Me vaan seisoimme vierekkäin ,
emmekä sanoneet sanaakaan,
Et edes katsonut minuun päin ja
se välinpitämätön tunne joka välittyi teki minusta niin surullisen..
emmekä sanoneet sanaakaan,
Et edes katsonut minuun päin ja
se välinpitämätön tunne joka välittyi teki minusta niin surullisen..
Vastaukset 24
Vanhimmat
Vai niin !!
Niinpä! Kyllä minä nyt mieleni pahoitin..
Luulin erilaiseksi mieheksi. Osoittauduit sala-ampujaksi tai ehkä kuitenni tankki, etkö osaa uida vastavirtaan?
Pohjaanhan se vajoaa.
En ole mies.
okkei.
aloittaja_nainen 18.8.2015 18:41 En ole mies.
Milloinka ja missä me noin seisoskelimme? Olisit sanonut jotain, niin varmasti olisin vastannutkin...
Sä oletko tyttö nyt surullinen?
Sä koetitko saada edes hataran yhteyden,
pienen hipaisun tapaisen?
Mutta penseään äänettömyyteen törmäten,
sä kohtasit pelkän suuren hiljaisuuden.
Mies vierelläsi sanatonna seisoen,
sulkiko oven mailmansa sisäisen,
Sut ulkopuolelle arvauksinesi lukiten?
Sä miksi menetit luottamuksen?
Sä löydätkö siihen vastauksen,
omia tekojasi tutkien?
???
tykkään.
olen niin ihastunut, että pelottaa. puolustan perhettäni, siksi en enää vastaa katseeseen, vaikka haluaisinkin.. minun on unohdettava sinut. olen pahoillani
Oletko nyt vastoin omaa periaatettasi, vai kuinka?
voitko todella väittää, että tuntisit jo täysin minut, periaatteeni ja ajatukseni? sen tiedän- olen ihastunut sinuun. on liian paljon menetettävää.
Kaikki ei ole aina niin miltä näyttää. Esim itse ujohkona ihmisenä saatan näytt väminpitämättömältä ja peittää tunteeni sen taakse. Silti sisällä myllertää ja koskee ikävä. Ei kannata tehdä liian suuria tuökintoja elekielestäkään. Joskus itsesuojeluvaisto tekee sen että omaa haavpittuvaisuutta ei uskalla tai halua paljastaa vaan vaistonvaraisesti peittää sen. Myös katsekontaktia saattaa välttää vaistonvaraksesti, koska jos on tunteita katse on paljas, silmät on sielun peili. Se voi pelpttaa varsinkin kun ja jos ajattelee tunteiden olevan ei sallittuja, yksipuolisia ja oman pään keksintöä. Tämä kirj itsestäni n-m.. Muutama viikko sitten tilanteeseen herännyt.
Sä oletko tyttö nyt surullinen?
Sä yrititkö saada edes hataran yhteyden, vain pienen hipaisun tapaisen?
Sä kohtasitko vain äänettömän penseyden,
kun mies vierelläsi seisoen
tarjosi vain pelkän suuren hiljaisuuden,
ovet sisimpänsä edestäsi lukiten?
Sä mitä olitkaan tehnyt ansaitaksesi sen, tuon totaalisen
luottamuksen menetyksen?
Stalkkerinimimerkki on hullu?? Miksi änkeet joka juttuun
Miten tarina päättyy?
Ja mikä on tarinan loppu?
Mä miestä tietäisin sen.
Se kysyä täytyy sun aloittajalta,
joka esille jätti
vain tilanteen avoimen.
En oo nähny sua.
Näinn loppuu salasuhde
Millon loppu?
Huono provo.
Joo , aina nää on näitä provoja, ainakin jonkun mielestä.
Mutta joskus kyseessä onkin ihan aito ja tunteva ihminen joka kaipailee sydämen valtiastaan.
Se provo on saattanut hyvinkin olla;
roikkunut ilmassa kuin ufo-jolla;
vailla määränpäätä tai ohjaajaa
se sanojen aalloilla hyppi aina vaan
olematta varma suunnastaan.
Sen siksi saatoin materiaalikseni saalistaa ja ryhtyä tunnelmistaan runoa muokkaamaan!