Olen katkera exälleni

Kerran hän kutsui kotiimme juhlimaan ystäviä, ja kun pyysin heitä joko lähtemään baariin tai laittamaan musiikkia hiljemmalle, hän tuli läksyttämään minua ystävänsä kuullen. Ja hän todella puhui kun huonosti käyttäytyvälle koiralle.

En siis saanut enää mitään läheisyyttä kotona, emme pystyneet keskustelemaan eikä hän huomioinut enää mitenkään pahaa oloani. En tuntenut oloani naiselliseksi ja rakastetuksi enää. Olin lähinnä palvelija.... Kannoin sisälläni aivan hirvittävää surua, usein itkin itseni uneen. Jos hän kuuli sen, hän suuttui koska en antanut hänen nukkua. Sisälläni palava elämänhalun liekki alkoi himmentyä.

Sitten erään riidan aikana hän läimäytti minua avokämmenellä kasvoihin. Aiemmin oli ollut tönimistä ja hän oli myös kerran sylkäissyt minua kasvoihin, mutta tuota en ollut osannut odottaa. Se sattui, sekä fyysisesti että vielä enemmän psyykkisesti. Aloin itkeä, ja hän jätti minut yksin itkemään. Myöhemmin sain kuulla, että vika oli kuulemma ollut minussa koska en ollut hiljaa vaan olin ärsyttänyt häntä. Kyllä, olin jopa uskaltanut korottaa ääntäni....

Tämän jälkeen suhtautumiseni häneen muuttui todella varautuneeksi. Ja surun määrä sisälläni kasvoi. Jatkoimme yhä riitelyjä, kunnes eräänä päivänä hän ilmoitti, että aikoo muuttaa pois. Hävettää myöntää, mutta pyysin häneltä että harkitsisi asiaa. En tiedä miksi yhä luulin että kaikki korjaantuisi. Ehkä se johtui siitä, että muistin kuinka ihanaa meillä silloin alkuaikoina oli.

Joka tapauksessa erosimme. Ennen pois muuttamistaan hän teki elämästäni helvettiä- kuulemma siksi että jos hän inhoaisi minua tarpeeksi, hänen olisi helpompi lähteä. Sain kuulla usein mitä virheitä olinkaan tehnyt parisuhteessa koska nyt erosimme, lisäksi jos hän käyttäytyi törkeästi ja yritin sanoa siitä, vastaus oli ettei hänen tarvitse kuunnella koska emme ole enää yhdessä. Hän alkoi ravata viihteellä ja kertoa minulle seksistä muiden kanssa. Minä taas olin päättänyt olla uskollinen koska vielä asuimme saman katon alla ja koska erohaava oli liian tuore. Tuntuu uskomattomalta, miten nöyryyttävää käytöstä jouduin sietämään ja siedin. Tosin, jos en sietänyt, vahinkoa koki joko minä tai materia- hän löi esim. reiän seinään vihaisena ja sanoi, että hän ei osallistu kustannuksiin (asuimme vuokralla), koska minä kuulemma sain hänet tekemään sen. Minun oli pakko olla hiljaa. On vaikea kuvata, kuinka syvästi toisen välinpitämättömyys ja halveksunta haavoittaa....

Lopulta hän muutti pois ja parantumiseni saattoi alkaa. Joudun tunnustamaan, että olimme väleissä vielä hänen poismuuttonsa jälkeenkin, harrastimme jopa seksiä... ehkä yritin vielä jotenkin näyttää hänelle että tulisimme sittenkin toimeen tai ehkä en kaivannut kuin sitä hyvää seksiä, koska kemiamme sen suhteen toimivat. En muista enää. Riitelimme vähän, kun näimme vain ystävinä. Ajattelin, että voisin ehkä jopa olla hänelle jonkinlainen ystävä, olimmehan seurustelleet vuosia joten tunsin hänet hyvin.

Toisin kävi. Vuosien päästä erostamme aloin seurustella, ja tässä turvallisessa suhteessa olen pystynyt käsittelemään ja puhumaan tunteistani. Ja nyt kun ne tunteet ovat päässeet pintaan, tajuan kuinka väärin minua on kohdeltu. Nämä katkeruuden ja vihan tunteet korostuvat varsinkin kun vertaa asioita entisessä suhteessa nykyiseen suhteeseeni, joka on kuin toiselta planeetalta. Nykyinen avopuolisoni (kyllä muutimme keväällä yhteen) on kiltti, turvallinen ja huomaavainen, joka ei suutu siitä, jos näytän myös negatiivisia tunteita. Meillä menee hyvin, hän on minulle se vakaa peruskallio, johon voi aina luottaa. Hän ei ole mustasukkainen, eikä kysele perääni, jos vietän iltaa muualla.
Hän on lohduttanut minua terveyshuolissani, kuten kuultuaan, että sairastan harvinaista, kipuja aiheuttavaa tautia, johon ei ole parannusta. Hän saa minut tuntemaan oloni naiselliseksi ja seksikkääksi. Hän saattaa tarjota esim. ruoat jossain eikä laske, paljonko jään hänelle velkaa.

Vastineeksi hänellä on iloinen, luotettava ja huomaavainen nainen, joka iloitsee nähdessään miehensä onnellisena. Ja nainen, jonka seksuaalisuus on puhjennut kukkaan. Nainen, joka tuntee olonsa niin arvokkaaksi, että pitää huolta ulkonäöstään ja kunnostaan aivan uudella tavalla.

En tiedä mitä eksälleni kuuluu, tiedän että hän muutti työn perässä Lappiin (ja että hänellä ehkä on joku nainen siellä), muuta en tiedä.

Olen ilmoittanut hänelle, etten halua missään yhteydessä enää koskaan.

En tiedä, toivonko eksälleni tuskallista kuolemaa vai onko asia minulle se ja sama. Toivon vain, että hän tajuaisi, kuinka tuhoisaa hänen käytöksensä minulle oli. Ehkä hän oli narsisti, ehkä ei. Toivon vain, että hän tajuaisi kuinka paljon hän minua vahingoitti henkisesti ja miten jotkut vauriot yhä vaikuttavat myös nykyään.
Toivon hänen kantavan tätä syyllisyyttä mukanaan lopun ikäänsä. Ja toivon, etten enää koskaan näe häntä. Ja jos näen, tiedän, että minä olen meistä se osapuoli, jolla on hyvä sydän ja puhdas omatunto.

Minun osaltani tarina alkaa olla tässä.

Tällä hetkellä olen onnellinen, enkä enää koskaan aio kitua suhteessa, jossa minua kohdellaan niin väärin. Sen olen oppinut.

Ja se on viestini myös muille tytöille ja naisille (sekä pojille ja miehille) : Älkää sietäkö henkistä tai fyysistä pahoinpitelyä. Olette arvokkaampia kuin se. Kumppani ei tule muuttumaan, kerran lyönyt lyö lähes varmasti uudestaan. On turha jäädä yrittämään suhteen pelastamista, ainakin jos keskusteluyhteys on kadonnut tai olet vaarassa.

Uskon, että meille kaikille löytyy se kumppani, jonka kanssa ollessasi ihmettelet, miten olet voinut aiemmin sietää sellaista paskaa. Kumppani, jota rakastat joka päivä - myös hyvinä ja huonoina. Kumppani, joka pitää sydämestäsi huolta. Kun löydät sellaisen, näytä, että myös sinä rakastat häntä. Sanoin ja teoin. Kun rakkaus on aitoa, sen tekee pyyteettömästi.

PS. Järjestelen salassa yllätystä kumppanilleni, älkää kertoko ;)

PPS. Vaikka tätä ei lukisi kukaan, minua tämä auttoi. Paljon. Ehkä jo huomenna tunnen vähän vähemmän katkeruutta ja vihaa.

NO sil oli varmaa huono itsetunto ja sitä oli ehkä koheltu joskus samalla tavalla ja ei osannu purkaa huonoa oloansa muulla tavalla, ehkä koetti muuttua seuraavan naisen kanssa, mutta oikea muutos tulee Jeesukseen uskomalla. Kun luovumme syntisestä elämästä ja uudelleensynnymmee jeesuksessakristuksessa.

Olen katkera vieläkin. Toivon, etten törmää exääni enää koskaan. Jotkut ikävät asiat edellisessä suhteessa tuovat varjoja nykyiseenkin suhteeseeni... huono kohtelu on jättänyt jälkensä. Mutta toivottavasti aika parantaisi haavat tämänkin asian suhteen :)
Tosin sain hiljattain vahvistuksen sille, että exäni tuskin koskaan oikeasti rakastikaan minua. Kieltämättä tuntui pahalta koska itse yritin niin paljon....

Surettaa kuulla näitä tarinoita miten naiset antavat alistaa ja nöyryyttää itsensä. Aina herää kysymys, miksi jäädä tuollaiseen suhteeseen?