Tunnetko itsesi hyväksi ja arvokkaaksi hänen seurassaan? Pidätkö itsestäsi sellaisena kuin olet hänen kanssaan tai hänen vuokseen.
Olen miettinyt omalle kohdalle, että tämä on aika ratkaisevaa yhteisen tulevaisuuden kannalta.
Olen miettinyt omalle kohdalle, että tämä on aika ratkaisevaa yhteisen tulevaisuuden kannalta.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kyllä. Vastasin joskus aiemminkin jo, että nimenomaan hänen lähellään en mieti kelpaanko, tavoistani poiketen. Hän vain vie minut mukanaan.
Totuus voipi olla etten kelpaa, mutta hän saa minussa tuntumaan toisenlaiselta.
Unohtui: pidän siitä mikä olen jänen kanssaan. Jos olemme kahden että olen mikä olen.
Sitten sanoisin, että tuossa on aineksia vaikka mihin. Suorastaan mahtavalta kuulostaa. Koska tuo on asia, johon hän ei voi suoraan vaikuttaa. Sinä olet vastuussa tunteistasi ja siitä, millaiseksi tunnet itsesi hänen seurassaan.
Ongelma lieneekin siinä mitä tapahtuu itsetunnolle ajatuksen tasolla kun ei ole hänen lähellään.
Pitäis olla aina kosketusetäisyydellä;)
Hänen seura tai näkeminen tai lähellä olo antaa piristystä päivääni. Semmoista kipinää löytyy että huh ;D
Kyllä tuo on hyvä asia muistaa. Sen varmaan huomaa kun tapailee.
Tavallaan kyllä ja tavallaan ei, vaikka itse en tulevaisuutta suunnittele kenenkään kanssa. Harmi, että hän on nähtävästi ollut valmis uskomaan ja muodostamaan kaikenlaisia käsityksiä minusta.
Meistä ei luultavimmin kumpikaan tuntisi. Molemmilla siihen järkeenkäypät syynsä :(
En tunne.. Siksi olenkin nyt mielummin yksin. Ei miehiä minun elämään, missään muodossa (ei edes ystäviksi).
Ei olla tutustuttu vielä, eikä välttämättä tutustutakkaan? En osaa sanoa. Kumpaa sukupuolta mahdetaan tarkoittaa.
Näin on ja kyllä on, olet oikeassa, se on hyvinkin ratkaisevaa, että tuntee olonsa mukavaksi ja voi olla oma itsensä. Minulla on vaan sellainen tilanne, että odotan, että pääsisin niinkin pitkälle kuin hänen seuraan:D Sitä odotellessa. Kerron sitten miltä tuntui
Tunsin. Sitten se tunne muuttui melko nopeasti päinvastaiseksi, se ei johtunut hänen persoonastaan vaan käyttäytymisestä minua kohtaan. Nyt mietin, sainko minä ensin hänet jotenkin tuntemaan itsensä huonoksi, teinkö jotain tosi pahasti väärin.
Alussa tunsin, upeaksi suorastaan. Sitten hänen käytöksensä sai asian muuttumaan. Tunsin sen jälkeen todella arvottomaksi, huonoksi ihmiseksi kerta kaikkiaan. Jännä miten muiden seurassa tunne itseni arvostetuksi, rakastetuksi, suosituksi. Hänen käytöksensä saa taas minut lähinnä vetelemään ranteeni auki tai vetämään pään täyteen viinaa, vaikka en edes mikään alkoholisti ole tai sytyttämään tupakan, vaikka en edes polta laisinkaan.
Siihen asti kun olin saavuttamaton, jota piti piirittää ja lähennellä, hän arvosti ja ihaili minua. Sen jälkeen kun hän tiesi tismalleen, että saisi minut milloin vain ja missä vain, hänen arvostuksensa minua kohtaan tippui sadasta nollaan. Olen liian helppo, itsestäänselvyys, jolla ei ole mitään arvoa. Luulen, että hän ei tajua eikä näe minun hyviä puoliani, hän kulkee laput silmillä ja uskoo kaikista ihmisistä mahdollisimman pahaa, jotta ei vaan missään nimessä rakastuisi. Hän pelkää rakastua, pelkää liian suuria tunteita, pelkää sitoutua. Olen hänelle liian hyvää ollakseen totta, hän kuvittelee minusta kaikisssa asioissa mahdollisimman pahaa. Hän luulee tuntevansa minut, mutta ei tunne kuin pienen, pienen osan minusta. Keksii kaikenlaisia tekosyitä, että ei vaan näkisi minua. Hän ei näe eikä arvosta kuinka hyvä, lojaali, rakastavainen, uskollinen ja intohimoinen olen.
Tiedän, parempaa hän ei tule koskaan saamaan. Oma mokansa.
Tai ehkä hän näkee sinusta totuuden ja sinä itse luulet itsestäsi liikoja. Jospa hänellä on joku muu, jolle haluaa omistautua. Tuskin kukaan pakoilisi sellaista, joka olisi hyvä ja kunnollinen hänelle.
Ymmärrän. En ihmettele enkä kysele enää. :(
Minä olisin erittäin hyvä ja kunnollinen hänelle, mutta hän ei usko sitä. Ehkä sitten joku toinen näkee sen kaiken hyvyyden ja kunnolllisuuden minussa, koska hän ummistaa silmänsä eikä suostu näkemään mitään hyviä asioita. Luulee minua ihan toisenlaiseksi, aliarvioi minua ja pakoilee noin muutenkin ihmissuhteita. Ei vissiin muutenkaan kykene sitoutumaan, paitsi korkeintaan sellaiseen, joka ei herätä minkäänlaisia tunteita. Järki/talousliittoa vissiin enemmän tavoittelee, jos ylipäätään mitään tavoittelee, mutta missään nimessä ei tunneliittoa.
NIIN TAISI KÄYDÄ.SE TOINEN OLI RIKKAAMPI JA RAKKAAMPI?PARASTA TAHDOIN SULLE JATAHTOISIN VIELÄKIN. NAINEN JA KAKS VUOTIAS HEVONEN OVAT SAMANLAISIA,HEIDÄN ÄKKIKÄÄNTEITÄ EI VOI KUKAAN ENNAKOIDA?
Jeesus saattoi rakastaa.
Tunnen ja pidän. Mutta en sen vuoksi, mitä hän tekee, vaan sen vuoksi, miten itse itseni koen. Muutamaa kaardinaaliluokan mokaa lukuun ottamatta olen pärjännyt hyvin.
hei vaan!
Kenen seurassa?