Avoero on nyt käynnissä 6 vuoden jälkeen ja välit ok ja emme riitele. Meillä on reilu 3-v. lapsi. Seuraava aika lastenvalvojalle on vasta lokakuun loppupuolella.
Eron tullessa puheeksi mies ilmoitti heti, että hänhän ei muuta tästä vuokraasunnosta mihinkään vaan minun pitää hakea itselleni asunto. Haluaisin kovasti itse jäädä tähän asumaan, mutta en ala tappelemaan ja tulehduttamaan välejä sen takia vaan haluan pysyä puheväleissä lapsen takia.
Toinen ilmoitus oli sitten, että lapsi jää kirjoille miehen luokse ja asuu viikko-viikko systeemillä molempien luona. Viikko-viikkoa kritisoidessani suostui lyhyempiin ajanjaksoihin. Mies olisi siis lähivanhempi ja minä etä. Tässä vaiheessa särähti tosi pahasti korvaan. Olen ollut koko lapsen elämän ajan paljon enemmän lapsen kanssa, suurimmaksi osaksi miehen lapsuuden traumojen takia. Hän ei saa pidettyä arkeaan rullaamassa, unirytmit vaihtelee ja ei usko olevansa koskaan täysin työkykyinen. On hoitanut lapsesta hyvinäkin kausina enintään 1/4. Tämän lisäksi on joskus mennyt monta viikkoakin, kun mies ei ole viettänyt lapsen kanssa kahden keskistä aikaa tai välttämättä edes tullut puistoon yhdessä meidän kanssamme.
Oman arkensa lisäksi ei pidä lapsen rutiineista kiinni. Lapsi valvoo välillä montakin tuntia nukkumaanmenoajankin jälkeen. Nousen jokaikinen (1-2 aamua/kk lukuunottamatta) aamu lapsen kanssa ylös, vaikka olemme molemmat kotona, laitan lapselle lähes poikkeuksetta ruuat ja takaan riittävän ruuan, pesen hampaat ellen vaatimalla vaadi miestä pitkästä aikaa pesemään. Ollessaan ja leikkiessään lapsen kanssa mies on kyllä hyvä isä ja lapsi viihtyy isänsä kanssa.
Mies myös päästää lapsen välillä omaan pihaan leikkimään pitkiksikin ajoiksi, kun lapsi on puettu, mutta mies ei olekaan vielä valmis. Rapun ulkopuolella on suoraan parkkipaikka ja piha on talon takana eikä meiltä näy sinne. Olen tilanteen huomattuani kaksi kertaa joutunut hakemaan lapsen pihan ulkopuolelta. Tähän ulos päästämiseen on molemmilla kerroilla tullut pieni tauko.
Nyt mies kuitenkin sanoo, ettei minulla ole kiire ottaa vastaan huonoa asuntoa vaan voin katsella rauhassa. Lapsen asumiset kuulemma hoituu ja kaikki tehdään lapsen hyväksi. Hän myös sanoo, ettei ikinä estäisi minua tapaamasta lasta. Ongelmana on vain luottamuspula. En pysty luottamaan mieheen. Hän pettää jatkuvasti lupauksensa ja pyörtää sanansa. Jos laitan asioissa vastaan, alkaa sabotoimaan arkeani venyttämällä sovittuja kotiintuloaikoja ja täten joskus estäen minua tekemästä asioita lapseni kanssa, lähtien vaan koko päiväksi lapsen kanssa ulos kysymättä, onko ok ja mököttämällä ja jättämällä lapsen hampaiden pesut yms. pikku asiat vielä enemmän harteilleni.
Meillä on ollut myös fyysistä väkivaltaa, mutta se on aina kohdistunut vain minuun. Olen tietenkin miettinyt, suuntaako mies väkivaltansa lapseen lähdettyäni, mutten aio vaatia valvottuja tapaamisia vaan haluaisin pitää välit kunnossa ja toimia lapsem parhaksi.
Mitkä ovat siis oikeuteni toisena vanhempana? Miten takaan lapselle mahdollisuuden tavata molempia vanhempiaan ennenlastenvalvojan sopimusta, jos jätän lapsen miehen luokse kirjoille ja muutan itse. Laitoin jo asuntohakemukset, mutten varmaan uskalla ottaa asuntoa vastaan, jos mies sitten sanookin, etten saa tavata lasta kuin vaan hänen pillinsä mukaan. Onko lähivanhemmalla jotain etuja etään verraten, jos lapsi asuu 50-50 systeemillä molempien luona? Miten tuet menevät, kun olemme molemmat tällä hetkellä toimeentulotuella. Olen menossa avoimeen yliopistoon opiskelemaan ja lapsi on tavallisessa päiväkodissa ja haluaisin pitää lapsen siellä tietenkin tutussa ja kivassa paikassa. Pystyykö päiväkotia vaihtamaan vuoropäiväkotiin, jos koulun takia täytyisi ja mies sanoo ei?
Aion soittaa lastenvalvojalle, mutta nyt ahdistaa niin kovasti tilanne, että toivoisin saavani täältä apua. Ja anteeksi, jos kuulostan katkeralta ja itsekkäältä ääliöltä purkaessani tunteeni ja ahdistukseni tähän kirjoitukseen. Koitan kuitenkin vain hoitaa asiat lapsen hyväksi.
Eron tullessa puheeksi mies ilmoitti heti, että hänhän ei muuta tästä vuokraasunnosta mihinkään vaan minun pitää hakea itselleni asunto. Haluaisin kovasti itse jäädä tähän asumaan, mutta en ala tappelemaan ja tulehduttamaan välejä sen takia vaan haluan pysyä puheväleissä lapsen takia.
Toinen ilmoitus oli sitten, että lapsi jää kirjoille miehen luokse ja asuu viikko-viikko systeemillä molempien luona. Viikko-viikkoa kritisoidessani suostui lyhyempiin ajanjaksoihin. Mies olisi siis lähivanhempi ja minä etä. Tässä vaiheessa särähti tosi pahasti korvaan. Olen ollut koko lapsen elämän ajan paljon enemmän lapsen kanssa, suurimmaksi osaksi miehen lapsuuden traumojen takia. Hän ei saa pidettyä arkeaan rullaamassa, unirytmit vaihtelee ja ei usko olevansa koskaan täysin työkykyinen. On hoitanut lapsesta hyvinäkin kausina enintään 1/4. Tämän lisäksi on joskus mennyt monta viikkoakin, kun mies ei ole viettänyt lapsen kanssa kahden keskistä aikaa tai välttämättä edes tullut puistoon yhdessä meidän kanssamme.
Oman arkensa lisäksi ei pidä lapsen rutiineista kiinni. Lapsi valvoo välillä montakin tuntia nukkumaanmenoajankin jälkeen. Nousen jokaikinen (1-2 aamua/kk lukuunottamatta) aamu lapsen kanssa ylös, vaikka olemme molemmat kotona, laitan lapselle lähes poikkeuksetta ruuat ja takaan riittävän ruuan, pesen hampaat ellen vaatimalla vaadi miestä pitkästä aikaa pesemään. Ollessaan ja leikkiessään lapsen kanssa mies on kyllä hyvä isä ja lapsi viihtyy isänsä kanssa.
Mies myös päästää lapsen välillä omaan pihaan leikkimään pitkiksikin ajoiksi, kun lapsi on puettu, mutta mies ei olekaan vielä valmis. Rapun ulkopuolella on suoraan parkkipaikka ja piha on talon takana eikä meiltä näy sinne. Olen tilanteen huomattuani kaksi kertaa joutunut hakemaan lapsen pihan ulkopuolelta. Tähän ulos päästämiseen on molemmilla kerroilla tullut pieni tauko.
Nyt mies kuitenkin sanoo, ettei minulla ole kiire ottaa vastaan huonoa asuntoa vaan voin katsella rauhassa. Lapsen asumiset kuulemma hoituu ja kaikki tehdään lapsen hyväksi. Hän myös sanoo, ettei ikinä estäisi minua tapaamasta lasta. Ongelmana on vain luottamuspula. En pysty luottamaan mieheen. Hän pettää jatkuvasti lupauksensa ja pyörtää sanansa. Jos laitan asioissa vastaan, alkaa sabotoimaan arkeani venyttämällä sovittuja kotiintuloaikoja ja täten joskus estäen minua tekemästä asioita lapseni kanssa, lähtien vaan koko päiväksi lapsen kanssa ulos kysymättä, onko ok ja mököttämällä ja jättämällä lapsen hampaiden pesut yms. pikku asiat vielä enemmän harteilleni.
Meillä on ollut myös fyysistä väkivaltaa, mutta se on aina kohdistunut vain minuun. Olen tietenkin miettinyt, suuntaako mies väkivaltansa lapseen lähdettyäni, mutten aio vaatia valvottuja tapaamisia vaan haluaisin pitää välit kunnossa ja toimia lapsem parhaksi.
Mitkä ovat siis oikeuteni toisena vanhempana? Miten takaan lapselle mahdollisuuden tavata molempia vanhempiaan ennenlastenvalvojan sopimusta, jos jätän lapsen miehen luokse kirjoille ja muutan itse. Laitoin jo asuntohakemukset, mutten varmaan uskalla ottaa asuntoa vastaan, jos mies sitten sanookin, etten saa tavata lasta kuin vaan hänen pillinsä mukaan. Onko lähivanhemmalla jotain etuja etään verraten, jos lapsi asuu 50-50 systeemillä molempien luona? Miten tuet menevät, kun olemme molemmat tällä hetkellä toimeentulotuella. Olen menossa avoimeen yliopistoon opiskelemaan ja lapsi on tavallisessa päiväkodissa ja haluaisin pitää lapsen siellä tietenkin tutussa ja kivassa paikassa. Pystyykö päiväkotia vaihtamaan vuoropäiväkotiin, jos koulun takia täytyisi ja mies sanoo ei?
Aion soittaa lastenvalvojalle, mutta nyt ahdistaa niin kovasti tilanne, että toivoisin saavani täältä apua. Ja anteeksi, jos kuulostan katkeralta ja itsekkäältä ääliöltä purkaessani tunteeni ja ahdistukseni tähän kirjoitukseen. Koitan kuitenkin vain hoitaa asiat lapsen hyväksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
En tiedä muista eduista, mutta rahalliset edut lähivanhemmalla on:
- lapsilisä yh-korotus
- asuntotuessa lähillä on lapsi, joka siis nostaa tuen määrää
- jos sosiaalitoimistossa pitää käydä, niin lähivanhemmalla on lapsi josta menoja
- mahdollisesti elatusmaksu (riippuu ihan sopimuksestanne)
Näitä etuja etävanhemmalla ei ole.
Työttömyyskorvaukseen molemmille tulee lapsikorotus, mutta jos etä joutuu sosiaalitoimistossa asioimaan, tämä lasketaan tietenkin tuloksi, mutta lasta ei huomioida menoksi.
En muuten näe mitään syytä miksette voisi tehdä vaikka heti kirjallisen sopimuksen tapaamisista ja muista asioista, kahtena kappaleena ja ehkä myös todistajien allekirjoituksella. Kyllä se on laillisesti aivan pitävä.
Voi hyvä nainen. lue nyt oma tekstisi ajatuksella läpi. "Emme riitele"... ette niin, koska otat vastaan kaiken paskan mitä mies keksii. Lyönytkin on "vain" sinua, eihän se silloin ole riitelyä...huoh, ala nyt pitämään itsesi ja lapsesi puolia.