Kirjoitan, sillä kaipaan kohtalotoverien mielipidettä ja kokemuksia.
Kärsin pitkittyneestä keskivaikeasta masennuksesta ja paniikkihäiriöstä. Olen syönyt masennuslääkkeitä vuodesta 2007. En alun perinkään halunnut lääkkeitä, mutta lopulta annoin periksi, sillä en löytänyt muitakaan keinoja helpottamaan ahdistusta.
Olen 24-vuotias, muuten terve nainen, jolla on kaikki asiat hyvin. Vuosien varrella olen kuitenkin huomannut etten pääse eroon lääkkeistä ja pahasta olostani. Syön escitalopramia 15mg/päivä, sekä tarvittaessa propralia ja opamoxia.
Masennus on helpottanut lääkkeiden aloittamisen jälkeen, mutta paniikkihäiriö tuntuu vain syvenevän ja tämän takia propralin annostusta nostetaan jatkuvasti. En saa riittävää apua 20 mg/päivä, mutta 40mg annoksesta tulee huono olo.
Monta kertaa olen täysin kyllästynyt tähän kissahiiri leikkiin. Kun olo on ollut hyvä, olen jättänyt lääkkeet pois ja päättänyt selvitä ilman. Eivät ne mitään paranna, enkä halua syödä lääkkeitä lopun ikäni.
Masennus oireet kuitenkin aina palaavat entistä voimakkaampina lääkkeiden lopettamisen jälkeen. Lisäksi tulevat vahvat fyysiset oireet, väsymys, päänsärky, huimaus, pahoinvointi, hikoilu ja sydämen tykytys. Välillä tuntuu, että ongelmia on lääkkeiden aloittamisen jälkeen tullut vain lisää.
Nyt olen aloittamassa vuoden mittaista psykoterapiajaksoa, jonka toivon auttavan irti lääkityksestä. En kuitenkaan tiedä tulisiko minun jatkaa lääkitystä terapian ajan vai sinnitellä ilman.
Olen ollut nyt 6 viikkoa ilman lääkkeitä ja pärjään joten kuten. Terapian on tarkoitus alkaa syyskuussa. Saanko terapiasta kaiken irti ilman lääkkeitä? Ja toisaalta, mikäli aloitan jälleen lääkityksen, mikä on mahdollisuuteni pärjätä ilman niitä terapian jälkeen?
Olen vainoharhainen ja pelkään lääkkeiden sivuvaikutuksia sekä sitä mitä pitkäaikainen mielialalääkkeiden käyttö tekee psyykkeelle. Toisaalta jatkuva ahdistuneisuus ja masennuksen syveneminen pelottavat.
Onko täällä ketään kohtalotovereita? Onko joku päässyt irti lääkkeistä? Mitä kokemuksia kognitiivisesta psykiterapiasta?
Kärsin pitkittyneestä keskivaikeasta masennuksesta ja paniikkihäiriöstä. Olen syönyt masennuslääkkeitä vuodesta 2007. En alun perinkään halunnut lääkkeitä, mutta lopulta annoin periksi, sillä en löytänyt muitakaan keinoja helpottamaan ahdistusta.
Olen 24-vuotias, muuten terve nainen, jolla on kaikki asiat hyvin. Vuosien varrella olen kuitenkin huomannut etten pääse eroon lääkkeistä ja pahasta olostani. Syön escitalopramia 15mg/päivä, sekä tarvittaessa propralia ja opamoxia.
Masennus on helpottanut lääkkeiden aloittamisen jälkeen, mutta paniikkihäiriö tuntuu vain syvenevän ja tämän takia propralin annostusta nostetaan jatkuvasti. En saa riittävää apua 20 mg/päivä, mutta 40mg annoksesta tulee huono olo.
Monta kertaa olen täysin kyllästynyt tähän kissahiiri leikkiin. Kun olo on ollut hyvä, olen jättänyt lääkkeet pois ja päättänyt selvitä ilman. Eivät ne mitään paranna, enkä halua syödä lääkkeitä lopun ikäni.
Masennus oireet kuitenkin aina palaavat entistä voimakkaampina lääkkeiden lopettamisen jälkeen. Lisäksi tulevat vahvat fyysiset oireet, väsymys, päänsärky, huimaus, pahoinvointi, hikoilu ja sydämen tykytys. Välillä tuntuu, että ongelmia on lääkkeiden aloittamisen jälkeen tullut vain lisää.
Nyt olen aloittamassa vuoden mittaista psykoterapiajaksoa, jonka toivon auttavan irti lääkityksestä. En kuitenkaan tiedä tulisiko minun jatkaa lääkitystä terapian ajan vai sinnitellä ilman.
Olen ollut nyt 6 viikkoa ilman lääkkeitä ja pärjään joten kuten. Terapian on tarkoitus alkaa syyskuussa. Saanko terapiasta kaiken irti ilman lääkkeitä? Ja toisaalta, mikäli aloitan jälleen lääkityksen, mikä on mahdollisuuteni pärjätä ilman niitä terapian jälkeen?
Olen vainoharhainen ja pelkään lääkkeiden sivuvaikutuksia sekä sitä mitä pitkäaikainen mielialalääkkeiden käyttö tekee psyykkeelle. Toisaalta jatkuva ahdistuneisuus ja masennuksen syveneminen pelottavat.
Onko täällä ketään kohtalotovereita? Onko joku päässyt irti lääkkeistä? Mitä kokemuksia kognitiivisesta psykiterapiasta?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kertomasi "paluuoireet" viittaavat vieroitusoireisiin, jotka ovat hyvin tavallisia käyttämiesi aineiden lopettamisen yhteydessä. Tutustuthan ennalta vieroittamisohjeisiin esimerkiksi sivustolla www.survivingantidepressants.org. Ohessa suora linkki essitalopraamia koskevaan ohjeeseen. Huomioi, että ohjeet ovat suuntaa-antavia, sillä reaktiot ovat aina yksilöllisiä.
Tips for tapering off Lexapro (escitalopram) aka Cipralex, Seroplex, Lexamil, Lexam
http://survivingantidepressants.org/index.php?/topic/406-tips-for-tapering-off-lexapro-escitalopram/
Kannattaa harkita vieroitukseen henkiseksi tueksi myös kirjallisuutta, jota varten Peter Bregginin ja David Cohenin yhteisteos Your Drug May Be Your Problem ehdottamasti harkinnan arvoinen. Tässä lyhyt kirjaesittely:
Your Drug May Be Your Problem: How and Why to Stop Taking Psychiatric Drugs
by Peter R. Breggin, M.D. & David Cohen, Ph.D.
Perseus Books - Reading, Massachusetts - 1999
reviewed by Douglas A. Smith
http://www.antipsychiatry.org/br-ydmby.htm
Tutustu lisäksi myös sivuston www.cepuk.org antiin. Saat perustietoa alan asiantuntijoilta ja samassa tilanteessa olleiden vertaisten näkemyksiä psyykenaineiden käyttöön sekä vieroitukseen liittyen. Tsemppiä!
”Masennus oireet kuitenkin aina palaavat entistä voimakkaampina lääkkeiden lopettamisen jälkeen. Lisäksi tulevat vahvat fyysiset oireet, väsymys, päänsärky, huimaus, pahoinvointi, hikoilu ja sydämen tykytys.”
Kuulostaa erittäin tutulta, nimittäin olen kokenut saman. Lääkkeistä eroonpääseminen ei onnistukaan aivan sormia napsauttamalla. Tosin minun lääkitykseni oli eri kuin sinun.
Sanoit, että olet ollut 6 viikkoa ilman lääkkeitä, tarkoittaako se, että olet jättänyt kaiken, essitalopraamin, opamoxin ja propralin? Mikäli näin on, niin onnea, sillä kaikilta tuo ei onnistuisi. Sanottakoon vielä, että itsekin lopetin aikoinaan seinään, mutta jouduin jatkossa palaamaan vanhaan lääkitykseen, tosin huomattavasti pienemmillä annoksilla.
Mutta ensinnäkin, propral-annoksesi 20 mg (tai varsinkin 40 mg) tuntuu suhteellisen isolta. Ainakin minun mielessäni käy myös kysymys, että onko välttämättä järkevää syödä paniikkioireisiin ylipäätänsä betasalpaajaa? Propral opamox ei välttämättä ole hyvä yhdistelmä. Toki jos koet betasalpaajasta todella apua, niin sittenhän se on eri asia, mutta en usko että se on pitemmän päälle järkevää.
Jos joudut jostain syystä vielä palaamaan lääkkeisiin, niin tekisin itse ehkä näin: jättäisin propralin kokonaan pois, ei ihme, että 40 mg:sta tulee huono olo, koska se on todella iso annos. Ota 10 mg, jos on pakko. Essitalopraamin laskisin 5 mg:aan, se on annos, millä on vielä jotain tehoa, mutta samalla sivuoireet ja jatkossa mahdolliset lopetusoireet ovat varmasti tuplasti pienemmät. Opamoxia sitten harkinnan mukaan, mikäli haluat siitä eroon, niin sitten kannattaa annokset pitää niin minimissä kuin mahdollista. Muista kuitenkin, että jos kärsit aidoista paniikkikohtauksista, niin tehokkaiden täsmälääkkeiden valikoima on rajallinen.
Tsemppiä!
Kyllä, kaikki lopetin samantein. Sen takia oireet tulivatkin niin vahvoina. Ihmeellistä vain, että vieläkin kärsin erityisesti huimauksesta, väsymyksestä ja saamattomuudesta. Lääkäri sanoi, että kyseessä taudin kuvaan liittyvä psyykkinen oireilu, sillä vieroitusoireet kestävät vain 2-4 viikkoa. En tiedä mitä uskoa.
Tällä hetkellä kuitenkin painin lääkkeiden uudelleen aloittamisen kanssa, sillä työn teko kärsii pahasti. Toisaalta mikäli palaan lääkitykseen, pelkään että olen pian takaisin lähtökuopissa
Lääkärisi on tietämätön. Vieroitusoireet voivat kestää helposti yli puoli vuotta, mutta on yksilöllistä. 2-4 viikon vieroitusoireiden kestoarvio on utopistinen.
"Lääkäri sanoi, että kyseessä taudin kuvaan liittyvä psyykkinen oireilu, sillä vieroitusoireet kestävät vain 2-4 viikkoa. En tiedä mitä uskoa."
Ei ihan kaikkea kannatakaan uskoa. Kannattaa uskoa siihen mitä oma keho sinulle kertoo. Vai että "...taudin kuvaan kuuluva psyykkinen oireilu...", kuulostaa tyypilliselle lääkärin ammattislangille, minkä voi yhtä hyvin kääntää siten, että lääkärisi ei tiedä tarkalleen, miksi koet huimausta, väsymystä ja saamattomuutta, mutta hän olettaa että nuo oireet ovat harmittomia ja menevät ajan kanssa ohitse.
Ja tarkennuksena: propral on ollut käytössä tarvittaessa, eli noin 3-4 krt kuukaudessa
Tarkennus: propral on ollut käytössä tarvittaessa, eli n. 3-4 krt kuukaudessa. Nyt en ole ottanut, mutta harkitsen mikäli ahdistavia tilanteita tulee vastaan
STEFAN BORG; IRTI UNILÄÄKKEISTÄ JA RAUHOITTAVISTA AINEISTA.
Se antaa runsaasti neuvoja myrkyistä vierottautumiseen. Ja oikea elämä palaa sitten takaisin.
päässeet irti myrkyistä noiden kirjojen avulla, auttavan henkilöstön ja omilla avuillaan kiittävät luojaansa että ovat saaneet oman elämänsä takaisin.
On kamalaa että lääkärit tuhoavat ihmisten terveyttä noiden myrkkyjen avulla. Todella karmeaa.
Päästyään irti ihmiset toteavat; EI KOSKAAN, EI KOSKAA ENÄÄ !!! Kerran irti päästyään ihmiset eivät palaa enää koskaan noiden myrkkyjen käyttäjiksi.
Voimia ja jätä lääkkeet pois. Sinussa on kaikki se voima mitä tarvitset parantumiseen. Tiedän kokemuksesta..parempi olla ilman lääkkeitä. Ne ovat vain pahasta - usko minua.
Minäkään en haluaisi käyttää lääkettä todellakaan, mutta lääkäri pakottaa. Jos lopetan sen itse, niin joudun pakkohoitoon.
Lääkkeet vain väsyttävät, turruttavat ja ahdistavat. Mutta lääkäri väittää että se johtuu "sairaudesta".
itse sain psykiatrillani läpi läpi Venlafaxinin tiputuksen 75 mg---> 37.5 mg perusteluni : olen ollut 8 kk oireeton ja lääke vie ruokahalua. Hän totesi vaatimukseni olevan kaikkia suosituksia vastaan, mutta myötyi kuin myöntyikin :)
Mulla kanssa vieroitusyritys käynnissä. Kuukauden ollut jo ilman seronilia ei vaikeeta mut nyt kolmas päivä ilman ketipinoria jota popsinut lähes kahdeksan vuotta. Ei kiva olo. Eli selkeesti tunnen et vieroitus ottaa voimille. Lääkkeet invalidisoivat mut lähes täysin ja lopulta niin et lääkäri totesi mun masennuksen krooniseksi ja lääkkeet ovat loppujen lopuksi vain huontaneet vointiani vuosi vuodelta huonompaan suuntaan. Onko joku onnistunut irtaantumaan ko.lääkkeistä❓
En ole käyttänytKetipinoria, mutta olen käyttänyt Risperidonia kuusi ja puoli vuotta. Se on invalidisoinut minutkin lähes täysin. Minulla on vieroitus menossa. Yritin aiemmin lopettaa kaksi kertaa parissa kuukaudessa sen käytön, mutta siitä seurasi vain sairaalareissu. Nyt olen vähentänyt vähitellen vuoden ja viiden kuukauden ajan. Suurempia ongelmia ei ole ollut, mutta ei tämä helppoakaan ole ollut. Yleensä ainakin neuroleptien vieroitukseen menee pitkä aika, jopa vuosia, jos niitä on käyttänyt vuosia. Seinään lopettaminen voi johtaa vieroituspsykoosiin.
noista myrkyistä, mutta voimille se ottaa. Toisille sopii kerrasta poikki systeemi, toisille vähän kerrallaan....
Tuossa vieroitusvaiheessa voivat seuraavat tuotteet auttaa;
- L-tryptofaani
- L-teaniini
Luontaistuotteista täytyy muistaa se että ne eivät ole 'täsmäaseita' vaan niitä pitää käyttää jonkin aikaa, viikon kaksi. Mutta niihin ei tule riippuvuutta, eikä ne aiheuta vakavia seuraamuksia... Pikkuhiljaa elämä aukeaa ja normalisoituu ja sitten ainoa joka loppuu on aika, kun haluaa tehdä kaikenlaista...
Samoin kuin kannattaa lukea Tolosen sivuilta masennusta koskevat kirjoitukset. Siis googlaa; Tolonen masennus, niin pääset alkuun...
Mainitsemiani tuotteita saa paljon halvemmalla netistä; Vitacost ja Iherb. ja muitakin mutta nuo lienevät parhaat. Toki kotimaisiakin löytyy kasa, googlella; luontaistuotekauppa