Ja on aika varma että se varattu on ihastunut myös sinuun, niin kumman on moraalisesti vähemmän väärin tehdä aloittava siirto? Vai pitääkö se vaan jättää tekemättä?
Jos on ihastunut varattuun
ongelma.on
45<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Kenenkään ei kannata tehdä yhtään mitään jääpähän sekin aika järkevämpään mietikelyyn. Ihan sama onko sinkku, varattu, hetero, lesbo, homo, nuori, vanha, keski-ikäinen.
Kyllä siinä molempien on otettava askeleita taaksepäin tai eteenpäin yhtä paljon yhtäaikaa..surullista se on. Itsekin ihastunut varattuna varattuun..mutta meillä ei ole mitään selvyyttä onko tunnelma sama toisella. Kukaan ei ole ajatustenlukija.. Elämme tahoillamme elämää. Lähinnä kiitollisia toisistamme koska hän on todella hyvä tyyppi ja niin mukava ja kannustava ihminen. Emme ole puhuneet syvällisempiä keskenämme itsestämme..
Se mitään suhun oo ihastunu, kokeilee vaan vetovoimaansa ja juoksee häntä koipien välissä kotiin kun lähestyt.
Itse mietin samaa, asetelmat vaan on toisin päin. Varattuna ihastunut enkä tiedä mitä tehdä vai tehdäkö mitään. Tai jotain on pakko tehdä kun toinen vaan mielessä pyörii... Ei auta hullu treenaaminen, jooga, itsensä kiireisenä pitäminen eikä mikään. Ja kertoa ei voi juuri kenellekään. Ystävän neuvo oli että ota yhteyttä, selvitä tunteet ja rauhoitu tai tee tarvittavat ratkaisut. Tätä aion noudattaa. Vielä ei ole rohkeus riittänyt ja odotan josko toisella olis rohkeutta enemmän. Ei tunnu olevan. Moralisoikaa vaan jos siltä tuntuu. Tunteitaan ei voi kukaan määräillä.
Pitää jättää tekemättä ihan ehdottomasti!!! Vaimo on aina ykkönen.
Kuvittele itsesi hänen kumppanikseen ja sitten häneksi itsekseen myös. Miten toimisit ja miten toivoisit kolmannen osapuolen toimivan?
Jos pitää tuollaisia kysyä ja ikäänkuin muiden mielipiteistä neuvontaa lypsää niin parempi kuule jättää tekemättä mitään..
Moraalisesti väärin, kuuletko edes itseäsi. Mikä moraali, kenen moraali?? Uskonnon sanelema? Politiikan sanelema? Mitä?
Salasuhteet ovat niille, jotka kykenevät niiden kanssa elämään.
Joskus taas ihmiset rakastuvat varattuna ja menevät yksiin.
Parempi moraali sillä, joka varattuna rakastuu ja seuraa sydäntään, kuin sillä joka jää onnettomaan suhteeseen yhteisön painostuksesta, hapattumaan ja suremaan menetettyä nuoruutta. Silloin ei voi kuin syyttää itseään!
Kyllä tuo kannattaa miettiä ihan omassa päässä, mikä on parasta. Toisaalta ihanaa jos teillä molemmilla on tunteita, silloinhan ootte samassa veneessä ja siellä yleensä syntyy keskustelua.
Vaikea sanoa mikä on parasta, jos ei lähenny saattaa käydä niin että jää tunteen vangiksi joka tapauksessa.
Itse varattuna miehenä ihastunut naiseen,jota näen ,kun käyn syömässä.Hänellä ei ole sormusta.Ei minullakaan.Vaikeudet omassa elämässäni ovat avanneet silmäni.Ihana
nainen.Aika näyttää mitä tulevaisuudella on meille tarjottavaa.
Onhan sulla sormus :D
Se on totta.En vain pidä sitä kun olen töissä .
Voihan sitä aina olla vaikka kavereita. Ei tarvitse mennä yli, jos omat asiat ovat muuten mallillaan.
Ootteko miettineet miksei riitä, että ollaan kavereita, hyviä, syvällisiä? Ei kai pelkkä seksuaalinenkanssakäyminen ole sen arvoista, että rikkoo välejä muihin? Eikö tärkeintä ole, että saa viettää aikaansa sen mahtavan ihmisen kanssa? Jakaa hetkiä ja ajatuksia.
Hyvä kirjoitus, mutta voi olla vaikea toteuttaa, jos kummatkin haluavat enemmän. Sen vuoksi asioista on hyvä puhua ja päättää mitä elämältään haluaa. Pettämään ei pidä ruveta.
Periaatteessa joo, kyllä näinkin, mutta ne feromonit tekevät tepposiaan. Ja vaikka kuinka yrittää keskittyä siihen, että onpa hieno ihminen ja mukavaa seuraa, hyvä työssään ja aina niin ystävällinen ja avulias, niin sitten jossain kohtaa ajatus lipsahtaa siihen, että hitto kun se on hyvännäköinen, ihanat huulet, miltähän tuntuisi suudella, mä haluaisin niin koskettaa sitä, miltä sen kädet tuntuisivat, voi kun voitais jossain juhlissa edes tanssia, jotta saisi koskea...
Ai kyse onkin siitä, että sä et sitten kuitenkaan pysty, elikä este on omassa päässäsi (en tarkoita aivoja). Mitä, jos setoinenkin tuntee samoin.
Enkä siis tarkoita alapäätäkään, vaikka tietty ongelmahan voi olla nimenomaan siinäkin.
Samoin menee minulla.. ( n-m)
Mutta puolitoista vuotta riittää siihen että ihastuminen menee ohi. Riippumatta siitä tapahtuiko jotain eli ei. Sitten helpottaa. Been there done that.
Joo kuule. Ei riitä puolitoista vuotta. .... been there.
Jos ei riitä, älä jäätä tekematta
Aloittaja esitti pahan kysymyksen. Minun mielestäni kumpi tahansa voi ottaa toiseen yhteyttä. Ihmiset on kuitenkin hieman erilaisia ja tuntevat myös hieman erilailla.
Mutta tiukan ja jäykän moraalisesti ajattelevan mielestä ei kumpikaan voi ottaa yhteyttä. Ja jos toinen tuollaisessa tilanteessa ottaisi yhteyttä niin suhde ei missään vaiheessa tulisi onnistumaan, sillä silloin olet jo toisen silmissä huono ihminen. Harva ihmisistä kuitenkaan ajattelee näin mustavalkoisesti.
Kimppaan ajatusten kulkua.
Mitähän tämäkin kommentti tarkoitti?, oliko vastine kirjoitukseeni samalla nimimerkillä.
kukaan ei voi tiedä varmasti, mikä on oikeampi. riippuu tilanteista
Voi rakas! Anna meille mahdollisuus.
Onko ihmisellä lupaa kieltäytyä rakkaudesta?
Esimerkiksi jos olet hyvin rakastunut mieheesi tai vaihtoehtoisesti miehenä vaimoosi, mutta tiedät että tämä rakkautesi kohde onkin ihastunut täysillä toiseen, et enää viehätä häntä vaikka olette parisuhteessa. Miltä sinusta tuntuisi'?
Mitä haluaisit? Kovetatko niin itsesi että sinuun ei satu? Tuon sinä aiheutat ja tuon toinenkin aiheuttaa omalle kumppanilleen. onko sinulla oikeus ihastumisen vuoksi tehdä typeryyksiä??
No niin. Itse en ainakaan haluaisi olla mieheni kanssa, jos hän olisi ihastunut johonkin toiseen vahvasti ja pahalta se tuntuisi. Varmaan yrittäisin saada jotenkin suhdetta kuntoon, mutta jos ei onnistuisi niin goodbye.
Kannattaa miettiä, että jotkut saattavat oikeasti olla huonoissa suhteissa, eikä se välttämättä enää toimi, vaikka yrittäisikin eikä välttämättä riipu millään tavalla ihastuksesta. Ja kannattaa oikeasti myös miettiä (monikun täällä niin arvostelee), että suhteesta lähteminen ei oikeasti ole mitään hätähousujen hommaa ja se on oikeasti rankkaa ja vaikeaa monelle, ei varmaan silloin, jos lähtee tuosta vaan ovet paukkuen ja kaiken käsittelemättä.
Siis ihastuminen kannattaa vaan jätttää siihen ihastumiseen ja ottaa takapakkia ja etäisyyttä niin aika hoitaa sen pois päiväjärjesteyksestä ja ihastumisen tunne hiipuu. Rakastuminen syntyy vaan siitä että on läheisyyttä ja sen voi välttää just sillä että ei päästä varattua lähelleen eikä mene itse liian lähelle varattua. Rakastuminen vaatii jo ajan viettämistä ja asioiden jakamista toisen kanssa. Niille tunteille voi siis jotakin vaikka moni kirjoitaa että ei voi. Kun pitää etäisyyttä ei tunteet voi syventyä.
Jopa tuli hyvä vitsi. Etkö ole kokenut sitä, kun hetken osasessa menee aivan sekaisin. Sattuu ja sattuu...sieluun, jos sellainen on. Johonkin ainakin...
Lisään vielä, että aikaa kuluu paljon ja se tunne ja ihminen ei häviä mielestä. Ja kipu on niin vahva, että helpointa olisi olla vain olematta. Kuitenkaan ei halua antaa hetkeäkään - ei edes kipua pois. Eikä voi eikä halua unohtaa. Hullua. Miksi on olemassa tälläistä?
Onko joku muukin joskus kokenut noin?Arvosta sitä se on yksi helmi sinun elämäsi helminauhassa vaikka olisi yksipuolista tai ei tulisi mitään .Olet saanut elää jotain mitä jotkut eivät koe elämänsä aikana ikinä.
Arvostan nollalla, koska asiat eivät ole sitä miltä on haluttu niiden näyttävän ja miltä ne tuntuvat.
Elämäni syvempään tasoon on sotkeutunut ulkokehälle kuuluva taho muun tavoitteen saavuttamiseksi ja osoittanut hierarkiassa alemman paikkani ja nostanut oman ryhmänsä ylemmyttään epäasiallisin toimintamallein. Voin vain uskoa, että elämä on ja asioita tapahtuu joskus ilman ihmisen ohjausta. Paha on toistaiseksi saanut palkkansa.
En tiedä, mutta moraalisesti jää ilman, eli nuolemaan omia näppejä...
Jos ajatellaan täysin mustavalkoisesti, niin vapaa on vapaa tekemään mitä haluaa, myös lähestymään varattua. Varattu ei voi lähestyä muita. Siinä se. Jos sinusta tuntuu pahalta lähestyä varattua, niin sitten älä tee niin. Jos kuitenkin tahdot ja kestät sen että tuleva kumppani on parisuhteessa ollessaan todistettavasti vietävissä, niin anna mennä.
Ahhahhaa, kyllä todellakin ajatellaan mustavalkoisesti. Tämä on yhtä mustavalkoinen ajatus kuin joku päivä sitten täällä kirjoitettu kommentti, että kyllä sinkkumiehelle seksiseura kelpaa, ihan kuka vaan siis. Enpä usko moista, ei varmasti ainakaan kaikille. Mutta jatketaan suoraviivaisesti tätä ajatusketjua, siis kyseisellä logiikalla: Jotkut arvostelevat, että varatutu vain etsii parempaa seuraa. No, totta helvetissä etsii. Kuka vaihtaisi huonompaan? Entä sitten ajatus se on väärin ja julmaa sitä suhteen toista osapuolta kohtaan. No, niinhän se onkin jos suhteen toinen osapuoli ei tiedä suhteessa mitään vikaa olevankaan, mutta jos suhdetta on yritetty paikata ja toinen ei silti kiinnostu/pysty tai ihan mitä vaan suhdetta paikkaamaan niin mitä ihmettä siinä on, että toinen saattaa löytää jonkun toisen ja vaihtaa sopivan sattuessa parempaan. Pitäisikö tässä mukamas sen, joka on yrittänyt suhdetta pitkään saada kuntoon niin kärsiä ja jättä kohdalle osuva rakkaus kokematta? Eikös tämä ole aika tasapuolista ja loogistakin?
On asiaa kerrankin.
Ei kaikissa parisuhteissa, joissa pettämistä tapahtuu, ole automaattisesti vikaa. Jotkut pettää ihan vaan saadakseen jännitystä elämäänsä. Rakastavat puolisoitaan. Heillä ei ole aikomustakaan jättää puolisoaan kenenkään toisen vuoksi. Eli seksiä he haluavat vieraan kanssa ja that's it.
Ap ei voi tietää, miten varatun parisuhteessa menee. Jos hän haaveilee, että heistä tulee oikea pari niin saattaapa tipahtaa kovaa ja korkealta. Tosin taitavat pettäjät kertoilee mitä vaan mitä toinen haluaa kuulla. He tietävät, mikä kehenkin tepsii. Ap lienee niitä, joille pitää valehdella ja luritella lemmestä, tehdä turhia lupauksia että pöksyihin pääsee.
Jos ei haittaa pelkkä seksisuhde, niin anna vaan ap mennä. Muutoin fiksuna odottelet, että mies eroaa.
Niin,mutta mistä tietää kuka lurittelee kuka ei.Ja mistä tiedät,että joku haluaa vaan kerran seksiä,siitä ettei kuulu enää ikinä mitään.Ei maailmantappiin ota yhteyytä.Tietysti voihan olla,että haluaa jatkossa yhteyttä vain seksin merkeissä.Silloin itse kyllä varmaan sanoisin,että en halua kuin tällaista seuraa.Rakastunut tottakai haluaa ,uskon ainakin myös seksiä.Varatussa suhteessa,siis jos varatut ihastuvat on omat mutkansa.Hyvä olisi varmaan puhua asioista.Varsinkin,jos molemmat varattuja Silloinhan voi olla helpompikin asettua toisen asemaan.Kun tunteet vähän tasoittuvat.Puhukaa kuitenkin,helpottaa varmaan.
Aika paljon täällä on kuitenkin kirjoituksia, joista on saanut sen kuvan, että varattu haluaa vain sitä seksiä, saa sen hetkisen tarpeensa tyydytettyä. Tuo tarve, ettei seksi puolison kanssa riitä voi tulla esiin erinäisten tilanteiden jälkeen. Jokin osa on myös sillä, että katsellaan aluksi kaikenlaista panemista netistä, pikkuhiljaa jäädään koukkuun sivustoihin ja kiihotutaan vain tietynlaisista kuvista. Tilanne jatkuu, kun siihen addiktoituu eli enää ei riitä vain toiminnan katselu ulkopuolisena, vaan tulee tarve, että itse alkaa kerätä omaa haaremiaan. Voitte uskoa, että halukkaita riittää, niitä suorastaan siinä vaiheessa pursuilee ovista ja ikkunoista. Että aika sekaisin on ihminen, joka on nostanut seksin korkeimmalle pallille, jonka kautta arvottaa muun elämän.
Jalehmätkinlentää kirjoittaa osuvasti, että taitava pettäjä osaa kertoilla juuri sen mitä toinen haluaa kuulla. Pettämisessä on lopulta kyse valehtelusta, taitavin valehtelija selviää usean kanssa samaan aikaan. Tuntuu niin ahdistavalta, mutta sellaisen nuoleskelutaidon oppii kuulemaan, jos haluaa kuulla, mutta jos ei, niin voi leikkiä mukana. Aina ei oikein tiedä, että miten ajattelisi ja kumpaa surkuttelisi, sitä, joka tuota huiputusta "rakkauden" puutteessa oleville tekee vai sitä, joka sokeana antautuu kuvitellen kohdettaan elämää suurempana "rakkautenaan". Rakkaus on lainausmerkeissä siksi, ettei siinä ole kyse todellisesta rakkaudesta.
Ja kaiken tuon ihanan "rakkauden" jälkeen on surullista lukea siitä, että on ajauduttu kostontielle tai julkisesti haukkumaan sitä elämänsä sulostuttajaa ja valon tuojaa, kun häntä ei saanut omakseen. Näin sen vain näen, lopulta kyse on siitä, että haluaa madon kiemurtelemaan omaan tikkuunsa, että saa sitä aika-ajoin tökkiä ja nauttia reaktiosta.
Onhan sillä aika melkoinen vaikutus, jos toinen sanoo sinulle, ettei ole saanut kymmeneen vuoteen, että niin kurjaa kertakaikkiaan, vaikka aamusella olisi nautiskellut herkkuaan. Jokainen voi omalla kohdallansa miettiä, mitä vastaisi vai vastaisiko mitään, hyppäisi vain nopeasti sänkyyn auttamaan puutteessa olevaa.
Kaikkihan me etsitään sitä täydellistä puoliskoa, mutta vain kokemuksen myötä oikeastaan alkaa tietääkin mitä etsii ja kaipaa ja joku saattaa olla lopulta se kaikkein täydellisin, johon etsiminen päättyy.
Ei elämää voi ennakoida. Odottaa sitä, että milloin se elämän suurin rakkaus tulee kohdalle jos sitä ennen on mahdollisuus jo rakkauteen. Ei sitä edes aina pysty kuvittelemaan millainen ihminen voi olla olemassa ja löytyä. Sitä vain viedään jalat alta. Oli tilanne mikä tahansa.
Jalehmätkin lentää ja ymmärrystä kommenteille voisin sanoa, että kyllä joistakin ihmisistä näkee, jos he vain kauniita lurittelee. Riippuu tietysti kuinka paljon kyseistä ihmistä tuntee ja kuinka paljon ylipäätään kyseiseen ihmiseen voi luottaa. Lisäksi tietysti huomioita voi tehdä (jos yhtään lähemmin tietää) siitä kuinka läheinen hän on puolisonsa kanssa, kuinka paljon viettää yhdessä aikaa ja monesta muustakin seikasta. Mutta valitettavasti osasta ihmisistä ei heti näe, että ovat pelkkiä lurittelijoita ja tämä pätee niin varattuihin kuin sinkkuihinkin.
Lisäksi minua ihmetyttää tuo ajatus, että heti pitäisi olla pettämässä. Onko nykypäivänä tosiaan niin, että kaikki menevät ensi tapaamiseltaan sänkyyn kiinnostavan ihmisen kanssa?
Ehdottomasti vapaa osapuoli on se, jonka pitäisi tehdä siirto! Tällä vapaalla ei ole mitään menetettävää, varatulla sitäkin enemmän. Tuskin kovin moni ihastuu niin päätä pahkaa, että uskaltaisi tehdä siirtonsa ennen kuin on eronnut edellisestä ja sitä taas tuskin tekee, ennen kuin on varma että tällä uudella on varmasti tunteita.
Näin minä ainakin ajattelen.
Suhteesta pitää lähteä silloin, kun suhde on huono. Mutta ei ole oikea syy lähteä pelkästään siksi, että on rakastunut toiseen. Muuten jättäytyy sen varaan, että joku toinen ihminen tekee sinut onnelliseksi.
Ei oikeastaan mielestäni. Aina ottaa riskin. Raakaa kirjoittaa näin, mutta asiat, mkl mennyt elämä ei ole niin yksinkertaista. Enkä todellakaan osaa sanoa vastausta siihen, miksi tämä yksi ihminen voi aikaansaada jotakin sellaista, mitä ei ole kuvitellut olevan olemassakaan ja mitä näin ollen ei ole koskaan kokenut. Ja mitä ei ole koskaan hyväksynyt. Vaikea selvittää, mutta kuitenkin ymmärtää sen, että voi epäonnistua kuin myös sen, että elämä ei ole pinkki pilvi kultareunuksella. On vain älyttömän vahva tunne siitä, että jostakin syystä tuo toinen on henkilö, jonka vuoksi pitää elää ja minkä vuoksi on ylipäätään syntynyt. Ei mitään järkeä. On vain jatkuva ikävä toisen lähelle.