Mä "läskiporsashuoraksi" itseäni kutsuisi en.
Se oli lahjaton kiusanhenki, joka taas teki sen;
mua mustasi aggressiivisesti kiroillen,
yhä alemmas harmauteensa vajoten.
Mä korkeintaan helmet kaulaani kietaisen.
En hirttosilmukka edes harkitsi,en.
Onko siis hymy kasvoillani ylimielinen?
Se torjuu vieraat,
tungettelijat pois häätäen,
tilaa sydämessä vain lähimmille jättäen.
Se oli lahjaton kiusanhenki, joka taas teki sen;
mua mustasi aggressiivisesti kiroillen,
yhä alemmas harmauteensa vajoten.
Mä korkeintaan helmet kaulaani kietaisen.
En hirttosilmukka edes harkitsi,en.
Onko siis hymy kasvoillani ylimielinen?
Se torjuu vieraat,
tungettelijat pois häätäen,
tilaa sydämessä vain lähimmille jättäen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Se lahjaton kiusanhenki yksin vatvoskeli,
kunnes siihen joku akan kutale tepasteli.
Otti omakseen sen lahjattoman sielun,
sen sielun omat sanat itselleen,
ahnaasti imi kaiken.
Käänsi asiat päälaelleen,
kruunuksi tai tiaraksi
omalle itselleen.
Poveensa narsissin rintamerkin kiinnitti,
lahjatonta muurinsa sisällä kiitti.
Nyt se hymyilee ylvästä hymyään,
sanoo ettei kukaan pääse sisimpään
kunnioittaa kuulemma itseään,
ei läskiporsashuoraa peilissä näykään.
Se lahjaton tietää kuitenkin
kuinka ahnaasti imi kaiken harmaankin
se akan kutale
joka syntyi siitä mitä sanoo ettei ole.
Onko sielusi yhtä ruma
kuin on riimitön runosikin?
Se kirjailtuko on rivoin kirouksin?
Mä sinutko luokseni ottaisin?
Ja iäkästä, rivosuista äijää
vierelläni hellisin?
Sä säästä oi piruparka
hengentuotteesi matalat
jollekin noita-akalle,
jonka kapakassa tapajat.
En siedä mä pitkää tukkaa miehellä vieläkään
enkä kuuntele ala-arvoista huorittelua hetkeä pidempään.
On parempi ettet, mua ryhdy ollenkaan lähestymään.
Ei sytytä pitkätukkainen kaljaveikko mua ensinnäkään.
Sä etsi lähibaarista
joku karkeaa tekstiäsi tkuuntelemaan,
ja katkerat mietteesi,
tumppi huulessa jakamaan.
Tumppi huulessa on ne miehet,
ja jopa ne naiset,
jotka elämää liikaa sieti.
Mene korujesi kera peilin eteen
ja meikkaa roolisi
ja irvees.
Toiset vapauttaa itsensä
kun löytävät itsensä,
sinä ja muut huulet sumpussa
nikotiinilaastarit persiissä
Chopinia kuunnellen
muka kaiken kaikesta tietäen,
kun kapakassa istuvat
ne pubiruusut
ja niille varatut taskut,
josta Chopininsa soittavat.
Lyövät kantaa yhteen
sylkevät vierelleen
toteavat kuolin vuoteellaan
"mitään en kadu"
kun taas kermaperseet
elämästä eltaantuneet
huomaavat mitä tekivät itselleen
Taitaa kermapersettä vähän
himottaa,
pitkäletti renttujätkä tumppi huulessa.
Voisin vatkata sun kerman kuohkeeks
ja punan mansikan
iskeä pakaroille
Helmistä ottaisin kiinni
niin että ne vierivät helvettiin,
ja simpukastasi helmen kielelläni poimisin.
Sun ukkos siemailee viiniä,
mutta mä juon nainen sun elämän eliksiiriä.
Mua kiinnosta ei
mitä teette te
maan mullissa
kun matelette.
Likaiset touhunne
ei kuulu mulle
paljon täälläkin
parjatulle.
Jatkaa voitte
elämäänne.
Mun elämäs on
uusi käänne.