Kaksi asiaa jonka takia en ole tehnyt itsemurhaa

Älä tee sitä. En ole itse koskaan seurustellut, ja ikää on kohta tuo 25 vuotta. Minäkin harkitsin joskus itsemurhaa, mutta vaikka olen edelleen yksinäinen olen silti iloinen, etten tehnyt sitä. Koskaan ei ole liian myöhäistä löytää sitä oikeaa, joten älä anna periksi :) Ehkä olen naiivi, mutta haluan uskoa niin.

Kun aikaa kuluu ja ihminen kypsyy, niin asenne elämää kohtaan muuttuu. Myös kokemus ja käsitys onnellisuudesta saa uusia piirteitä. Toki ihmissuhteita, harrastuksia ja rakentavaa sosiaalista seuraa kannattaa tavoitella.
Älä vaivu synkkyyteen vaan suuntaa mielesi positiivisiin asioihin. Ala rakentaa itsellesi omanlaista elämää. Aikanaan se tyttöystävä on sitten rinnalla hyvä lisä onnea.

Joopa joo, kun tulee tarpeeksi ikää niin huomaa, että ihminen on loppujen lopuksi aika paska värkki - parempi kun hoet joka aamu peilin edessä että siellä taas odottaa paska maailma täynnä paska ihmisiä jotka tulee tänäänkin tekeen sulle lisää paska juttuja kaikkien niiden entisten jo tehtyjen lisäksi. Sitten kun ne tulee näin tekemään joka tapauksessa, olet ainakin edes jollain lailla henkisesti jo valmistautunut kaikkeen siihen paskaan mitä edessä päin odottaa, ei ehkä ole sitten ihan niin paha isku.
Kenties, ehkä opit jopa joskus iskemään takaisin ja mielellään aina saman tien ja monin verroin. Tämä maailma tosin on täynnä verkostoituneita paskamätöjä, jotka iskee porukalla kiinni laumoistaan ulkopuolisiksi eristämiinsä. Tämä paskanetti ja tähän käytetty paskateknologia on vain yksi väline siihen. Kaappaillaan ihmisten kotilaitteet haltuun ja sitten aletaan se sittisontiminen, eikä ne ole vain ja ainoastaan jotkut teiniräkäläjät, siellä on myös tämän ylläpitoämmän tapaisia jo paljon vanhemmaksi ehtineitä mielenvikaisia. Nettisivustot, mätämediat tv, lehdet ynnä muut on näille niitä sodankäyntivälineitä, myös homoaktivistit ovat erittäin aktiivisia kaikessa tuonlaisessa paska toiminnassa.
Siihen saatat päätyä vielä DDR stasi tyyppisten organisaatioiden kohteeksi, jopa useamman valtion toimesta eikä ainoastaan sen maan missä elät. Kaikkea mahdollista paskaa, mitä noilta mielenvikaisilta vaan sairaasta päästä löytyy, ne kohdistaa sen sinuun. Sitä kun elät sitten yksikses muutaman vuosikymmenen, päädytkin lopulta samaan jamaan missä mä nykyään.

Ethän masennu näistä kommenteista, joita luin. No ensinnäkin ihminen elää ja kuolee yksin. Näin se vain on. Harrastusten kautta voi saada kavereita. Ei niitä koulusta saa, jos ei ole sattumoisin samat kemiat tai samat intressit sen tyypin kanssa. Ja sit se ettei kukaan tule koskaan kotoa hakemaan, on aina mentävä ensi itse. Ja ehkä joskus pikkuhiljaa voi muodostua kaverisuhde.
Itsemurha on typerin vaihtoehto vaikka niin kamalalta kuin se yksinolo väliin tuntuukin. TIedän kokemuksesta. Kyllä sinunkin mielesi vielä kirkastuu ja joskus sinulla on perhe (ehkä) ja huomaat mitä onni on.
Nyt voit miettiä mistä pidät? Mikä toisi kavereita? harrastus? asia?

Eipä tuollaiseen ihmispoloiseen kannata kenenkään sekaantua omaa elämäänsä katkeroittamaan. Hommaa ensin oma pää kuntoon ja mieti parisuhteita sitten joskus valovuoden perästä, taikka seuraavassa elämässä paremmin eväin.
Nyt kuullostaa siltä, että sulla ei ole kenellekkään yhtikäs mitään annettavaa, lähinnä otettavaa.

Homous pitäisi määritellä uudestaan mitä pikimmin sairaudeksi taas, siinä sulle takas kommenttia, josko nämä kyttäyshomot jossain vaiheessa ottaisivat onkeensa ja oppisivat jotain.

Hyvä että ajattelet äitiäsi. Monet eivät ajattele, mitä jättävät jälkeensä lähdettyään täältä. Jokaisen itsenmurha koskettaa jotakuta, vaikka siltä ei itsestä sillä hetkellä tunnu.

Elämää ei kyllä kannata rakentaa sen varaan, että löydät tyttöystävän joka "tekee sinusta eheän" ja onnellisen. Ei kukaan voi tehdä sinusta eheää tai rakastaa ja hyväksyä sinua täydellisesti, koska me kaikki ollaan vajavaisia yhtälailla. Muutoksen tulisi kuitenkin lähteä aina itsestä ja itsensä vuoksi, vaikka tiedänkin että se on vaikeaa ja tuntuu mahdottomalta. Omaa onneaan ei voi rakentaa toisen varaan.