Olen kohta 14 vuotias tyttö, ja sairastan hortonin syndroomaa, aurallista migreeniä ja kolmoishermosärkyä, ensi kuussa olisi tarkoitus mennä muutaman päivän kestävään tutkimukseen epilepsian takia. Näiden lisäksi minulla on keskittymishäiriö joka vaikeuttaa koulun käyntiä, joka on jo muutenkin vaikeaa kovien kipujen takia. Alkaa tuntua etten jaksaisi enää, lääkkeetkään eivät auta :( muita joilla on sama tilanne?
Apua tarvitseva
minävainnn
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Moikka!
Miehelläni on ollut Hortonin neuralgia jo lähes parikymmentä vuotta. Hän kärsi vuosia, kunnes sai oikean diagnoosin, ja sen myötä oikean lääkityksen. Paras apu hänelle on ollut ehdottomasti Imigran injektiolääkkeet, ja hän on täysin työkykyinen. Oikeiden diagnoosien ja lääkkeiden saaminen on ensiarvoisen tärkeää! Hyvä että sinua tutkitaan. Tiedän sivusta seuranneena tuskasi. Tsemppiä ja malttia, kaikki varmasti kääntyy sinullekin hyväksi! <3
Elä kuuntele mitään valheita tehokkaasta lääkehoidosta. Lääkkeillä ei pystytä luomaan uusia soluja vanhojen epäkunnossa olevien tilalle.
Jeesus on ainoa joka voi parantaa ihmisen. Ei kukaan muu.
Heippa, omaan tilanteeseesi en osaa hirveästi sanoa mitään, mutta halusin tsemiksi silti kirjoittaa :)
Tiedän silti aivan liian hyvin, että miltä sinusta tuntuu...
Kaikki alkoi omalla kohdallani Hpv-rokotteesta, josta sain niin pahan anafylaktisen shokin (erittäin voimakas, hengenvaarallinen allerginen reaktio), että oli aivan vähällä etten kuollut. Sairaalassa toivo ainakin terveen elämän jatkosta oli jo heitetty, kun tilani ei meinannut kohentua. Selvisin sitten siitäkin:)
Viime kevääni olikin sitten täyttä sanonko mitä. Kärsin pahasti pitkittyneistä epileptistyyppisistä tajuttomuuskouristuskohtauksista, jotka saivat aivoni kärsimään aika lailla. Näitä tuli 4 saman kevään aikana.
Neurologit olivat ja ovat vieläkin sitä mieltä, että olisin jotenkin aivan itse saanut aiheutettua nämä itselleni ja passittivat psykiatriselle. Siellä olen viikottaisessa seurannassa vieläkin. Terveydenhoitajamme näki yhden kohtaukseni ja kuvaili sitä suoraan epileptiseksi. Lisäksi psykologini on samaa mieltä, että neurologisella pitäisi hoitaa. Mitään hoitokeinoja, hoitokokeiluja ei ole edes mainittu neurologiselta koskaan.
Tämä mysteerisairauteni on myös aurallinen, kuten myös migreenini. Migreeneitä en saa enää kovin usein, mutta kun saan, on tuli aivan irti.
EEG on minulla otettu monia kertoja, mutta tuota video-EEG:tä ei ole minulta vielä otettu. ( joka sinulta vissiin ollaan ottamassa?)
Sairastatko siis epilepsiaa, vai onko siitä vain epäilys?
Keskittyminen vaikeutuu varmasti, kun terveydelliset haitat ottavat vallan mieleltäs, etkä saa niitä mielestäsi. Sama tilanne täällä. Lisäksi yölliset pienet kohtaukset valvottavat pitkään ja väsymystä on aina päällä. Saan pieniä poissaolokohtauksia tunneilla, joiden aikana ei tietysti jää mitään päähän.
Olet juuri siirtynyt yläasteelle, vai oletko jo kasilla? :)
Sairastan tämän kaiken lisäksi selän skolioosia ja nikamien epämuodostunutta, synnynnäistä luutumista. Skolioosi siis tarkoittaa selkärangan epätavallista asentoa, selkäranka on kirjaimellisesti mutkalla. Tämä aiheuttaa myös todella kovia kipuja aina välistä, jotka pahenevat koulussa pitkään huonosti istuessa. Sitä oppii kaikkea kestämään, kun tarpeeksi ja tarpeeksi kauan kärsii. Viime vuonna luokanvalvojanamme oli aivan ihana ihminen, joka tuki ja välitti minusta todella paljon. Sain häneltä todella paljon tsemppiä ja jaksamisia. Nyt luokanvalvojamme vaihtui, jonka takia ei ole taaskaan mennyt niin hyvin...
Tässä nyt nopeasti jotain minusta, toivottavasti et kuollut sinne ruudun ääreen, kun luit tätä:). Toivottavasti saat kavereiltasi, opettajiltasi ja tietysti lähimmäsiltäsi paljon tukea ja kannustusta! Asiat järjestyvät aina ja paremmin mene aina, kun olet paremmalla mielellä:)
Tsemppiä ihan huikeasti!
Jos haluat jutella lisää
[email protected]