Vanhojen puuesineiden kuuraaminen tuo minulle mielihyvää. Olen tuon aiemminkin kokenut maalla ollessani,...vanhojen tiinujen jynssäämänen oli tosi hauskaa,..nähdä puupinnan valkenevan.
Nyt oli ajankohtaista punotun eväskorin huolellinen kuuraus. Joku lastenlapsista oli jättänyt sen ulos tuijan taakse talvehtimaan, ja keväällähän se oli surkean pinttynyt ja harmaa! Tosin pesin sen ennen muuttoa, mutta ei ollut aikaa kunnolla jynssätä silloin.
Nyt se on parvekkeella yhtä puhtaana kuin uutena:D Istuin kylpyhuoneessa nurin käännetyn ämpärin päällä, ja annoin harjan heilua :D
Ihan syvää mielihyvää koin nähdessäni taidokkaasti käsityönä tehdyn kannellisen eväskorin tulevan esiin. Hassuja intohimoja mutta kaikki puulastat, voiveitset ja kauhat, kokevat saman kuuraushalun:D Nyt on pakko nauraen lopettaa, liekö teillä toisilla on jokin moinen mielipuuha?
Nyt oli ajankohtaista punotun eväskorin huolellinen kuuraus. Joku lastenlapsista oli jättänyt sen ulos tuijan taakse talvehtimaan, ja keväällähän se oli surkean pinttynyt ja harmaa! Tosin pesin sen ennen muuttoa, mutta ei ollut aikaa kunnolla jynssätä silloin.
Nyt se on parvekkeella yhtä puhtaana kuin uutena:D Istuin kylpyhuoneessa nurin käännetyn ämpärin päällä, ja annoin harjan heilua :D
Ihan syvää mielihyvää koin nähdessäni taidokkaasti käsityönä tehdyn kannellisen eväskorin tulevan esiin. Hassuja intohimoja mutta kaikki puulastat, voiveitset ja kauhat, kokevat saman kuuraushalun:D Nyt on pakko nauraen lopettaa, liekö teillä toisilla on jokin moinen mielipuuha?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kaikki puuhun liittyvä puuhailu on minullekin mieluista. On minulla pieni isän ostama vesurikin, pääsen jopa risusavottaan, tosin julistin, että kun täytän 70, lahjoitan sen vanhimmalle tyttärentyttärelle. Minuun luotetaan puupinojen kokoajana, koskaan eivät pinoni kaadu tai kallistele, ne käyvät ihan ympäristötaiteesta ...ja mikä tuoksu !
Minussa on Vaahteramäen Eemeliäkin, joka metkujensa takia joutui verstasvajaan arestiin ja veisteli siellä puu-ukkoja. Veistelen kiinnostavista puunpalasista hahmoja, ja jos olisin taiteilija, sanoisin vuolevani puun sielua esiin. Ajopuita on jo vesi hionut upeasti, kuolleet omenapuut jatkavat elämää käsinukkieni päinä ja jäseninä.
Vanhoja talonpoikaisia puuesineitäni en raaski kovin paljon hankailla, mutta enpä niitä unohtelekaan pihan perille säiden armoille. ;) Juhannus eikä joulu tule ilman saunan lauteiden perusteellista kuurausta, kesällähän ne saa kantaa ulos aurinkoon hangattaviksi vaalenemaan. Joskus varoitetaan, ettei saa liikaa jynssätä, ettei tikkuja ala irrota, tosin laudeliina auttaa siihen asiaan.
Puuaarteista ollaan täällä aiemminkin juteltu, muistan Susmorsiamen pärevakka-keskustelun. Minulle on tarjoiltu ihanissa puutarhajuhlissa taivaallista ruokaa puupäreiden päältä, ja niitä sai ottaa kotiin muistoksi. Ne kuurasin puhtaaksi, onpahan nyt varapäreitä minulla...ja käytämme niitä joskus leipälautasina. Hillonuijani on upean purppurainen monen sukupolven emäntien puolukan survomisista, se ei pesuista edes vaalenisi - taitaa olla visakoivua, koska ne visat siinä erottuvat.
Vastasahatun puun purun tuoksu on kans ihanaa. Samoin olen puupinojen taitava kokoaja, halkojen hakkaamisestahan tykkään kovastikin. Ruista tuntuu ranteessa viel olevan, kävin aamulla lääkärissä, teki venäläinen naislääkär sellasii kokkeita, että piti mm. puristaa hänen kättään....no luulinpa että kaikin voimin. Auh, auh, sano hän. Juu se miun iso pärevakka on nyt kellarissa vanhuuen päivii viettämässä.
Narun etsintä on nyt meillä menossa, meenpä auttelemmaan, jospa löytys tarvittava pätkä.
Minä innostun kuparipannuistani aina silloin tällöin. On olemassa pesutahna, jotain luonnonsavea ja saippuaa, jota myydään markkinoilla ja kauppojen auloissa. Sillä kupari kiillottuu kauniisti, tummaksi ja "kupariseksi". Minulle on periytynyt pannuja ja kattiloita kolmesta vanhasta perikunnasta, ja koska ne ovat ihan vanhaa ja kunnon tinattua kuparia, niin en minä osaa niitä kirpputorille mennä myymään. Jälkikasvuille olen antanut kahvipannuja, mutta keittiön kaapin päällä on edelleen pitkä rivi kiillotettavaa.
Täytyykin tästä...
Tuttua tuo Makriinan: täytyykin tästä :D....ihan palo on joskus saada esineiden kauneus esiin. Tuo Ramoonan saunan lauteiden pesu oli minullakin ihan mieluinen juhlapyhien aloitus, eihän mikään voita vastapestyjen lauteiden mielihyvää kylpiessä.
Tosin katselin täällä hiljattain remontoidussa talosaunassa, mielihyvällä lauteiden puhtautta, tietoisena omista rajallisista voimistani:D
On se mukavaa todeta tässä muovikippojen paljoudessa, miten kotoiset käsityöesineet ovat muillakin arvossaan.
Lounasaika onkin jo käsillä, aikani kului Afrikkashopissa pyöriessäni, heippa!