Olen minä surullinen siitä miten toimit. Todellakin olen. Täydellisesti en itsekään näiden tunteiden keskellä ole pystynyt toimimaan, itsekin olen saattanut satuttaa sinua kieltämällä suuren olemassaolon ja se kaduttaa.
Mutta nuo tunteet eivät ole yhtään mitään sen rinnalla minkälaista kiitollisuutta tunnen edelleen sinusta.
Mutta nuo tunteet eivät ole yhtään mitään sen rinnalla minkälaista kiitollisuutta tunnen edelleen sinusta.
Vastaukset 25
Vanhimmat
jos nyt olis joku toinen kuukausi, niin mulla olisi ne, tai ei tietenkään niitä, kun en nainen ole.. mutta
Onko tämä naiselta miehelle?
Se nyt on ihan selvä, että aloittaja on nainen
Mieheltä naiselle on tämä.
Suuret tunteet oli siihen syynä, en osannut toimia oikein sen takia. Mua satutti eniten suuren olemassaolon kieltäminen! Mutten koskaan luovuttais <3 Olen kiitollinen susta.
Näiden viestien takia olen täällä hörhölässä kun saan elää haaveillen edelleen kunnes kuolen. Onneksi en lopulta saanut häntä kun ois jäänyt kaikki se ulkoisesti olematon kokematta ja oisin ollut loppuelämäni tyytymätön kaikkeen.
Sarkasmia...
Minäkin olen niin kiitollinen hänestä, naisesta. Olen niin kiitollinen, etten pysty tätäkään kirjoittamaan ilman kyynelehtimistä. Koska luulen, etten voi tutustua tämän enempää kuin nyt tunnen. Tällä hetkellä en osaa toivoa muuta kuin, että hän olisi onnellinen. <3
Kiitollista porukkaa, kuten minäkin.
En tiedä, olenko kiitollinen hänestä. Ehkä. En tunne häntä. Hän ratkaisi asian niin, ettemme tulleet tuntemaan. Liian erilaiset.
On hyvä tutustua omiin tunteisiinsa ja hän avasi niitä minulle. Muuten kaikki on mielikuvitusta. Mielikuvitus on rikkaus. Kiitollinen siitä.
Kiitollinen uudesta aamusta.
...tu sä mitään kiitollinen ole. Vitun itsekäs ämmä. Saisitpa syövän.
Älä toivo pahaa, ettei vaan satu omaan nilkkaan.
Olen kyllä ollut hieman pettynyt itseeni ja surullinen, kun en ole osannut toimia. Se on lähinnä johtunut siitä, että en tiedä todellisia ajatuksiasi. Olisiko niitä tunteita sittenkin... Mielelläni haluaisin edelleen uskoa, että kaikki voisi olla mahdollista. Ei minun tunteeni ole minnekään kadonneet. Edelleen olen kiinnostunut ja paljon. Toivottavasti tulisi jokin mahdollisuus muuttaa tilanne paremmaksi. Mielelläni puhuisin tästä ja muustakin.
Sitten otat yhteyttä häneen. Simple as that.
Taidetaan olla molemmat pettyneitä sekä itseemme että toisiimme mutta lopulta rakkaus on se joka menee kaiken edelle ja pystytään antamaan anteeksi molemmin puolin sekä myös itsellemme eiks niii <3
Jaa..jos rakkaus menee kaiken edelle, selvitämme asiat välillämme. Näin sen ajattelen. Ja hän (mies) ei ole halunnut selvittää. Joten taitaa rakkauteni olla yksipuolista. Valitettavasti...ja edelleen tunnen tätä ikävää joka päivä. Ei ole mennyt yhtään päivää vielä, etten häntä miettisi. Surullista tuhlausta tällainen Rakkaus.
Vähän myöhäistä valittaa.
Olen kiitollinen että sain kerran kokea suuremman tunteen, vaikkei siitä koskaan mitään tullutkaan. Arvostan häntä ihmisenä ja olisin halunnut jakaa kaiken hänen kanssaan. Olen pitänyt itseäni hetkittäin jopa tunteettomana mutta opin jotain uutta itsestäni. Toisaalta tuntuu että helpompi elää kun ei suuria tunteita nykyelämässä mukana, rakkaus ei ole mua varten. Opin muutakin hyödyllistä niin kai se oli kaiken tuskan väärti. Olisin antanut toisen käteni hänen puolestaan mutta kaipa pitää olla tyytyväinen ettei sitä halunnut. Ihmettelen vaan elämää ylipäänsä, miksi näytti minulle jotain jota loppuikäni yritän olla ajattelematta ja miettiä mitä vaan muuta?
Sellaistahan se avioliitto on parhaimmillaan. Ja muuten sanoisin, että blaa, blaa, blaa. Miksi et jakanut tunteitasi? Miksi et arvostanut rakkautta?
Yritit varattua? Tavallinen tarina.
Syyllisyyden tunteesi on koskettavaa. Olisitpa hän, niin voisin lohduttaa ´kertomalla, että mitään et ole tehnyt tai sanonut väärin. Syy oli minun, koska en osannut päästää ajoissa irti. Tykkäsin niin kovasti tai no tykkään
Niin varattua varattuna ...on tää hullu palsta...adjöö vain kaikille!
Kyllähän se sattui. Sattuu edelleen ja on tehnyt surulliseksi. Silloin ajattelin, että parempi jättää sinut rauhaan. Sanoissa on se ikävä voima, että ne ei kuole koskaan, vaan jäävät kummittelemaan mieleen. Ne sanat teki sydämeni surulliseksi.
Voisitpa kertoa tuon kaiken suoraan, niin ymmärtäisin paremmin tätä tilannetta. Olen ollut eksyksissä tämän kanssa niin pitkään.
Toivoisitko hänen vielä toimivan jollain tavalla? Vai onko kaikki puoleltasi ohi