Onko normaalia?

On, erittäin normaalia ja suorastaan asiaankuuluvaa aika ajoin. Mutta sitten jos tuota jatkuu kuukausikaupalla, sitten voi miettiä onko kyse masennuksesta.

olen joskus miettinyt ihan samaa asiaa.tätä vaan on jatkunut nyt 1,5 vuotta...

Et kertonut kuinka kauan olet kärsinyt näistä oireista,mutta sinun kannattaa käydä terveyskeskuslääkärillä kaikesta huolimatta.Kyse voi olla masennuksesta tai vain väsymyksestä,älä pelkää aloittaa lääkkeitä jos niitä määrätään ,ne ovat pelastaneet monta ihmistä.Lääkkeet eivät muuta persoonallisuutta eivätkä aiheuta riippuvuutta,olo vain parantuu:)Pääasia on että käyt lääkärissä et todellakaan ole ainut jolla on tuollaisia ajatuksia:) Kirjoittele miten meni...

En tiedä mikä on normaalia, mutta itkemistä lukuunottamatta teen noita kaikkia em. lähestulkoon joka päivä. En kuitenkaan uskalla ajatella itseäni masentuneena ihmisenä. Olen pitänyt sitä aina jonkinlaisena heikkouden merkkinä, vaikka tiedän olevani väärässä. Silti sisälläni velloo koko ajan pahanolon tunne, jota on kestänyt jo pidempään. Välillä koko elämäntilanne ahdistaa niin, että tuntuu hurjaa painetta rinnassa. Suorastaan fyysistä kipua.

Kuitenkin elämäni pitäisi olla hyvää. Opiskelen amk:ssa ja arvosanat ovat keskivertoa parempia (en edes pyri mihinkään täydellisyyteen niiden suhteen), mulla on paljon hyviä ystäviä ja kavereita, työpaikka, taloudellinen tila suorastaan mainio, ja perheessä kaikki suht ok. Koska lähiympäristöni on ainakin ensisilmäyksellä suht kunnossa, niin mistä tämä pahaolo sitten kumpuaa?

Olen yrittänyt estää tuon huonon olon tuloa ja olla ruokkimatta sitä enää enempää, mutta elämänhalu tuntuu vain katoavan päivä päivältä enemmän ja enemmän. Pienikin epäonnistuminen ihan missä asiassa vaan tuntuu ylitsepääsemättömältä ongelmalta. Olen miettinyt ulkomaille lähtöä, mutta pelkään, että se on vain karkuun juoksemista ja tämä henkinen pahaolo seuraa vain perässä.

En osaa lähteä pyytämään apua. Varsinkaan, kun en edes tiedä kuvittelenko kaiken tämän vain omassa päässäni. Enkä edes tiedä mitä sanoa lääkärille. Ehkäpä toivon vain, että saadessani kirjoittaa tänne, saan jonkinlaista alitajunnallista apua ja helpotusta.

Moi...niin onko normaalia vai ei,kun kysyit tuolla viestillä,no eihän se tietysti aivan ole mutta tuleehan joskus aina niitä huonoja päiviä väliin,ja silloin useasti tulee mietittyä mitä ihmeellisempiä kysymyksiä,miksi minä,miksi minulle aina käy näin,olenko ainoa ihminen kenellä on näin helvetin huono tuuri...pitäisi vain nostaa leuka pystyyn,ja keskustella ihmisten kanssa jotka ovat perehtyneen masennuksiin yms... toivotan sinulle parempaa vuotta 2005. et ole ainoa masentunut,pitää ruveta ajattelemaan positiivisesti asioita jota osaat tehdä,ja mitä hyvää ole4t saanut aikaan :)