Nimimerkki “Jos“ tuossa joku päivä sitten kirjoitti pienen, veikeän mielikuvitustarinan. En minä sitä niin merkillisenä olisi pitänytkään, mutta nimimerkki “Samuel“ kommentoi sitä ihan pistämättömästi. Hän jotenkin siihen tapaan sanoi, että jutun tulisi olla sopivan epätarkka, jotta lukijan mielikuvitukselle jäisi tilaa. Se minua siinä alkuperäisessä jutussa tosiaan viehätti. Siinä ei kuvattu tapahtumia tarkasti vaan luotiin mielikuvia.
Siinäpä se juju onkin.
Minä en osaa mielikuvia luoda, mutta moni asia tuossa Pekan ja Pian tarinassa minua miellytti. Ja varsinkin siinä Samuelin kommentissa. Yksi syy on siinä, että minulle ne toivat mieleen erään tapauksen, kun itse olin saman ikäinen, hiukan päälle kahdenkymmenen. Olin Helsingissä opiskelemassa ja minulla oli Kaartinkadulla pieni yksiö, yläkerran vinttikamari, kun eräänä myöhäisenä iltana tuttu kaveri kotikylästä soitti ja kertoi tarvitsevansa yösijan. Että sopisiko millään?
Kyllähän se minulle sopi. Yllätys vain oli, että hän ei tullutkaan yksin. Tämä on Karula, Timppa sanoi. He seurustelevat.
Vetihän se hieman silmiä pystyyn. Karula oli ruskeasilmäinen, aistikkaasti puettu, hieman meitä vanhempi, tyylikäs naisihminen.
Sieltä meidän puolesta oli tämä Karulakin, Timpan uusi tyttöystävä. Oli vietetty päivä Helsingissä, Timppa esitteli. Limonadipuku loisti Timpalla, ja hymy. Kuin Maria ja Josef he tarvitsisivat yösijan. Sopisiko, että luovuttaisin heille alkovin?
Sopihan se. Hieman tuppasi Timpan suoraviivaisuus naurattamaan. Mutta Karulalla ei ilmekään värähtänyt. Hän katsoi suoraan silmiin ja sanoi, että hienoa, hänellä jo hieman jalkoja väsyttää.
Siinä vähän juteltiin, pariskunnalla oli tuliaisiakin, joita hieman maistettiin, ja sitten Karula sanoi haluavansa suihkuun.
Semmoinen häthätää-suihku minulla oli vessan yhteydessä ja minä sen nopeasti panin vähän siistimpään kuntoon. Karula jo ovella odotti valkoisissa rintsikoissa ja pikkuhousuissa. Oikein hehkeä ilmestys olikin.
Karula suihkutteli, ja minä saman tien vaihdoin puhtaat lakanat sänkyyn. Halusin olla tahdikas isäntä hienolle naiselle. Sillä eleganssia Karulassa tosiaan oli, naisellista komeutta. Kehaisin siitä Timpallekin, joka sanoi Karulan olevan todellinen löytö. Karula oli ollut naimisissa, hänellä oli lapsikin, Timppa kertoi, mutta tämä oli vakavaa.
Karula tuli pyyhe ympärillään suihkusta, ja Timppa meni sinne vuorostaan. Katselin kuinka Karula taitteli viehkeästi vaatteitaan, kyykisteli ja asetteli pikku tavaroitaan, paperinenäliinoja tyynyn alle. Välillä hän aina vilkaisi minuun. Se oli sellainen arvioiva katse, että mikä minä olen miehiäni. Mutta kyllä hän minut hyväksyi, uteli opinnoista ja Helsingissä asumisesta.
Minäkin jotakin kohteliasta kysyin ja yritin pitää silmäni kurissa. Pyyhe Karulan yllä yhtä paljon peitti kuin paljasti. Se oli rintojen päältä solmussa, mutta tuntui alhaalta loppuvan kesken.
Taisin sanoa, että Karula on nätti nimi, ja sain takaisin oikein heleän hymyn, sellaisen 500 wattisen. Karula istahti sängyn päälle ja nosti uhkean reitensä toisen reiden päällä.
Tuli Timppakin pyyhkeessään ja ryhdyttiin käymään yöpuulle. Se oli yksiö, niin kuin sanoin, entinen palvelijattaren asunto, jonka seinään oli vanhanaikaisesti upotettu makuualkovi. Minä vedin sängyn alta varapatjan, ja levitin sille makuupussini.
Tämä on ystävän palvelus, Timppa sanoi ja tuntui olevan tosissaan. Karula oli ripustanut pyyhkeensä tuolin karmille ja livahtanut peiton alle. Timppa oli siellä saman tien, ja minä sammutin valot, kömmin makuupussiini lattialle.
Ensin oli pimeää, mutta katuvalot heijastuivat verhojen läpi. Hyvin näki, että sängyssä suudeltiin. Kahinaa sieltä oli kuulunutkin ja korvaan supattelua. Suudeltiin taas intohimoisesti, ja välillä Karula käänsi kasvonsa minuun päin. Ne selvästi vaaleina erotti, matkaa oli pari, kolme metriä ja ikkunasta tuli valoa.
Sängyssä vaihdettiin asentoa, vedettiin peittoa ylemmäs, ja minä profiilista näin, että Timppa oli noussut Karulan päälle.
Kyllä minä jotakin olin aavistellut, mutta oli se kumminkin järkytys. Karula oli tehnyt minuun jo vaikutuksen. Pojankollejahan me oltiin Timpan kanssa näin täysiverisen naiseuden rinnalla. Minä henkeä pidättäen katselin ja kuuntelin. Karula vilkaisee välillä minuun, silmät vaan välähtävät, ja taas suudellaan. Minulla oli kivikovana, voitte arvata. Minä peiton kohoumista ja liikkeistä arvasin, että siellä annetaan pusuja molemmista päistä.
Koko ajan näki paremmin, kun silmä tottui, ja minä näin, että Karula oli työntänyt sormensa Timpan tukkaan. Polvet olivat koholla ja heiluivat, ja sängyn natina vaan voimistui. Karula oli kääntänyt suuret silmänsä minuun, ja minä tuijotin vastaan. Katsoin suoraan Karulaa silmiin, Karula katsoi takaisin. Ihan rävähtämättä tuijotettiin toisiamme. Ja samaan aikaan Timppa keskittyy täysipainoisesti siihen, mikä nuoresta miehestä on sitä kaikkein mahtavinta.
Näin Karulan ilmeestä, että jotakin tapahtui, että nyt Timppa suihkuttaa. Mutta koko ajan me vaan katsotaan Karulan kanssa toisiimme. Se oli kuin hypnoosia. Juuri ja juuri erotti hämärässä toisen silmät. Kumma kyllä, ei tuntunut yhtään väärältä ottaa sillä tavalla osaa toisten lemmiskelyyn.
Karula hamusi nenäliinoja tyynyn alta ja hipsutteli jalat yhdessä, tuppo haarukassa vessaan. Aikuisen naisen rinnat, hieman riippuvat, panin merkille. Timppa ei sanonut mitään. Se oli lauennut naisen sisään, ja vielä paljaaltaan. Se ajatus minulla vaan päässä pyöri.
Karula tuli vessasta ja Timppa meni sinne vuorostaan. Karula istui puolihämärässä sängyn laidalle ja kysyi, häiritsikö se.
Ei, minä sanoin. Minä sanoin sen jotenkin hätäisesti, ja korjasin heti, että sehän on vaan luonnollista.
Niin, Karula heläytti huvittuneena. Äänessä oli sellaista vanhemman, kokeneemman naisen lämpöä ja ymmärrystä sille asialle, että minä oikein värähdin.
Heillä oli ollut mukava päivä, Karula jatkoi ja katseli minua. Hän piti tavallaan seuraa, niin minä sen ajattelin, vaikka ei siinä sen enempää puhuttu.
Timppa tuli, ja Karula kierähti kuuliaisesti seinän puolelle. Taas suudeltiin, kosketeltiin ja kuiskittiin. Karula antoi Timpan tulla vielä uudestaan sisäänsä, mutta sillä kertaa he eivät vieneet naintiaan loppuun.
Siinäpä se juju onkin.
Minä en osaa mielikuvia luoda, mutta moni asia tuossa Pekan ja Pian tarinassa minua miellytti. Ja varsinkin siinä Samuelin kommentissa. Yksi syy on siinä, että minulle ne toivat mieleen erään tapauksen, kun itse olin saman ikäinen, hiukan päälle kahdenkymmenen. Olin Helsingissä opiskelemassa ja minulla oli Kaartinkadulla pieni yksiö, yläkerran vinttikamari, kun eräänä myöhäisenä iltana tuttu kaveri kotikylästä soitti ja kertoi tarvitsevansa yösijan. Että sopisiko millään?
Kyllähän se minulle sopi. Yllätys vain oli, että hän ei tullutkaan yksin. Tämä on Karula, Timppa sanoi. He seurustelevat.
Vetihän se hieman silmiä pystyyn. Karula oli ruskeasilmäinen, aistikkaasti puettu, hieman meitä vanhempi, tyylikäs naisihminen.
Sieltä meidän puolesta oli tämä Karulakin, Timpan uusi tyttöystävä. Oli vietetty päivä Helsingissä, Timppa esitteli. Limonadipuku loisti Timpalla, ja hymy. Kuin Maria ja Josef he tarvitsisivat yösijan. Sopisiko, että luovuttaisin heille alkovin?
Sopihan se. Hieman tuppasi Timpan suoraviivaisuus naurattamaan. Mutta Karulalla ei ilmekään värähtänyt. Hän katsoi suoraan silmiin ja sanoi, että hienoa, hänellä jo hieman jalkoja väsyttää.
Siinä vähän juteltiin, pariskunnalla oli tuliaisiakin, joita hieman maistettiin, ja sitten Karula sanoi haluavansa suihkuun.
Semmoinen häthätää-suihku minulla oli vessan yhteydessä ja minä sen nopeasti panin vähän siistimpään kuntoon. Karula jo ovella odotti valkoisissa rintsikoissa ja pikkuhousuissa. Oikein hehkeä ilmestys olikin.
Karula suihkutteli, ja minä saman tien vaihdoin puhtaat lakanat sänkyyn. Halusin olla tahdikas isäntä hienolle naiselle. Sillä eleganssia Karulassa tosiaan oli, naisellista komeutta. Kehaisin siitä Timpallekin, joka sanoi Karulan olevan todellinen löytö. Karula oli ollut naimisissa, hänellä oli lapsikin, Timppa kertoi, mutta tämä oli vakavaa.
Karula tuli pyyhe ympärillään suihkusta, ja Timppa meni sinne vuorostaan. Katselin kuinka Karula taitteli viehkeästi vaatteitaan, kyykisteli ja asetteli pikku tavaroitaan, paperinenäliinoja tyynyn alle. Välillä hän aina vilkaisi minuun. Se oli sellainen arvioiva katse, että mikä minä olen miehiäni. Mutta kyllä hän minut hyväksyi, uteli opinnoista ja Helsingissä asumisesta.
Minäkin jotakin kohteliasta kysyin ja yritin pitää silmäni kurissa. Pyyhe Karulan yllä yhtä paljon peitti kuin paljasti. Se oli rintojen päältä solmussa, mutta tuntui alhaalta loppuvan kesken.
Taisin sanoa, että Karula on nätti nimi, ja sain takaisin oikein heleän hymyn, sellaisen 500 wattisen. Karula istahti sängyn päälle ja nosti uhkean reitensä toisen reiden päällä.
Tuli Timppakin pyyhkeessään ja ryhdyttiin käymään yöpuulle. Se oli yksiö, niin kuin sanoin, entinen palvelijattaren asunto, jonka seinään oli vanhanaikaisesti upotettu makuualkovi. Minä vedin sängyn alta varapatjan, ja levitin sille makuupussini.
Tämä on ystävän palvelus, Timppa sanoi ja tuntui olevan tosissaan. Karula oli ripustanut pyyhkeensä tuolin karmille ja livahtanut peiton alle. Timppa oli siellä saman tien, ja minä sammutin valot, kömmin makuupussiini lattialle.
Ensin oli pimeää, mutta katuvalot heijastuivat verhojen läpi. Hyvin näki, että sängyssä suudeltiin. Kahinaa sieltä oli kuulunutkin ja korvaan supattelua. Suudeltiin taas intohimoisesti, ja välillä Karula käänsi kasvonsa minuun päin. Ne selvästi vaaleina erotti, matkaa oli pari, kolme metriä ja ikkunasta tuli valoa.
Sängyssä vaihdettiin asentoa, vedettiin peittoa ylemmäs, ja minä profiilista näin, että Timppa oli noussut Karulan päälle.
Kyllä minä jotakin olin aavistellut, mutta oli se kumminkin järkytys. Karula oli tehnyt minuun jo vaikutuksen. Pojankollejahan me oltiin Timpan kanssa näin täysiverisen naiseuden rinnalla. Minä henkeä pidättäen katselin ja kuuntelin. Karula vilkaisee välillä minuun, silmät vaan välähtävät, ja taas suudellaan. Minulla oli kivikovana, voitte arvata. Minä peiton kohoumista ja liikkeistä arvasin, että siellä annetaan pusuja molemmista päistä.
Koko ajan näki paremmin, kun silmä tottui, ja minä näin, että Karula oli työntänyt sormensa Timpan tukkaan. Polvet olivat koholla ja heiluivat, ja sängyn natina vaan voimistui. Karula oli kääntänyt suuret silmänsä minuun, ja minä tuijotin vastaan. Katsoin suoraan Karulaa silmiin, Karula katsoi takaisin. Ihan rävähtämättä tuijotettiin toisiamme. Ja samaan aikaan Timppa keskittyy täysipainoisesti siihen, mikä nuoresta miehestä on sitä kaikkein mahtavinta.
Näin Karulan ilmeestä, että jotakin tapahtui, että nyt Timppa suihkuttaa. Mutta koko ajan me vaan katsotaan Karulan kanssa toisiimme. Se oli kuin hypnoosia. Juuri ja juuri erotti hämärässä toisen silmät. Kumma kyllä, ei tuntunut yhtään väärältä ottaa sillä tavalla osaa toisten lemmiskelyyn.
Karula hamusi nenäliinoja tyynyn alta ja hipsutteli jalat yhdessä, tuppo haarukassa vessaan. Aikuisen naisen rinnat, hieman riippuvat, panin merkille. Timppa ei sanonut mitään. Se oli lauennut naisen sisään, ja vielä paljaaltaan. Se ajatus minulla vaan päässä pyöri.
Karula tuli vessasta ja Timppa meni sinne vuorostaan. Karula istui puolihämärässä sängyn laidalle ja kysyi, häiritsikö se.
Ei, minä sanoin. Minä sanoin sen jotenkin hätäisesti, ja korjasin heti, että sehän on vaan luonnollista.
Niin, Karula heläytti huvittuneena. Äänessä oli sellaista vanhemman, kokeneemman naisen lämpöä ja ymmärrystä sille asialle, että minä oikein värähdin.
Heillä oli ollut mukava päivä, Karula jatkoi ja katseli minua. Hän piti tavallaan seuraa, niin minä sen ajattelin, vaikka ei siinä sen enempää puhuttu.
Timppa tuli, ja Karula kierähti kuuliaisesti seinän puolelle. Taas suudeltiin, kosketeltiin ja kuiskittiin. Karula antoi Timpan tulla vielä uudestaan sisäänsä, mutta sillä kertaa he eivät vieneet naintiaan loppuun.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kiitoksia palautteestasi, hienoa, että ne muutamat ajatukset saivat myös lukijoita ja että ne aiheuttivat reaktioita... =)
Olen seurannut jo jonkin aikaa näiden palstojen kirjoituksia, lueskellut ja muutamia kommentoinut... Tämä kanava antaa virikkeitä myös omaan arkeen, elän itse parisuhteessa ja kirjoitettujenkin fantasioiden kautta olen huomannut, että myös arjen keskellä voi seksiin saada ihan uutta kipinää.
Monissa tapauksissa tämän palstan heikkous on, että sitä käytetään provokatiivisesti ja kirjoitetaan kielellä, joka ei täytä edes auttavan äidinkielen tunnuspiirteitä ja on roisin alatyylistä. Se ei sinänsä minusta anna mitään normilukijalle, vaan enemmänkin saa ihmettelemään miksi sellaista tehdään.
Kirjoitus Pekasta ja Piiasta teki kuitenkin minuun vaikutuksen juuri mielikuvana. En varsinaisesti unelmoi siitä että omassa elämässäni joku tulisi ja rakastelisi tyttöäni minun katsellessani (sellaisiakin varmasti on, en kuitenkaan tuomitse heitä), mutta ajatus siitä... Ajatus puolison tekemästä, kielletystä ja uskaliaasta tempusta kuvatuissa olosuhteissa, se teki vaikutuksen, jonka soisin uusiutuvan... Se loi voimakkaan mielikuvan, joka toi myös uutta energiaa omaan sänkyyni... Eikö sen voisi nähdä myös tällaisten keskusteluryhmien perimmäisenä tarkoituksenakin...? =)
Tarinan itsessään ei tarvitse olla monimutkainen, muutamat olennaiset elementit riittävät. Pidän lahjana sitä, että joku osaa niin kirjoittaa ja on riittävän rohkea kirjoituksensa julkaisemaan. Toivoen nämä kommentit rohkaisevat sinun tapaasi myös muita kirjoittamaan, lukijakuntaa kyllä on...
Jään odottelemaan lisää sanallisia elämyksiä...
-S-
Hei Samuel
kylläpä kirjoitit niin kuin omasta kynästäni
vakaassa parisuhteessa elän minäkin, ja koska ihmisen eroottisin elin sijaitsee korvien välissä, olen sitä yrittänyt sieltä löytää
minullekin eräät kirjoittajat ovat tuoneet ahaa-elämyksiä, virittäneet muistoja ja pikku fantasioita
sen verran olen niitä kirjoitellutkin, ja huomannut, että oma kirjoittaminen voi olla hauskempaa kuin keskimääräinen toisten juttujen lukeminen
sen verra olen tätä palstaa seurannut, että muutama minua itseäni kiinnostava kirjoittaja täällä on, mutta kovin vähän mielenkiintoista keskustelua kirjoittajien/lukijoiden kesken
sinä taidat olla harvinainen poikkeus
No, en tiedä harvinaisesta, uskon vakaasti, että yllättävänkin moni ajattelee hyvin samalla tavalla kuin kirjoitin... Sen ilmaiseminen ei vain ole nykymiesten (tai naisten) keskuudessa niin "trendikästä", että sitä pitäisi mainostaa...
Nykypäivän suuntaukset, tasa-arvoistuminen, naisten seksuaalinen vapautuminen saattaa jossain mielessä luoda mielikuvan, että pehmeiden arvojen esiintuominen muuttaisi meidän sukupolvemme sukupuolirooleja tms... Niin sanottu vastarinta tasa-arvoa "vastaan" saattaa luoda kuvan, että miehen on naisten vapautuessa oltava entistäkin ronskimpi tms... =) Näkyisikö se sitten täällä...?
Hyviä tekstejä luin joskus *X*:n kirjoittamana, hän kirjoitti "Kaverin isä 1-10" - osat, häntä arvostan kirjoittajana samaan tapaan "Jos":n kanssa.
Keskustelua toivoisin minäkin, kenties niiden kautta olisi jonkun mahdollista löytää uusia juttuaiheita... Onko tämä "seksi-seksinovellit-seksinovellit" oikea foorumi sille, ssitä en haluaisi arvioida, olettamukseni kuitenkin on, että murrosikäiset lukevat enemmän seksin "mekaaniseen" toteuttamiseen liittyviä juttuja, vahvistaen näin omia käsityksiään ja lieventäen pelkoja seksin saralla...
Mikäli keskustelun aiheita/haluja olisi, avaan tälle sivustolle yhden otsikon, joihin niitä voisi kirjata. Jätän foorumin valvonnan "sheriffeille", toivoen he osaavat karsia mahdolliset ongelmatekstit pois... Otsikon alla voisi myös toimia "kritiikki" muista tarinoista... Joskus, kun on taukoa koneella olemisesta, jää tekstejä lukematta... Sieltä voisi sitten bongata muiden suosikkeja...
Toivoen moni osallistuisi... En halua julistaa mitään, saati olla muita "ylempi", en tarvitse sellaista henkistä pönkitystä itselleni. Foorumi voisi olla oma panokseni internetin "puhdistamiselle", siitä kun ei tahdo enää kuulla mitään hyvää... =)
-S-