Tajusin just...

Mä luulin samaa noin puolvuotta sitten. Ja neljä vuotta siitä taaksepäin. Olin ihan varma, että tämä on se elämäni rakkaus ja minun ei tule päästää häntä käsistäni. Erosin jopa pitkästä parisuhteesta hänen takiaan. Mutta aikansa tylytystä ja paskaa käytöstä saaneena näemmä opin kuitenkin. Jotenkin helpottava olo nyt. En syytä itseäni, enkä ole pahoillani. Lähinnä säälin sellaista ihmistä, joskus vihasin mut nyt en jaksa enää sitäkään. Mulle on hyviä juttuja tulossa, tiedän ja tunnen sen ;) Usko vaan, elämä voittaa vielä.

Mä kyllä itseäni suojellakseni enempää lopetin jo pitkän aikaa sitten kaiken yhteydenpidon mutta silti se vaan asuu päässä. Järki sanoo ettei ole mitään kaivattavaa ja sanonut jo pitkään, mutta tunne haroo vastaan. Mä itsekin uskon tuohon että mulle olis hyviä juttuja tulossa mutta siihen auttaisi jo kyllä tuo että pääsisin eroon ajatusmaailmassa siitä. Mielettömän Hieno juttu että sä olet päässyt eroon ja uskon siis että jonain päivänä vielä minäkin vaikka menisikin aikaa.

Sejonkapäässäjokuasuu kirjoitti:

Mä kyllä itseäni suojellakseni enempää lopetin jo pitkän aikaa sitten kaiken yhteydenpidon mutta silti se vaan asuu päässä. Järki sanoo ettei ole mitään kaivattavaa ja sanonut jo pitkään, mutta tunne haroo vastaan. Mä itsekin uskon tuohon että mulle olis hyviä juttuja tulossa mutta siihen auttaisi jo kyllä tuo että pääsisin eroon ajatusmaailmassa siitä. Mielettömän Hieno juttu että sä olet päässyt eroon ja uskon siis että jonain päivänä vielä minäkin vaikka menisikin aikaa.

Ajattele hänen huonoja puoliaan ja korosta niitä mielessäsi. Mieti, miten paskamainen suhteestanne tulisi näiden juttujen ansiosta. Mieti mikä hänessä on rumaa ja kuvittele nämä ominaisuudet periytyväksi omille lapsillesi. Haluatko sitä? ET TODELLAKAAN!! Usko että löytyy se parempi. Mulle riitti tänään pelkästään se, että joku söpö mies piti mulle ovea auki käydessäni koululla. Pakotin itseni hymyilemään ja hän hymyili takaisin. Tuskin näen tätä herraa enää ikinä, saatika että joskus tutustuisin häneen, mutta se piristi. Pienet jutut riittää :)

ap-- kirjoitti:

Mä luulin samaa noin puolvuotta sitten. Ja neljä vuotta siitä taaksepäin. Olin ihan varma, että tämä on se elämäni rakkaus ja minun ei tule päästää häntä käsistäni. Erosin jopa pitkästä parisuhteesta hänen takiaan. Mutta aikansa tylytystä ja paskaa käytöstä saaneena näemmä opin kuitenkin. Jotenkin helpottava olo nyt. En syytä itseäni, enkä ole pahoillani. Lähinnä säälin sellaista ihmistä, joskus vihasin mut nyt en jaksa enää sitäkään. Mulle on hyviä juttuja tulossa, tiedän ja tunnen sen ;) Usko vaan, elämä voittaa vielä.

Sää prinsessa latasit sille liian suuret odotukset, kun noin monta vuotta olet odottanut. Haukut sitten täällä toista.

voitsyyttääitseäsi kirjoitti:

Sää prinsessa latasit sille liian suuret odotukset, kun noin monta vuotta olet odottanut. Haukut sitten täällä toista.

Ei enää jaksa haukkua ja vihata, hän ei ollut sen arvoinen. En voi toisen paineille mitään, enkä myöskään oman kaipaukseni pituudelle. Hän olisi voinut kohdella minua kauniimmin, mutta se ei häntä kiinnostanut. Satutti ja kiusasi tahallaan. Onko se minun syyni??

ap-- kirjoitti:

Ei enää jaksa haukkua ja vihata, hän ei ollut sen arvoinen. En voi toisen paineille mitään, enkä myöskään oman kaipaukseni pituudelle. Hän olisi voinut kohdella minua kauniimmin, mutta se ei häntä kiinnostanut. Satutti ja kiusasi tahallaan. Onko se minun syyni??

Näissä asioissa on aina vähintään kaksi eri tarinaa. En jaksa uskoa, että mies on tuollainen demoni mitä täällä maalaat. Olet voinut tulkita hänet väärin. Jos toisella on paineita, ymmärtäväinen ihminen näkee sen ja auttaa toista jos välittää oikeasti. Miten itse olet kohdellut häntä? Olen monesti nähnyt miten palstalla suollat aivan painokelvotonta tekstiä.

ap-- kirjoitti:

Ajattele hänen huonoja puoliaan ja korosta niitä mielessäsi. Mieti, miten paskamainen suhteestanne tulisi näiden juttujen ansiosta. Mieti mikä hänessä on rumaa ja kuvittele nämä ominaisuudet periytyväksi omille lapsillesi. Haluatko sitä? ET TODELLAKAAN!! Usko että löytyy se parempi. Mulle riitti tänään pelkästään se, että joku söpö mies piti mulle ovea auki käydessäni koululla. Pakotin itseni hymyilemään ja hän hymyili takaisin. Tuskin näen tätä herraa enää ikinä, saatika että joskus tutustuisin häneen, mutta se piristi. Pienet jutut riittää :)

Ei auta, usko tai älä, mä olen ajatellut kaikki mahdolliset huonot jutut(ja mä tiedän niitä paljon) ja mua ei haittaa edes kyseisen henkilön seurustelu...Mä en vaan pysty ajattelee sitä ajattelematta nätisti sitä ja toivomalla sille kaikkea mahdollista hyvää ja onnea elämäänsä, uskon että sen seurustelukumppanin pitää olla kaikinpuolin ihana josta jopa mäkin tykkäisin. Mä olen onnellinen sen puolesta kaikesta hyvästä mitä ikinä sille vaan tapahtuukin ja yritän vaan pikku hiljaa keksiä millä saan itseni kanssa oikeille raiteille elämässä. En vaan tiedä miten tämä ikinä onnistuu kun ei "muisto" laannu. :/

voitsyyttääitseäsi kirjoitti:

Näissä asioissa on aina vähintään kaksi eri tarinaa. En jaksa uskoa, että mies on tuollainen demoni mitä täällä maalaat. Olet voinut tulkita hänet väärin. Jos toisella on paineita, ymmärtäväinen ihminen näkee sen ja auttaa toista jos välittää oikeasti. Miten itse olet kohdellut häntä? Olen monesti nähnyt miten palstalla suollat aivan painokelvotonta tekstiä.

Totta varmaan tääkin. En vaan enää jaksa vaivata sillä päätäni. Totuus on se, että minä tulin enemmän vastaan, hänvaan perääntyi. Tämän myöntää varmasti molemmat. En kieltäisi tai olisi ilkeä, jos hän edes kerran myöntyisi yhteydenottoon. Mutta turha sitä on enää jaaritella. Palstajutut on erikseen, ei niitä pidä ottaa todesta. Täällä puretaan tunnekuohua ja minulla on ollutviimeaikoina myös oikeus vihantunteisiin, sitä ei voi kukaan kieltää. Ei edes hän* josta tässä puhun. Haluun nyt mennä onnellisena nukkumaan. Mun perus nukahtamishaave liittyy aina halailuun. Olen käärinyt peiton mytyksi ja kuvitellut hänet selkäni taakse halimaan. Niin olen aina saanut unta. Tätä on jatkunut vuosia. Tänään on varmaan ensimmäinen päivä kun kuvittelen siihen jonkun muun. Ehkä sen hymyilevän ovenavaajapojan? En tiiä vielä, nää jutut tapahtuu kuin itsestään. Tunteetei kuole eikä herää pakolla. Oon vaan jotenkin niin iloinen nyt :) Ihan mitättömästä syystä, mut ANTAKAA MUN OLLA <3

ap-- kirjoitti:

Totta varmaan tääkin. En vaan enää jaksa vaivata sillä päätäni. Totuus on se, että minä tulin enemmän vastaan, hänvaan perääntyi. Tämän myöntää varmasti molemmat. En kieltäisi tai olisi ilkeä, jos hän edes kerran myöntyisi yhteydenottoon. Mutta turha sitä on enää jaaritella. Palstajutut on erikseen, ei niitä pidä ottaa todesta. Täällä puretaan tunnekuohua ja minulla on ollutviimeaikoina myös oikeus vihantunteisiin, sitä ei voi kukaan kieltää. Ei edes hän* josta tässä puhun. Haluun nyt mennä onnellisena nukkumaan. Mun perus nukahtamishaave liittyy aina halailuun. Olen käärinyt peiton mytyksi ja kuvitellut hänet selkäni taakse halimaan. Niin olen aina saanut unta. Tätä on jatkunut vuosia. Tänään on varmaan ensimmäinen päivä kun kuvittelen siihen jonkun muun. Ehkä sen hymyilevän ovenavaajapojan? En tiiä vielä, nää jutut tapahtuu kuin itsestään. Tunteetei kuole eikä herää pakolla. Oon vaan jotenkin niin iloinen nyt :) Ihan mitättömästä syystä, mut ANTAKAA MUN OLLA <3

Sulla on nyt kerrankin positiiviset vibat päällä niin pistä palsta kiinni loppuillaksi niin ei tarvi sängyssä kelata tyhmiä palstajuttuja.

Oot menossa eteen päin, teet selvästi jonkinlaista hyvästelyä. Ehkä jo tosiaan olet ihastunut uuteen mutta hetken vielä pidät kiinni. Kohta et muista edes, aina tulee uusia miehiä, se oikeakin vielä.

ap-- kirjoitti:

Totta varmaan tääkin. En vaan enää jaksa vaivata sillä päätäni. Totuus on se, että minä tulin enemmän vastaan, hänvaan perääntyi. Tämän myöntää varmasti molemmat. En kieltäisi tai olisi ilkeä, jos hän edes kerran myöntyisi yhteydenottoon. Mutta turha sitä on enää jaaritella. Palstajutut on erikseen, ei niitä pidä ottaa todesta. Täällä puretaan tunnekuohua ja minulla on ollutviimeaikoina myös oikeus vihantunteisiin, sitä ei voi kukaan kieltää. Ei edes hän* josta tässä puhun. Haluun nyt mennä onnellisena nukkumaan. Mun perus nukahtamishaave liittyy aina halailuun. Olen käärinyt peiton mytyksi ja kuvitellut hänet selkäni taakse halimaan. Niin olen aina saanut unta. Tätä on jatkunut vuosia. Tänään on varmaan ensimmäinen päivä kun kuvittelen siihen jonkun muun. Ehkä sen hymyilevän ovenavaajapojan? En tiiä vielä, nää jutut tapahtuu kuin itsestään. Tunteetei kuole eikä herää pakolla. Oon vaan jotenkin niin iloinen nyt :) Ihan mitättömästä syystä, mut ANTAKAA MUN OLLA <3

Mä ainakin oikeasti olen onnellinen sun puolesta. Noin juuri sitä pitää. Kaikkea hyvää ja toivottavasti pian uusia ihmisiä ilmaantuu ja rakkautta sun elämääsi. Pidä lippu korkealla.

ap-- kirjoitti:

Totta varmaan tääkin. En vaan enää jaksa vaivata sillä päätäni. Totuus on se, että minä tulin enemmän vastaan, hänvaan perääntyi. Tämän myöntää varmasti molemmat. En kieltäisi tai olisi ilkeä, jos hän edes kerran myöntyisi yhteydenottoon. Mutta turha sitä on enää jaaritella. Palstajutut on erikseen, ei niitä pidä ottaa todesta. Täällä puretaan tunnekuohua ja minulla on ollutviimeaikoina myös oikeus vihantunteisiin, sitä ei voi kukaan kieltää. Ei edes hän* josta tässä puhun. Haluun nyt mennä onnellisena nukkumaan. Mun perus nukahtamishaave liittyy aina halailuun. Olen käärinyt peiton mytyksi ja kuvitellut hänet selkäni taakse halimaan. Niin olen aina saanut unta. Tätä on jatkunut vuosia. Tänään on varmaan ensimmäinen päivä kun kuvittelen siihen jonkun muun. Ehkä sen hymyilevän ovenavaajapojan? En tiiä vielä, nää jutut tapahtuu kuin itsestään. Tunteetei kuole eikä herää pakolla. Oon vaan jotenkin niin iloinen nyt :) Ihan mitättömästä syystä, mut ANTAKAA MUN OLLA <3

Siis oikeesti! Hei ihan tosi!!!

tsemppiätulevaan kirjoitti:

Oot menossa eteen päin, teet selvästi jonkinlaista hyvästelyä. Ehkä jo tosiaan olet ihastunut uuteen mutta hetken vielä pidät kiinni. Kohta et muista edes, aina tulee uusia miehiä, se oikeakin vielä.

En oo kyllä ihastunut kehenkään, mutta ekaa kertaa tuntuu siltä kuin se olisi edes teoriassa mahdollista. Kyllä oon oppinut tästä paljonkin, en varmasti enää ihastu tai rakastu niin silmittömästi ja päätä pahkaa kehenkään niin kuin näihin kahteen edelliseen. Jatkossa olen varmasti varovaisempi! Kiitos kaikille tsempistä ja avautumisseurasta. Toivon että kohta pääsen pois myös tältä palstalta. Tää on ollut ikimuistoista aikaa kieltämättä!

Sejokukenenpäässäasuu kirjoitti:

Mä ainakin oikeasti olen onnellinen sun puolesta. Noin juuri sitä pitää. Kaikkea hyvää ja toivottavasti pian uusia ihmisiä ilmaantuu ja rakkautta sun elämääsi. Pidä lippu korkealla.

Kiitos oikeasti <3 Kyllä meille jokaiselle on joku oikea tuolla ulkona olemassa. Pitää vaan pitää silmät auki ja taistella itsensä elävienkirjoihin sydänsuruista ja paskasta huolimatta. Kaikkea hyvää ja parempaa myös sinulle :)

Jotkut ihmiset ovat sellaisia, että he rakastuvat syvästi ja tulisesti.
Itse en ole oikeastaan koskaan päätä pahkaa ihastunut tai rakastunut, vaan kyllä siinä toisenkin on jonkinlainen vaikutus täytynyt tehdä, ts.ihastun hitaasti, joten minun eteen kannattaa ainakin nähdä vaivaa. Mutta itse kyllä sitoudun vahvasti, mutta rakkaushan on aina vähän arpapeliä ja elämä myös muuttaa ihmisiä eli itse en ainakaan voi sanoa, että olisin täysin vääriä valintoja tehnyt. Ihmisestä voi aina myöhemmin paljastua asioita, joita alussa ei millään pysty tietämään, lisäksi voi olla kypsymättömyyttä tms.Niin ja ymmärrän kyllä sellaisiakin ihmisiä, jotka hetkessä ihastuvat tulisesti.

Ei niin, mutta rakkautta kaipaan edelleen. Kyllä mä sellaistakin vielä saan, tiedän sen luissa ja sisäelimissä <3

Välinpitämättömyys tarkoittaa että et merkitse henkilölle mitään enempää kuin joku tuntematon jonka ohitat ihmispaljoudessa eleettömästi.

Viha kielii mielestäni siitä. Välinpitämättömyys on välinpitämättömyyttä, eli juuri sitä ETTEI KIINNOSTA PÄTKÄÄKÄÄN. En varmaan tunnistaisi jos tulee vastaan, tai ainakin esittäisin etten tunnista.

Tuskin musta kuitenkaan, jostain muusta ehkä ;)

Sinä vielä tykkäät, koska vihaat. Mut toi on hyvä lähtökohta. Viha tappaa tunteet. Oot oikealla tiellä. Kannattaa käydö höyläämässä samantien, hetkenpäästä tuskin enää kiinnostaa ;)

ap-- kirjoitti:

Sinä vielä tykkäät, koska vihaat. Mut toi on hyvä lähtökohta. Viha tappaa tunteet. Oot oikealla tiellä. Kannattaa käydö höyläämässä samantien, hetkenpäästä tuskin enää kiinnostaa ;)

Olet niin pimee ihminen et sun ei kannattaisi mitään ohjeita jakaa kenellekkään. Palstan syöpä olet.

palstatarviikemoa kirjoitti:

Olet niin pimee ihminen et sun ei kannattaisi mitään ohjeita jakaa kenellekkään. Palstan syöpä olet.

Niin oon ;) Onneksi käyn nykyään aika harvoin. En vaivaudu lukemaan muiden ketjuja,vaan avaudun vaan omissani. Lupaan, että kun oon ollut vuoden poissa täältä, tuun tarkistamaan tunnistaako kukaan enää pxp:tä. Jos tunnistaa, ole HYVINHYVIN otettu!!! ;D

Juuri näin uskon minäkin. Hän ilmestyi juuri sopivasti kun eksän kanssa oli tosi paha hetki. Ikänkuin pelastukseksi. Hän tavallaan pelasti minut siitä, oli laastari. Nyt on jonkun muun vuoro laastaroida hänen aiheuttamansa haavat. Ihan ok näin. Oon pelkästään voittaja tässä tilanteessa :)

Juuri niin! Mun takia on myös ns nähty vaivaa, ja ihan hetki sitten vielä. Ehkä pitää tästä lähtien antaa näille vaivannäkijöille enemmän saumaa ;)

Miksi sinä reagoit kaikkiin asioihin ap pelailuna? Jos kovasti pidät jostakusta niin kerro se tuolle kohteellesi. Onko sinulla rakkaudessa joku tietty tyyli tai tietyn tyyliset ihmiset?