Hei! tämä viesti on pitkä mutta lue se...PLIIS! olen 12vuotias tyttö ja meidän luokalle tuli tänä vuonna uusi poika. hän on TOSI söpö ja ihana.
olen tullut hänen kanssaan hyvin toimeen ryhmätöissä ja muutenkin koulu asioissa. kerran otin hänen numeronsa numeronsa ja soitin hälle mutta en sanonut mitään.....sitten hän soitti mulle ja tiesi kuka olen. nyt lähetin hänelle viestin jossa luki: oletko varattu? ja hän vastasi olen.......hän katselee minua koulussa *SILLÄ SILMÄLLÄ* ja on iskenyt pari kertaa silmää.
Olen yrittänyt välttää katseeni häneen mutta en voi. olen rakastunut häneen, mutta hänellä on jo tyttöystävä en kyllä tiedä kuka...miten voisin välttää tunteeni???
olen tullut hänen kanssaan hyvin toimeen ryhmätöissä ja muutenkin koulu asioissa. kerran otin hänen numeronsa numeronsa ja soitin hälle mutta en sanonut mitään.....sitten hän soitti mulle ja tiesi kuka olen. nyt lähetin hänelle viestin jossa luki: oletko varattu? ja hän vastasi olen.......hän katselee minua koulussa *SILLÄ SILMÄLLÄ* ja on iskenyt pari kertaa silmää.
Olen yrittänyt välttää katseeni häneen mutta en voi. olen rakastunut häneen, mutta hänellä on jo tyttöystävä en kyllä tiedä kuka...miten voisin välttää tunteeni???
Vastaukset 5
Vanhimmat
olen 42 ja ihan samat fiilikset , ethä sä ole Susanna?
Ei lapsien saaminen ole välttämättä se elämän suola. Sitä on vaan liian paljon hehkutettu jokapuolella. Onhan se varmaan mukavaa, mutta tuo myös niin paljon vastuuta ja täysin käsittämättömän surunkin mahdollisuus on todella suuri esim. jonkin tapaturman tai sairastumisen johdosta. Kaiken ajanhan se myös vie. Suuri uhraus. Ei asiaa voi päätttää tuosta vain.
Olen munani jäädyttänyt/kolhinut sen verran monta kertaa, että en ihmettelisi jos itsellänikin olisi vastaava ongelma. Ystävien ja sukulaisten lapset kyllä riittäisivät mulle, jos ei muuta. Ja onhan noita onnettomia lapsia vaikka kuinka maailmassa hoidettavaksi, jos vain niin haluaa. Oikean rakkauden ei pitäisi katsoa geneettistä perimää vain. Siinä haastetta itsekkyydelle.
Veri katkeaa viimeistään kun aurinko palaa. Mitä sitten jos se nyt katkeaisikin hitusen verran aiemmin?
Mene kotiisi kasvamaan, äläkä leiki isompaa kuin oletkaan! P.S. Pikkulikat napapaidoissa on surkuhupaisa näky!
Teidän iässänne seurustelu ei ole niin vakavaa ja pitkäaikaista, joten voi olla, että niille tulee jossain vaiheessa bänksit. Sitä on kuitenkaan turha jäädä odottelemaan tai toivomaan, heillä on nyt oma juttunsa meneillään. Ensi vuonna kun pääset yläasteelle tuut saamaan paljon uusia luokkatovereita. Eiköhän sieltä löydy joku kiinnostava poikakin?
Joopa joo..Jos tuo on totta niin kyllä maailma sitten muuttuu, kun kuvittelee mitä itse teki 12vuotiaana...
Ainii, eihän nyt oo ees aamu.