Oli paljon silloin talvella ja keväällä. Olen miettinyt. Ei ne työjutut muuten olis menny niin tikisti kuin ne meni. Sitäkin ikävä.
Sanatonta ymmärrystä
jasinuamyösikävä
23<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
<3
Tykkäsin kommentistas :)
Käytöksesi on niin ristiriitaista. Pakko pitää etäisyyttä etten ala taas kuvitella liikoja.
P? Tiedät, etten hoida asioitani tämän enkä minkään muun palstan kautta. (Kuka on Hannu? Pukutko yli 10 vuotta sitten kuolleesta sukulaisestani? Entä Risto? Tarkoitatko 2-vuotiasta tuttavan poikaa? Entä Juha? Puhutko pääministeristämme? Tämä on höpö höpö palsta, 90% sittiä, kuten itsekin kirjoitit.)
Välistä puuttuu tosi paljon sanoja. Silloin asiat menee ristiriitaisiksi. En osaa korjata tilannetta, kun en tiedä haluaako se toinen minun pysyvän etäällä. Pysyn varoiksi etäällä. Eikö hupaisa tilanne :( ?
Haloo
Älä pysy etäällä. En halua terveisin toinen
No kuka ei halua etäisyyttä? Pitäisi kyllä kuule vakuuttua asiasta eikä jokaiseen huuteluun tarttua, että kuka haluaa liki. Ei ole muuten järkeä omiaan kuvitella.
Eiköhän ne kohta taas :)
Kun ei varsinaisesti enää tehdä töitä yhdessä. Hiukan haikeudella siksi muistelin.
Ihan huippua olisi, jos minun takiani hänen työnsä olisivat sujuneet paremmin!!! :)
Intuitiolla veikkaan, että ap on mies.
Huono intuitio, olen nainen.
En tiedä sujuiko paremmin, meni vaan sellaisessa yhteisymmärryksessä niin, ettei aiemmin mikään työ.
Olisin voinut kirjoittaa lähes samoin, naiselle tosin olisin kirjoittanut. Kiva viesti, teki varmaan monta lukijaa iloiseksi.
Kiva että oli kiva, sinustakin.
Kyllä, kiitos.
En tajunnut sitä sinun työtilannettasi kun olit yrittänyt soittaa minulle ja kun soitin sitten sinulle, et kertonut työjutustasi mitään;( Ystäväni oli siinä puhelimeni vieressä, hän olisi voinut vastata puolestani puhelimeen, mutta emme olleet sopineet siitä mitään. Oli tosi ikävä mennä seuraavana maanantaina töihin kun kaikki muut tiesi, mutta en minä. Olisin halunnut kuulla sen asian sinulta silloin. Jos olisit sen silloin perjantaina sanonut minulle puhelimessa olisin lähtenyt heti ja tullut sinua tapaamaan sinne, tietysti.
Sinun tilalle tullut heti ensinäkemältä vihasi minua, kai sinun takiasi? Olitteko olleet vihamiehiä, niin minusta ainakin tuntui. Hän ei voinut sietää minua, koska minä sinua niin rakastin. Hän halusi hommata minulle laittomat potkut, mutta sai itse kovan varoituksen siitä.
Silloin talvella mitä teit minulle, olisit vain jatkanut sitä. Pidin siitä. Se tuli vain todella, todella yllätyksenä minulle, siksi olin vain hiljaa enkä reagoinut siihen. Se ei tarkoita sitä, ettenkö olisi halunnut, että tekisit niin ja kun sitten niitä muita tuli siihen paikan päälle. Olisit vaan jatkanut, halusin kamalasti sinua;)
Silloin kun alkukesästä soitin sinulle, mietin kyllä kaksi kertaa soitanko vai enkö. Uskallanko. No, miten sitten tässä näin kävikään...;) Ikävä sitä hetkeä, kuulostit aivan ihanalta puhelimessa ja sydänkin oli toivoa täynnä ja et arvaa minkälaista höykytystä töissä on ollut minulla sinun jälkeesi. On heitetty eri paikkaan, on tullut perättömiä varoituksia, toisista työpaikoista olen mafiatyyliin saanut potkuja ilman syytä, on kohteet vaihtuneet, on ollut miljoona kohdetta, työtehtävät vaihtuneet, hoidettava monen ihmisen työt, sairastuin burn outtiin, esimiehet vaihtuu tiuhaan tahtiin...
Huh, onpa järkky työpaikka, otan osaa! Minä olin likitulkoon yksin omassa työssäni, että oli rauhallista pääsääntöisesti.
Ei hitsi, oletkohan se sinä...tuli vahvat fiilikset ainakin. Mulla on niin kova ikävä sua, että se sattuu varpaissa asti. Työ ei maistu samalta ilman sua, niinkuin ei mikään muukaan! Ihan on välillä pala kurkussa...tai oikeastaan, koko ajan. Mikä sekin on; samaa työtä mä nytkin teen, mutta ilman sua tämä on hidasta, ilotonta ja tappavan raskasta. Mä sain sun hehkuvasta katseestas ilmeisesti ylimääräisiä supervoimia.
Yritän vain unohtaa tätä peevelin toivotonta rakkautta, mutta se käy työstä, kun joka nurkan takaa hyökyy rakkaita muistoja vastaan ja iskee kasvoille, että: "älä luulekaan, että tämä kidutus koskaan lakkaa!"
Vai tulessa..mun sydäntä vaan puristaa, kaikki. Enkä halua unohtaa palastakaan - puristakoon miten paljon vaan.
Palataan entiseen! Olen kaivannut samaa! Tulisit pian takaisin! Ikäväsua on.
Niin. Kuka kaipaa ketä? Ei selkene. Joudut jossain avaamaan jotain solmua, jos minä oon se jonka pitäisi johonkin takaisin tulla.