äiti seuraa mun joka ikisen suupalan, sen takia ku oon ollu kasvissyöjä vuoden verran... viimesen viiden vuoden ajan oon aina kuullu isäni äidin luona, että kuinka laiha olen! "joko sä nyt lopetit? etkö sä nyt pullaa syö? ota nyt lisää lisää lisää lisää!!!" olen saanut törkeitä vihjauksia painostani kaikkialta, vaikken ole ollut edes laiha, ihan normaali!
kaikilla on niitä muistoja että muistaa kaiken kuin filmiltä: laskeudun mökin portaita uikkareissa, menossa uimaan, ja isäni sanoo sedälleni "kato nyt, eikö ooki lihava?"
olin silloin aivan normaalipainoinen, tiesinkin että se oli vain vitsailua, mutta se sattuu!!! ja se on muuttunut koko ajan siihen suuntaan että se menee todesta...
olen seurannut koko elämäni äitini kamppailua ylipainon kanssa, koko sukuni on lihava! kaappien ovista löytyy taulukoita ja postiluukusta tippuu kortteja lihavilta toisiaan tukevilta sukulaisilta(tyyliin "ilman suklaata ei voi elää kukaan").
puistattaa ajatuskin lihavuudesta...
viimeisen kolmen vuoden aikana olen alkanut kiinnittää huomiota siihen miten syön. urheilin ja olin tyytyväinen painooni. pari vuotta sitten loukkaannuin, josta seurasi vuoden poissa-olo urheilusta. en voi palata, paikkoihin sattuu jos lähden liikkeelle ja olen masentunut aina kun puhutaan urheilemisesta, en voi katsoa urheilijoiden kuvia...
masennuin, olen masentunut. oli kausi jolloin lihoin useita kiloja, sitten taas laihduin, sitten lihoin, laihduin...
jätin kaikki eläinkunnan tuotteet pois, ne ällöttävät, rasvaisia...
en vieläkään voi liikunnalla tasapainottaa syömistäni.
luen painonvartijoiden oppaita, joita kaapeista löytyy. paino indeksi pyörii siinä 17.5:n paikkeilla. koko ajan päässä pyörii että sen pitää mennä alaspäin... kun katselen niitä kaikkia laihoja tyttöjä koulussa ja kaduilla, ajattelen ettei minulla mitään häiriötä voi olla, sittenhän kaikilla olisi.
olen onnellinen siitä että olen kipeä, ei tee mitään mieli enkä syökään juuri mitään.
painoni on pudonnut, mutta mahani on turvonnut, haluan laihemmaksi että se pienenisi. vaikka paino on pudonnut maha vain on turpea ja aivan kivikova.lääkäri epäili keliakiaa, muttei ole ripulia... höh...
mikäköhän mun pointti oli? se katos..
kaikilla on niitä muistoja että muistaa kaiken kuin filmiltä: laskeudun mökin portaita uikkareissa, menossa uimaan, ja isäni sanoo sedälleni "kato nyt, eikö ooki lihava?"
olin silloin aivan normaalipainoinen, tiesinkin että se oli vain vitsailua, mutta se sattuu!!! ja se on muuttunut koko ajan siihen suuntaan että se menee todesta...
olen seurannut koko elämäni äitini kamppailua ylipainon kanssa, koko sukuni on lihava! kaappien ovista löytyy taulukoita ja postiluukusta tippuu kortteja lihavilta toisiaan tukevilta sukulaisilta(tyyliin "ilman suklaata ei voi elää kukaan").
puistattaa ajatuskin lihavuudesta...
viimeisen kolmen vuoden aikana olen alkanut kiinnittää huomiota siihen miten syön. urheilin ja olin tyytyväinen painooni. pari vuotta sitten loukkaannuin, josta seurasi vuoden poissa-olo urheilusta. en voi palata, paikkoihin sattuu jos lähden liikkeelle ja olen masentunut aina kun puhutaan urheilemisesta, en voi katsoa urheilijoiden kuvia...
masennuin, olen masentunut. oli kausi jolloin lihoin useita kiloja, sitten taas laihduin, sitten lihoin, laihduin...
jätin kaikki eläinkunnan tuotteet pois, ne ällöttävät, rasvaisia...
en vieläkään voi liikunnalla tasapainottaa syömistäni.
luen painonvartijoiden oppaita, joita kaapeista löytyy. paino indeksi pyörii siinä 17.5:n paikkeilla. koko ajan päässä pyörii että sen pitää mennä alaspäin... kun katselen niitä kaikkia laihoja tyttöjä koulussa ja kaduilla, ajattelen ettei minulla mitään häiriötä voi olla, sittenhän kaikilla olisi.
olen onnellinen siitä että olen kipeä, ei tee mitään mieli enkä syökään juuri mitään.
painoni on pudonnut, mutta mahani on turvonnut, haluan laihemmaksi että se pienenisi. vaikka paino on pudonnut maha vain on turpea ja aivan kivikova.lääkäri epäili keliakiaa, muttei ole ripulia... höh...
mikäköhän mun pointti oli? se katos..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tiedätkö mistä vatsan pömppösyys sinulla voisi johtua?Ja sen vatsa kovasuus?
Mä kerron sulle yhden ajatuksen mistä se ainakin voisi johtua...
Sun aineenvaihdunta käy varmaan säästöliekillä, jos syöt liian vähän tai liian harvoin...Suolistossa oleva tavara kulkee hitaasti eteenpäin jos ei syödä ja laiteta ns, "uutta tavaraa" putkistoon riittävän usein. Lisäksi syömättömyys vaikuttaa hlö: hormoonitoiminnan alenemiseen ja tämä taas mm. suoliston toiminnan hidastumiseen...Huomaatko ketju on valmis...
Kai olet telkussa nähnyt nälkiintyneitä ..ja se vatsan pyöreys.
Aika pelottavissa suhteissa elät...kun mahdollisuus valita ja saada hoitoa todellakin.
Se, että laihoja tyttöjä on kaikkialla, johtuu ensinnäkin siitä että laihat tytöt on kasvuiässä. Kulttuuristen paineiden alla ne välttelee syömistä, ja kun ovat kasvuiässä, on helppo pysyä laihana. Huolestuttavaa on kasvuiän ohittaneet luurangonlaihat naiset, jotka haluaa laihtua lisää, ei angstiset teinitytöt joilla on "aina liikaa mahassa ja reisissä".
Niin, sukulaisten aiheettomasta huomauttelusta lähti myös mun syömishäiriö. Ikinä en tule olemaan kuin kaverini, jotka pystyvät syömään ravintolan salaatin yhdellä kertaa...
Itse olen huomannut, että äärimmäinen kieltäytyminen tai paastoaminen ei ole yhtä tehokasta kuin aineenvaihdunnan tehostaminen tietyillä ruoka-aineilla. Proteiinit on varsinkin tärkeitä. Niiden puutos turvottaa ja sitä ei saa alenemaan muuta kuin syömällä, ironista kyllä. Itse vegaanina en tuota lihaa turhan paljon vedä, mutta esim. kaurassa ja maississa proteiinia on paljon. Kaurahiutaleet on muutenkin täyttäviä ja vähäkalorisia.
Proteiinien puute turvottaa, eikä se sitten laskekaan muuten kuin syömällä, ironista kyllä. Itse vegaanina en tuota lihaa turhan paljon vedä ja esim. maissi ja kaura ovatkin hyviä proteiinin lähteitä. Kaurahiutaleet on myös täyttäviä ja vähäkalorisia.
Kun ei syö paljon, vatsa lakkaa toimimasta ja junttaa sen vähän aineksen mitä se saa sellaiseksi tukokseksi. Kuidut ja luumut ja muu tollanen klassinen auttaa, mutta mut on pelastanut auringonkukansiemenet. Ne on tehokkaimpia kun ne ei sula eivätkä ne edesauta sitä tuvotuksen noidankehää kuten hiilarit, joita kuidut usein on.
Hemmetti sun juttu ksoketti niin paljon mua. Ihan kuin se ois ollu mun kirjoittama... Aloitin itse syömään lihaa ja muita eläiperäisiäuotteita ja sen jälkeen ole paisunu kuin pullataikina :(( Vihaan omantunnon syytöksiä kun vedän rasvaisia juttuja naamaani ja eläimet on kärsiny.
Olen taas ruvennu välttelee kaikkee lihaa ja rasvaa. Haluan niin kvoin laihtua.