Hei,
Olen 23v. ja tilanteessa, jossa joudun tekemään keskeytyksen lääkkeillä kotona, onko kukaan kokenut samaa rv 8 ? Olen kuullut että kivut voi olla melkoiset eikä riittävää kipulääkitystä välttämättä saa ja että lääkkeellinen tyhjennys ei välttämättä onnistu. En panikoi, mutta kieltämättä olen hermostunut. Toimenpide pitäisi lauantaina suorittaa, saan ilmeisesti 3vrk sairaslomaa, mutta en todellakaan halua sitä käyttää, vaan haluaisin palata töihin aikataulussa maanantaina, riittääköhän tämä toipumiseen vai onko hyvinkin yksilöllistä?
Ja tiedän kyllä keskusteluja lukeneena että täällä pyörii kaiken maailman hörhöjä ja saarnaajia, en siis edes aio kieltää teitä saarnaamasta, vaan annan ihan vapaat kädet. Sanon kuitenkin jo valmiiksi sen, ettei yhdenkään random nettihihhulin kirjoitukset tule vaikuttamaan päätökseeni tai mielipiteeseeni enkä tule ottamaan vakavasti yhtäkään "abortti on murha!!11" huutelijaa. :)
Jos jotakuta kovasti kiinnostaa, tässä vähän taustoistani ja syistäni:
1) Taloudellinen tilanne, minulla on ihan hyvä työpaikka, mutta se ei ole vakituinen. Asuntolainaa on maksettavana useita kymmeniä tuhansia, mieheni työtilanne ja itseasiassa myös mielenterveys ovat juuri tällä hetkellä epävakaalla pohjalla, tämä on yhteinen päätöksemme ja mies tukee minua asiassa täysin.
2) Ehkäisystä tulee varmasti kitinää joten tässäpä tilanne: käytimme kondomia, kondomi petti, otin je-pillerin, je-pilleri petti, vaikea uskoa itsekään että näin surkea tuuri on käynyt. Kävin yksityisellä gynellä positiivisen testin jälkeen, hän sanoi olevansa rehellisesti sitä mieltä, että je-pilleri voi olla riski lapsen kehitykselle, en missään tapauksessa ikinä aio ottaa pienintäkään riskiä että synnyttäisin vammaisen lapsen, vaan aion kyllä sitten tulevaisuudessa jos/kun haluan lapsen tehdä ihan kaikkeni niin terveydellisesti kuin taloudellisestikin, jotta lapseni lähtökohdat elämälle olisivat mahdollisimman hyvät.
3) Abortti on toki vaikea tilanne ja sellainen, johon en haluaisi joutua. En kuitenkaan koe että kyse näin aikaisessa vaiheessa olisi vielä lapsesta, vaan pelkästä alkiosta. Lapsen synnyttäminen adoptoitavaksi on mielestäni oikein ihailtava teko, mutta tiedän 100% varmuudella, ettei minusta olisi siihen, en pystyisi elämään loppu elämääni miettien että jossain tuolla on minun lapseni, jonka olen antanut pois.
Eli semmoista, kiitos jo etukäteen kaikille vastaajille!
Olen 23v. ja tilanteessa, jossa joudun tekemään keskeytyksen lääkkeillä kotona, onko kukaan kokenut samaa rv 8 ? Olen kuullut että kivut voi olla melkoiset eikä riittävää kipulääkitystä välttämättä saa ja että lääkkeellinen tyhjennys ei välttämättä onnistu. En panikoi, mutta kieltämättä olen hermostunut. Toimenpide pitäisi lauantaina suorittaa, saan ilmeisesti 3vrk sairaslomaa, mutta en todellakaan halua sitä käyttää, vaan haluaisin palata töihin aikataulussa maanantaina, riittääköhän tämä toipumiseen vai onko hyvinkin yksilöllistä?
Ja tiedän kyllä keskusteluja lukeneena että täällä pyörii kaiken maailman hörhöjä ja saarnaajia, en siis edes aio kieltää teitä saarnaamasta, vaan annan ihan vapaat kädet. Sanon kuitenkin jo valmiiksi sen, ettei yhdenkään random nettihihhulin kirjoitukset tule vaikuttamaan päätökseeni tai mielipiteeseeni enkä tule ottamaan vakavasti yhtäkään "abortti on murha!!11" huutelijaa. :)
Jos jotakuta kovasti kiinnostaa, tässä vähän taustoistani ja syistäni:
1) Taloudellinen tilanne, minulla on ihan hyvä työpaikka, mutta se ei ole vakituinen. Asuntolainaa on maksettavana useita kymmeniä tuhansia, mieheni työtilanne ja itseasiassa myös mielenterveys ovat juuri tällä hetkellä epävakaalla pohjalla, tämä on yhteinen päätöksemme ja mies tukee minua asiassa täysin.
2) Ehkäisystä tulee varmasti kitinää joten tässäpä tilanne: käytimme kondomia, kondomi petti, otin je-pillerin, je-pilleri petti, vaikea uskoa itsekään että näin surkea tuuri on käynyt. Kävin yksityisellä gynellä positiivisen testin jälkeen, hän sanoi olevansa rehellisesti sitä mieltä, että je-pilleri voi olla riski lapsen kehitykselle, en missään tapauksessa ikinä aio ottaa pienintäkään riskiä että synnyttäisin vammaisen lapsen, vaan aion kyllä sitten tulevaisuudessa jos/kun haluan lapsen tehdä ihan kaikkeni niin terveydellisesti kuin taloudellisestikin, jotta lapseni lähtökohdat elämälle olisivat mahdollisimman hyvät.
3) Abortti on toki vaikea tilanne ja sellainen, johon en haluaisi joutua. En kuitenkaan koe että kyse näin aikaisessa vaiheessa olisi vielä lapsesta, vaan pelkästä alkiosta. Lapsen synnyttäminen adoptoitavaksi on mielestäni oikein ihailtava teko, mutta tiedän 100% varmuudella, ettei minusta olisi siihen, en pystyisi elämään loppu elämääni miettien että jossain tuolla on minun lapseni, jonka olen antanut pois.
Eli semmoista, kiitos jo etukäteen kaikille vastaajille!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.