa olettaa että alue kaventuisi.
Joka kuukausi se kuitenkin nousee tietoisuuteen, koska sillä on aivoissa oma vastaavuus-alueensa.
Yhden niksin olen tähän muka löytänyt. Yrittää löytää iloa ja myönteistä pienistäkin aiheista niin että aivojen mielihyväkeskus kasvaa.
Valitettavasti alkoholin tuoma mielihyvä poistuu, koska alkoholi tuhoaa niitä hyviä serotoniinejä.
Tunnen että syvä laman tunne on tuloillaan näinä päivinä. Siihen voi kulua vielä yli viikonkin. En käytä mitään lääkkeitä.
Tosin ravintolisiä käytän. Hivenaineiden vaje elimistössä vähentää kaikkea toimeliaisuutta ja saa elämän tuntumaan harmaa-vyöhyke-elämältä.- Anonyymi
Kuolemasta sanotaan: "fyysisen kehon jättäminen".
Yksi Vedojen perusperiaatteista on ahimsa (väkivallattomuus). Itsemurha on väkivaltaa itseään kohtaan. Monet ihmiset ajattelevat tietämättömyyttään, että se on tie ulos kriisitilanteesta. Tosiasiassa se ei ole ulospääsy vaan pääsy vielä kauheampaan tilanteeseen, jossa aineelliset halut ovat yhä olemassa, mutta kehoa niiden täyttämiseksi ei enää ole. Se on yhtä tuskallista kuin kokea nälkää, mutta ei pystyä tyydyttämään sitä.
Ihmiset, jotka tekevät itsemurhan, jäävät ... eivätkä voi saada uutta fyysistä kehoa ennen kuin heille varattu elinikä päättyy.
Vedat sallivat vapaaehtoisen kuoleman vain kahdessa tapauksessa: kun henkilö kuolee vapaaehtoisesti taistelussa puolustaakseen kunniaansa tai kun iäkkäät joogit paastoavat kuolemaan, kun he ovat täysin vapaita kaikista aineellisista haluista.
Tätä ruumiin vapaaehtoisen jättämisen tapaa kutsutaan Prayopavesaksi, ja sille mainitaan kaksi ehtoa: korkea ikä ja täydellinen vapaus aineellisista haluista. - Anonyymi
Älä vedä huumeita.
Tekstisi on harhainen
- Anonyymi
Se on sattuman kauppaa sano pehtuuri kun persettä nussi
- Anonyymi
Voi luoja älkää niiittne Suomen saatanan mielenterveysmurhaajahullujenpervojen toimiin menkö. Siellä sain oman ellämäni tuhoutumaan. Siellä on jotain hulluja, jotka saavat kaikki valtuudet kyyllätä sinun viestintääsi ja jonkin freudilaisen hullupervologiikan ja omien fetissiensä mukaan tehdä tulkintojaan täysin mielivaltaisesti varsinkin, jos olet nainen. Niiten kynsisssä olet loippuikäsi ja kuolet 10-25 vuotta normaalia aikaisemmin, vaikka ihan normaali olisit ennen sitä ollut.
- Anonyymi
Aloittajan kysymystä voisi jalostaa polarisaatiolla. Meinaan että vähemmistöllä on aina eniten tuskaa. Lukihäiriötä, kehitysvammaisuutta, herkkyyttä, MS-tautia jne. On jonkinmoinen joukko ihmisiä jotka ei sairasta ennen vanhuusikään mitään. Jos ihmisten pelimerkit elämään olisi samanlaiset, olisi ihmisten vertailu mielekkäämpää.
- Anonyymi
Luin uutisia krokotiiliekspertti Adam Brittonista ja hänen erikoisista harrastuksistaan. On olemassa ihmisiä, joiden kohdalla itsemurhan tekeminen on ihan hyvä idea. Tuon Brittoninkin olisi ollut hyvä lopettaa itsensä jo vuosia sitten.
- Anonyymi
Mitähän olisi tapahtunut, jos hän olisi hakenut ajoissa apua vaikkapa terveyskeskuksesta. Olisiko saanut mitään?
- Anonyymi
Kuntakokeilu, Kuntouttava työtoiminta & holhoavat sosiaalityöntekijät
- Anonyymi
Kokoomus ja Petteri Orpo
- Anonyymi
Itsemurhassa on murhaaja eli saatana puhumassa.
Tapa vaan ittes, et sinä tästä selviå, sitten saarana tuo mieleesi kaikki epäonkistumisesi,
Saatana tuo epätoivon, masennuksen henkivallan.
Saattaa olla että ohikulkeva saatanan palvoja on kironnut sinut.
Ne jotka uskovat kaikkivaltiaaseen löytävät elämän tarkoituksen.
Ihminen ilman jumalaa ei löydä elämälleen tarkoitusta.
Oletko koskaan kuulut että elävä saarnaava evankelista teki itsemyrhan.
Et ole, koska he tietävät että mielekäs elämä muidostuu vain kristuksen yhteydessä.
Toki saatana voi kiusata heitäkin, mutta he käskevät raamatun sanoin saatanan pois.
Väisty pois saatana Jeesuksen veressä, sillä kirjoitettu on, ei ihninen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta joka jumalan suusta lähtee.
Merkillistä kyllä, saatana pakenee,epätpivon henkii vaihtuu toivoon ja itsemurha anteliaaseen rikkaaseen jumalan täyttämään elämään.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1803016
Oletko kertonut jo muille tunteistasi?
Ystävillesi esimerkiksi? Minä en ole vielä kertonut kenellekään tästä meidän jutusta.642586- 2032220
- 731859
- 1021783
Kesä, kesä!
Veikkaan, ettet juuri nyt ikävöi minua, ehket enää koskaan? Näkemättömyys on laimentanut tunteet, ja katselet iloisena k91661- 1041489
Miksi sanotaan että Suomella on suuri armeija, tykistö jne.
Asioita tarkemmin seuranneet tietävät että tuolla Ukrainassa palaa kuukaudessa sen verran mitä Suomella on kokonaisuudes2191166- 811130
- 951079