Mikä avuksi lemmikin kuoltua?

Otan osaa kokemastasi ja toivon paljon voimia sinulle.Ole ylpeä siitä,että sait viettää pienen eläimen kanssa edes hetken aikaa.Eläin sai hyvän elämän kanssasi.Minkä takia samanlaista lemmikkiä on mahdoton saada?tietenkin kaikki eläimet ovat yksilöitä ja siten ainutlaatuisia,mutta tarkoitatko eläimen rotua?Voittehan te jos tai kun sen aika tulee niin miettiä jotain karvatonta eläintä.Esimerkiksi koiriakin voi olla karvattomia kuten esim perunkarvatonkoira tai kissoista sfinksi kissa.Tsemppiä!

Kiitti vaan sinulle kommentistasi. Olen kahden lapsen äiti ja vanhempi lapsi on seiskalla. Kun olin itse seiskalla, niin ruokin naapurintädin ja sedän aikuista kurrea tädin ja sedän lintulaudalla. Minulla on ikimuistoinen kuvakin ko. tapahtumasta. Muistan, kun kurre puri minua kerran sormenpäähän antaessani kurrelle pähkinää ja voi, niin et varmasti usko miten kipeätä tuo otti, vaikka ko. oli vain sormenpää. Olen ollut lapsesta saakka eläinrakas. Pentuna minulla oli kanarialintuja, melkeinpä aina kissa ja akvaariokaloja. Olin myös heppahullu ja toivoin ikuisesti, että saan joko koiran tai ponin. En saanut kumpaakaan, mutta sain rotukissan, joka eli 13,5 vuotiaaksi, kunnes leikkauksen jälkeen sai keuhkokuumeen eikä antibioottihoito enää ehtinyt kissaani auttaa. Surin em. asiaa kauan, mutta, koska olin noin parikymppinen, niin elämänmenossa oli pakko pysyä mukana. Ja tämä on totta. Haaveilin lapsena oravasta, mutta tuo orava, jota ruoki, niin ei suostunut tulemaan kädelle, vaan suostui vain syömään kädestä ja antoi seurata itseään. Kesäkuun lopulla mies toi kotiin sokean metsäneläimen poikasen ja olin kovin hämmästynyt, mutta aloin heti toimia. Annoin poikaselle 2 ml ruiskulla keitettyä vettä ja mies lähti apteekkiin hakemaan pennulle kissanpennun äidinmaidon korviketta. Ruokin kerran tai kaksi poikasta korvikkeella, kunnes löysin netistä oikeat hoito-ohjeet. Ensimmäiset päivät jännitin, että jääkö pentu eloon. Pentu kasvoi ja kehittyi silmät aukenivat parin kolmen päivän sisällä. Ruokintavälit olivat ensimmäisten päivien aikana tiuhat, mutta, kun pennun silmät olivat auki, niin ruokintaväliä saattoi pidentää. Päivä päivältä pennun hoito muuttui rutiiniksi ja pennun kasvaessa metsäneläimen hoito helpottui. Pentu oli nyt miltei täysikasvuinen ja lähdin perheeni kanssa kesäloman viettoon muutamaksi päiväksi. Pentu oli pakattava matkaan mukaan, koska pelkäsin, ettei kukaan osaa pentua hoitaa. Olimme olleet viikonlopun verran lomalla, kun eräänä iltana sattui rakkaimmalle eläimelle, mitä aikoihin olin hoitanut, niin tapaturma ja lopun voit arvata. En katsonut pentua kolmeen minuuttiin ja sanoin muulle väelle, että voisivatko he hetken katsoa pentua. Pentu ei tippunut korkealta, mutta 65 cm korkeus ja melko kevyen esineen tippuminen otuksen mukana teki niin pahaa jälkeä, että halusin kuolla. Kun mies oli siivonnut, niin lähdimme sairaalaan. Olen nyt selvinnyt pahimman yli, mutten voi ikinä antaa itselleni anteeksi sitä mitä tapahtui. Ikävöin päivittäin tätä pientä elämää ja niitä hienoja asioita, joita sain tämän ihmeellisen otuksen vanavedessä tuntea. Jos joskus koet saman kuin minä, niin luota siihen neuvoon, jonka nyt annan. Älä ikinä äläkä koskaan anna kenenkään tulla väliinne - onnea.