Oman äidin vierailu jätti täysin tyhjän olon..

Jos ihan rehellinen olen, niin en ymmärrä noita energiajuttuja: en usko että ihmisestä virtaa jotain energiaa toiseen tai joku on sitä vailla. Uskon kyllä että ihmisellä on kuolematon sielu ja henki.
Olet ollut tiukalla ja hermosi ovat kireät. Äidilläsi on voinut olla vailla selkä kipeä ja muuten väsynyt ja on halunnut istua pehmeällä tuolilla. En tulkitsisi hänen käytöstä hylkäämisenä. Olette jo aikuisia ihmisiä ja eikö silloin saman huoneen ja tilan jakaminen ja läsnäolo ole riittävää.
Taidat olla jotenkin ulalla moisten energiajuttujesi kanssa.
Hienoa ja onneksi olkoon, että sait töitä. Eiköhän elämä jälleen ala siitä luistamaan. Ja toivottavasti saatte äidin kanssa välit kuntoon.

Aloittaja, uskon ymmärtäväni miltä sinusta tuntuu, vaikken minäkään energia-sanaa tuossa mielessä käytä.

Olen tosi herkkä, ja toisen ihmisen pienikin poispäin suuntautuva ele saattaa aiheuttaa minulle arvottomuuden ja hylätyksi tulemisen tunteen. Lisäksi se, että tiedostan voineeni tulkita väärin toisen eleen ja että toinen saattoi olla hämmentynyt ja surullinen omasta reaktiostani, saattaa ahdistaa minua ja aiheuttaa minulle syyllisyyttä kaiken kukkuraksi.

Ihmissuhteet ovat niin monimutkaisia.

Neuvoksi annan, että päätä olla joustavampi ja vähemmän herkästi loukkaantuva seuraavan kerran, kun olet tekemisissä äitisi kanssa. Tee päätös siitä ja keskity muihin asioihin välittömästi sen jälkeen.

Olen itse uskossa Jeesukseen ja saan kaikkien pettymysten ja ahdistavien tilanteiden jälkeen aina rauhallisemman olon, kun rukoilen Jumalaa johdattamaan minua oikeaan suuntaan myös ihmissuhteissa ja antamaan sille toiselle ihmiselle tiedon, että välillämme vallitsee sopusointu sielullisella tasolla.

Hienoa että sait työpaikan, johdatusta!

Kuulostaa jotenkin psykoottiselta tuo.

Tuntemuksesi johtuvat ehkä siitä että olet herkkä ja myös työttömyys on raskas asia.
Mutta en käsitä sitä, että tulkitsit hylkäämiseksi sen, että äitisi istui nojatuoliin eikä pöydän ääreen! Hänhän jäi samaan huoneeseen. Lisäksi hän tuli sinun luoksesi kauppakassin kanssa. Hän oli varmaan vain väsähtänyt ja istui siksi nojatuoliin.
Ei äitisi ''hylännyt''sinua, tulkitsit eleen herkistyneessä mielessäsi väärin ja ylimitoitetusti.
Me ihmiset emme voi mennä toisen ihmisen pään sisään katsomaan miten toinen tuntee ja kokee. Siksi äitisikään ei voi tietää sinun kaikkia tuntemuksiasi. Ymmärrän kyllä että äitisi '' itsevarma olemus'' tuntui jotenkin korostavan sinun tuntemaasi voimattomuuden tunnetta. Mutta ehkä äitisi oli vain iloinen tultuaan katsomaan tytärtään?

Miksi et vaan kysynyt " hei mä katoin tänne, oiskiva istus täs pöydän ääressä, mut jos haluat, niin voit tietty isua siellä" :)

Ja sinuna hakeutuisin terveydenhuoltoon hakemaan keskusteluapua. Selkeästi vaikutat kuormittuneelta.